Soffritto – salainen ase supermaukkaaseen arkiruokaan

sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Kolme raaka-ainetta, haudutus ja ihmeitä tekevä makupohja on valmis. 
Soffritto on yksi italialaisen ruoan salainen ase, ja se kannattaa ottaa käyttöön!

Soffritto – salainen ase supermaukkaaseen arkiruokaan!

Ennen ajattelin, että soffritto sopii hitaisiin viikonloppukokkailuihin, kun pilkkomiseen ja hauduttamiseen on aikaa. Ja niin se tavallaan onkin, sillä aikaa makupohjan hauduttaminen vaatii. Mutta sitten keksin pakastaa soffrittoa annospusseissa. Taianomainen oivallus! Haudutan siis kerralla ison määrän kasvisseosta ja pakastan sen litteissä, nopeasti sulavissa annospusseissa. Ruokaa laittaessa heitän jäisen soffritto-kimpaleen pataan tai kattilaan, ja ladon muut ainekset perään. Soffritto on salainen aseeni supermaukkaaseen arkiruokaan.

Kun makupohja on valmiiksi haudutettu, ei varsinaisen ruoan välttämättä tarvitse hautua kovin pitkään. Pidempi hauduttaminen toki syventää makuja edelleen, mutta porkkanan, sellerin ja sipulin yhdistelmä on niin maukas ja sopivasti makea, että lyhyemmälläkin ruoan haudutuksella selviää.

Soffritto – salainen ase supermaukkaaseen arkiruokaan!

Miten soffritto tehdään?

Italialaisten mukaan paras kasvisten suhde soffritossa on kaksi osaa sipulia ja yksi osa varsiselleriä ja porkkanaa. Muistan summittaisen ohjenuoran parhaiten muistisäännöllä: aakkosjärjestys ja hätänumero. Eli porkkana, selleri, sipuli ja 112. Sotken tosin heti vähän pakkaa. Laitan nimittäin melkein aina kasvisraasteiden sekaan myös valkosipulia. Se sopii mainiosti kolmikon kylkeen ja antaa lempeää aromikkuutta ruokiin. Eikä kasvisten suhteella oikeasti ole mitään väliä. Laita sen verran kutakin kasvista, kun kaapissa sattuu olemaan. Sellerinvihaajienkaan ei kannata jättää sitä kokonaan pois, sillä varsiselleri muuttuu haudutettaessa pehmeäksi myös maultaan.

Useimmiten päädyn tekemään ison satsin soffrittoa silloin, kun jääkaapissa on varsiselleriä. Usein sitä tarvitsee ruokaan yhden tai kaksi vartta, ja loput nipusta jää helposti nahistumaan kaappiin. Eikä tässä haudukkeessa haittaa, vaikka kasvikset olisivatkin vähän nahistuneita. Raukeiksi ne haudutetaan joka tapauksessa.

Tee siis näin: hienonna porkkanaa, selleriä ja sipulia (sekä halutessasi valkosipulia) mahdollisimman pieneksi. Lorauta kattilaan reilusti oliiviöljyä ja hauduttele kasviksia matalalla lämmöllä kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä. Määrästä riippuen aikaa kuluu puolesta tunnista ylöspäin. Jaa jäähtynyt soffritto pieniin annospusseihin ja pakasta. Käytä makupohjaa bolognesen, muiden kastikkeiden, keittojen tai patojen valmistuksessa.

Soffrittoa olen käyttänyt muiden muassa näihin ruokiin:

Punajuuririsotto

sunnuntai 9. syyskuuta 2018
Kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa

Täyteläiseen, ihanan valuvaan punajuuririsottoon tarvitaan vain muutama raaka-aine ja 
yksi helppo kikka, jolla rakenteesta saa täydellistä. 

Punajuuririsotto – helppo resepti ja onnistunut rakenne!


