Oliivinpoimintaa Italiassa

tiistai 15. tammikuuta 2019
Oliivilehto eteläisessä Toscanassa kuulostaa juuri niin upealta kuin se onkin. Illalla päivän oliivisaalis viedään läheiselle öljynpuristamolle ja aamupalaleivän päälle kaadetaan vastapuristettua raikkaanvihreää kultaa.


Matkasin oliiviviljelmille eteläiseen Toscanaan vähän vahingossa. Vielä enemmän sattumalta matkaan lähtivät myös ystäväni, jotka ovat samaa sorttia kuin minä: innostuvat lysteiltä kuulostavista asioista helposti. Ja mikä kuulostaisi ihanammalta kuin viisi päivää sydänystävien seurassa Italiassa, ruoan, viinin ja oliiviöljyn paratiisissa.



Sain puolisentoista vuotta sitten yhden ystäväni kautta maisteltavaksi pienen italialaisen luomutilan oliiviöljyä. Tila on ystäväni hyvän ystävän, suomalaisen Annan ja hänen italialais-suomalaisen perheensä tila, jonka öljyä on tilattavissa Suomeenkin. Ihastuin öljyyn ensihörpyllä ja tilasin heti paritusinaa pulloa Toscanan vihreää kultaa. Sen koommin keittiössäni ei ole muuta öljyä juuri käytettykään. Edellisen satsin loppuessa olen tilannut öljyä lisää. Sähköpostilla laitettu tilaus tulee kotiovelle suoraan öljytilalta muutamassa päivässä.

Tilausten, laskujen ja öljyn kehumisen seassa kirjoitin Annalle sivulauseessa, että minulla on pitkään ollut haaveena päästä poimimaan oliiveja, vaikka tiesinkin, että se olisi taatusti kaikkea muuta kuin puoliromanttinen kuvitelmani: nokosia oliivilehdossa, viiniä oliivipuun alla ja leppoisaa poimimista auringonpaisteessa. Kymmenet puut eivät tyhjene oliiveista ilman viikkojen uurastusta. 


Syksyllä sain Annalta viestin: "Oliivinkeräys alkaa marraskuun alussa. Tule käymään!" En ehkä katsonut edes kalenteriani ennen kuin vastasin myöntävästi. Suunnitelmissa oli, että olisin paikalla samaan aikaan kuin alueen erityistarpeisten nuorten ryhmä, jonka kanssa Anna ja Francesco ovat tehneet yhteistyötä tarjoten autistisille, kehitysvammaisille ja muutoin arjessa tukea tarvitseville nuorille onnistumisen elämyksiä ja kokemuksia tilan töistä. 

Soitin matkasta innoissani ystävälleni Johannalle. Noin kolmen sekunnin intoiluni jälkeen Johanna ilmoitti lähtevänsä mukaan. Lennot oli jo melkein buukattu, kun toinen Johanna sattui soittamaan. Ehkä ei edes tarvitse sanoa, että hänkin innostui. Ai että rakastan näitä tyyppejä! Lopulta oliivihommista tehtiin kolme juttua: kaksi lehtijuttua (linkit postauksen lopussa) sekä tämä blogipostaus. 

Kuva: Johanna Myllymäki

Olin ihan superinnoissani: kahden intohimoni, ruoan ja erityislasten ja -nuorten, yhdistyminen yhdeksi kokemukseksi oliivipuiden katveessa yhdessä ystävien kanssa kuulosti vastustamattomalta. Lopulta nuorten ryhmän tulo tilalle siirtyi hyvin epävakaisen sään vuoksi toiseen ajankohtaan. Sateella oliiveja ei nimittäin voi poimia – sadepäiville meidänkin piti keksiä muita seikkailuja.

Anna ja Francesco ottivat meidät avosylin vastaan. Sadepäiville he järjestivät ikimuistoisen viinitilavierailun. He myös vinkkasivat ja varasivat pöydät kivoista ravintoloista.  Ja vielä kun Francescon äiti, Nonna, kutsui meidät luokseen pastaoppiin ja lounaalle, olimme ikionnellisia muuttuneista matkasuunnitelmista huolimatta. 