En melkein kestä tätä syyskesän ihanuutta, kun kaikki herkut – parsaa ja mansikoita lukuun ottamatta – ovat yhtä aikaa parhaimmillaan. Yksi syksyn suosikeistani on punajuuri, joka on makeimmillaan juuri nyt. Juureva, mehevä ja järjettömän monikäyttöinen juurikas tekee sitä paitsi kaikesta pinkkiä. Myös käsistä ja keittiöstä, mutta ei mennä nyt niihin. Katsokaa, miten hurmaavan väristä punajuuririsottokin on!

Helppo punajuuririsotto

Risotto on yksi niistä ruoista, jotka ovat luottoratsujani. Jos en keksi mitään, m i t ä ä n  ruokaa, teen risottoa. Ja itse asiassa teen risottoa hämmentävän usein. Ja syön risottoa vielä useammin, sillä käyn ihanan tiheästi ystäväni kanssa risottolounaalla kaupungilla. Olemme syöneet risottoa yhdessä niin paljon, että risottokeskustelumme kulkee aina samaa rataa: rakenne, happo ja suola. Se on sellainen risoton pyhä kolminaisuus, jonka on oltava kunnossa. Tosin useinkaan emme tarvitse enää paljon sanoja, sillä silmien ja pään liikkeille viestitään risoton rakenteen sekä suolan ja hapokkuuden sopivuus – jälkimmäisiä on muuten makuumme vain harvoin liikaa.

Parhaimmillaan risoton rakenne on valuvan löysää. Punajuuririsotto oli juuri sellaista, mutta kolmen minuutin kuvaushäsläys oli rakenteelle liikaa. Taas siis tuli todistettua, että risotto ei odota syöjää, syöjä odottaa risottoa. Happoa täytyy olla riittävästi, jotta makujen tasapaino on hyvä, ja siksi risottoon laitetaankin monesti valkoviiniä. Myös kuohuviini sopii risottoon hyvin. Ja ennen kaikkea: risotossa täytyy olla riittävästi suolaa. Ah, suola. Tuo elämän suola.

Helppo punajuuririsotto – näin onnistut!
Helppo ja täyteläinen punajuuririsotto

Laadukas suola on paitsi elämän suola myös sulostuttaja. Se korostaa raaka-aineiden makuja ja nostaa ne juuri sopivasti jalustalle jääden itse tärkeisiin taustajoukkoihin. Maldon on klassikkosuola, jota on valmistettu käsityönä 1880-luvulta saakka, ja jonka pyramidimaiset suolakiteet ovat ihanan ohuita ja rapeita. Oikeuksiinsa Maldon pääsee parhaiten pöytäsuolana ja ruoan viimeistelijänä, mutta toimii se mainiosti ruoanlaitossakin, kun suolakiteet murentaa sormissa ruokaan. Jo muutama suolahiutale riittää lisäämään ruokaan makua ja usein makujen tasapainoa.

Punajuuririsotto on hyvä esimerkki, jälleen kerran, yksinkertaisten asioiden ihanuudesta. Mutta silloin kun raaka-aineita on vähän, on niiden laatuun tärkeä kiinnittää huomiota. Risottoriisi (esim. arborio) hyvä kasvisliemi, loraus valkoviiniä sekä parmesaani ja hyvä suola ovat loistavan risoton lähtökohtana. Risottoa tehdessä kannattaa ajoittain muistaa sekoittaa risottoa todella voimakkaasti, jotta tärkkelys irtoaa riisistä ja rakenteesta tulee kermaisen oloinen. Joskus lisään risottoon lusikallisen kermaa tai ranskankermaa, punajuuren kanssa erityisesti jälkimmäinen toimii mainiosti.

Täyteläinen punajuuririsotto on helppo tehdä!
  Punajuuririsotto – näin onnistut!