Kuva: Johanna Myllymäki

Oliivista öljyksi

Oliivit kerätään haravamaisella "räpättimellä" puita riipien. Oksa ja oksan osa kerrallaan puu käydään läpi, ja oliivit putoavat puun alla olevalle verkolle. Hätäinen ei auta olla, sillä kaikki oliivit halutaan tietenkin talteen. Tärisevä laite saa tottumattoman kädet vapisemaan hervottomasti hetkessä. Kaksi oksaa ja tauko oli aivan hyvä tahti vasta-alkajalle.

Kaikkia puita ei sentään tarvitse poimia käsin; osaan puista voidaan laittaa ravistin, joka tärisyttää oliivit maahan. Verkoilta oliivit kerätään koreihin ja päivän päätteeksi korit viedään puristamolle.

Kuva: Johanna Myllymäki
Francesco ja Anna tuottavat luomuöljyä ja hoitavat puitaan rakkaudella. Päätökset tehdään puita, luontoa ja jatkuvuutta kunnioittaen, ei volyymin tai myynnin näkökulmasta. Oliivit kerätään silloin, kun ne alkavat vaihtaa väriä. Tällöin oliiveista puristettava öljy on laadukkaita, vaikka sitä ei määrällisesti tulekaan aivan niin paljoa kuin kypsemmistä oliiveista.

Yksi laadun tae onkin nopea puristus. Annan ja Francescon oliivit kuskataan siis joka ilta Pitiglianon keskustan tuntumassa sijaitsevaan öljynpuristamoon. Halvemmaksi tietysti tulisi kerätä oliiveja muutama päivä ja puristuttaa ne vasta sitten öljyksi, mutta vasta poimituista oliiveista tulee paras öljy.

Ja laadun kyllä maistaa. Sen todella maistaa. Tykkään Olio Nonno Mimmo -öljystä erityisesti sen monikäyttöisyyden vuoksi. Öljyssä on riittävästi luonnetta salaatin päälle huiskittavaksi tai leivän dipiksi. Mutta se on sopivan lempeä myös paistamiseen tai melkein mihin tahansa ruoanlaittoon. Esimerkiksi tämä superherkku suklaakakku oliiviöljyllä on tehty Nonno Mimmon öljyyn.


Perheen lapset, Maia, Leo ja Luca, riemuitsivat suomalaisista vieraista ja vaihtoivat tottuneesti kielestä toiseen. Kun lapset kiipesivät syliin kirjan kanssa ja kutsuivat mukaan kiipeilykisaan, tai kun söimme piknik-lounaan koko porukalla oliivipuiden alla, tuli olo, että olen ystävien kanssa ystävien luona. Ja niin siinä taisi käydäkin. Pala meistä jäi näiden upeiden ihmisten luo – ja palan koko hurmaavasta sakista otimme mukaamme Suomeen.


Tammikuun Maku-lehdestä voit lukea lisää L'Olio Nonno Mimmo -öljystä. Annan ja Francescon sykähdyttävästä tarinasta on aiemmin ilmestynyt juttu Apu-lehdessä. Lehtijuttujen tekstit on kirjoittanut ihana ystäväni Johanna Järventaus (April Stories) ja kuvat on ottanut toinen voimanainen, ystäväni Johanna Myllymäki (A-lehdet).

Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

lauantai 5. tammikuuta 2019
Paahdettu myskikurpitsa ja maultaan pähkinään vivahtava kvinoa muodostavat talvisalaatin maukkaan rungon. Mausteinen vinaigrette antaa salaatille annoksen auringon makua.

Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

Kvinoapohjaiset salaatit ovat suosikkejani. Kvinoa pitää hyvin nälkää, mutta ei aiheuta kaameaa iltapäivän tunteihin ajoittuvaa aivosumua. Teen salaattia usein reilun satsin ja syön sitä kotitoimistopäivinä pitkin viikkoa. Melkein mikään ei ole ihanampaa kuin valmiina jääkaapissa odottava ruoka. Jääkaappia hyvin kestävä ruoka on oivallista mukaan pakattavaa evästä, ja salaatti sopii hyvin myös illanviettoihin ja buffapöytiin.

Uunissa kuivatetut tomaatit sopivat kvinoan ja myskikurpitsan kaveriksi mainiosti. Ihanan makeat ja hieman hapokkaat tomaatit voi hyvin tehdä etukäteen. Myös kurpitsan voi hyvin paahtaa etukäteen. Ja kun komponentit ovat valmiina, syntyy salaatti nopeasti. Puoli kourallista mausteita sisältävä etikkainen kastike saa ruoan hehkumaan raikkautta.