Resepti



Punajuuririsotto

neljälle


  • 4 dl risottoriisiä 
  • 2–3 punajuurta (tuore)
  • 1 punasipuli
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • noin 8 dl kasvislientä
  • kourallinen parmesaaniraastetta (tai pecorinoa)
  • Maldon-suolaa
  • (1–2 rkl ranskankermaa)
  • tarvittaessa tilkka cherry- tai punaviinietikkaa


  1. Kuori ja raasta punajuuret ja sipuli. 
  2. Kuullota raastetta oliiviöljyssä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia, jotta punajuuri kypsyy. Kuumenna kasvisliemi. 
  3. Lisää riisi ja pyörittele hetki. Lisää valkoviini, anna sen imeytyä riisiin.
  4. Lisää kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan risottoon. Sekoita. Muista sekoittaa välillä voimakkaasti, jotta saat risottoon hyvän rakenteen. Jatka kuuman kasvisliemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan kunnes riisi oli liki kypsää. 
  5. Lisää parmesaani ja sekoita. Voit lisätä lientä, jos risotto vaikuttaa liian paksulta. 
  6. Mausta suolalla ja tarkista maku. Hapokuutta saat, kun huiskautat sekaan pienen tilkan cherry- tai punaviinietikkaa.

Mehevä neljän kerroksen omenapiirakka

maanantai 3. syyskuuta 2018
Neljän kerroksen omenapiirakka on mehevä, omenainen, pehmeä ja hieman rapea. 
Täydellistä vaniljakastikkeen kanssa.



Samalla kun mielessä on aavistuksenomainen haikeus päästää kesästä irti, kirkuu sielu onnesta. Loppukesän ja alkusyksyn satokausi on niin huumaava, ettei perässä meinaa pysyä. Tuntuu, että kaikki herkut kypsyvät yhtä aikaa. Torit, metsät ja kaupat ovat täynnä vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja sieniä, jotka ovat parhaimmillaan juuri nyt.

Omenoista olen tehnyt maailman ihaninta omenahilloa, joka valmistuu itsestään uunissa. Monta isoa kattilallista olen keittänyt soseeksi pakastimeen. Soseen muuten pakastan himppusen epäekologisesti mutta ah niin kätevästi: laitan sosetta minipieniin uudelleensuljettaviin pusseihin sen verran, että pussillinen riittää yhdelle tai kahdelle kerta-annokselle. Suuremmissa rasioissa pakastetuissa soseissa on se vaara, että ne puolet sulatetusta soseesta unohtuu rasiaan liian pitkäksi aikaa.

Ja tietysti ompuista pitää tehdä myös piirakkaa. Kysyin viikonloppuna Instagramissa, mikä on maailman paras omenapiirakka, ja sain ison nipun vastauksia. Kokosin tämän jutun loppuun muutamia minulle vinkattuja helmiä linkkeineen. Alla oleva resepti syntyi yhdistelemällä muutaman mielenkiintoisen reseptin parhaita puolia. Halusin piirakasta ehdottomasti mehevän ja pehmeän, hyvin omenaisen ja täyteläisen ripauksella rapeutta. Syntyi neljän kerroksen omenapiirakka, joka on yksi parhaista, joita olen koskaan syönyt. Sen maailmankaikkeuden parhaan omenapiirakan tai -kakun eli Antellin omenahyveen kohtalo ratkesi onneksi parhaalla mahdollisella tavalla, kun leipomotoimintansa lopettava Antell sopi omenahyveen valmistamisesta alkuperäisreseptillä kuopiolaisen Truben kanssa.



Resepti



Neljän kerroksen omenapiirakka

8–12 annosta

pohja

  • 2 kananmunaa
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 75 g voita 
  • 1 dl maitoa 
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

täyte

  • 8–10 kotimaista omenaa
  • hieman kanelia
  • 150 g ranskankermaa
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 kananmuna

päälle

  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 75 g voita
  • 1/2 dl sokeria


  1. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää sulatettu voi ja maito. Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina noin puolikkaan pellin kokoiseen uunivuokaan (vuoraa vuoka leivinpaperilla).
  2. Lohko omenat ja poista niistä siemenkodat. Levitä omenalohkot taikinan päälle. Ripottele omenien päälle kanelia.
  3. Sekoita ranskankermaan sokeri ja kananmuna. Kaada seos omenalohkojen päälle.
  4. Sulata voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet ja sokeri. Ripottele piirakan päälle.
  5. Paista 200-asteisessa uunissa (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta) 25–30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Sisällön tarjoaa Blogger.