Tätä salaattia – tai tämänkaltaista salaattia – tein joulun alla nyyttäri-pikkujouluihin sellaisella laitanpa vielä vähän tuota ja ehkä vielä hieman tätä -taktiikalla, joka on se kaikkein tavallisin ja rakkain tapa minulle kokata. Salaatista pidettiin ja sain nipun reseptitoiveita. Tässä tämä tulee!



Resepti



Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

neljälle

  • 2 dl kvinoaa
  • pienehkö myskikurpitsa tai puolikas suuresta myskikurpitsasta
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • noin 200 g kirsikkatomaatteja
  • kourallinen lehtipersiljaa
kastike
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • noin 1 tl suolaa
  • 2–3 tl hunajaa tai agavesiirappia
  • 1 tl jeeraa eli juustokuminaa
  • 1/2–1 tl savupaprikaa
  • mustapippuria myllystä
tarjoiluun
  • lehtipersiljaa
  • tuoretta pinaattia tai esimerkiksi ituja

  1. Kuumenna uuni 220 asteeseen.
  2. Leikkaa pesty kurpitsa puoliksi ja leikkaa noin 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Halutessasi voit leikata siivut vielä hieman pienemmiksi paloiksi. 
  3. Huiski kurpitsalohkojen päälle öljyä ja hieman suolaa. Sekoita. Paahda noin 30 minuuttia eli kunnes kurpitsa on liki kypsää ja saanut hieman paahteista pintaa.
  4. Laske uunin lämpö 120 asteeseen ja laita puolitetut kirsikkatomaatit uuniin leikkauspinta ylöspäin. Laita tomaattien alle joko leivinpaperi tai hieman öljyä. Kuivata noin tunti, ehkä enemmänkin, jotta tomaatit ovat hieman kuivahtaneet. Huiski päälle hieman öljyä ja suolaa.
  5. Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Halutessasi voit keittää kvinoan laimeassa kasvisliemessä tai maustaa keitinveden pienellä määrällä suolaa.
  6. Sekoita kastike.
  7. Yhdistä salaatin ainekset. Maistele ja lisää suolaa, makeutta tai happoa tarpeen mukaan. Voit myös halutessasi tietysti lisätä mausteisuutta.
  8. Tarjoa pinaatti- tai itupedin päällä. Viimeistele lehtipersiljalla

Vuoden 2018 parhaat reseptit

lauantai 29. joulukuuta 2018
Mitkä resepti jäävät arkirepertuaariin? Ovatko arjentaklaajat hoitaneet hommansa? Tässä tulevat vuoden parhaat reseptit.

Viininlehtikääryleet

Päättyvä vuosi jää mieleen monella tapaa. Se on ollut täynnä tekemistä ja tunnetta, hyppyjä ja asettumista. Se on ollut raskas ja opettavainen, mutta täynnä iloa, kasvua ja onnistumista. Ja onneksi: täynnä herkullista ruokaa, upeita hetkiä ja kohtaamisia, jotka saavat ilon kuplimaan.

Vuoden alussa päätin, että syön enemmän yhteisessä pöydässä ystävien kanssa. Se oli ehkä kaikkien aikojen paras uuden vuoden lupaus – ja aion pitää siitä kiinni jatkossakin. Yhteiset lounaat ja isolla porukalla istutut illat ovat aina ihania. Ne ovat tärkeitä ankkurointikohtia arjessa. Hetkiä, jolloin on tunne, ettei ole kiire minnekään, vaikka kohta pitäisikin jo juosta.

Paistettu camembert

Kun vuotta ja vuoden aikana kirjoittamiani juttuja kurkkaa, on ilo huomata, että kattaus on varsin monipuolinen. Arkiruoka-reseptejä on, vaikka niiden osuus tietysti aivan oikeassa arjessa on vielä paljon suurempi. Mukaan mahtuu myös makeita herkkuja, pikkuruokia, salaatteja, juhlia ja matkoja  – koko elämän ruokakirjo siis.

Punajuuri


Mitkä reseptit jäivät mieleen? Entä mitä reseptit jäivät osaksi arkea? Tässä koontia kuukausittain.

Tammikuussa tein vege-rendangia ja ihastuin. Edelleen, aika monien kokeilujen jälkeen, se on parasta mitä nyhtökaurasta olen tehnyt. Alkuperäinen resepti on Soppahannan, joka saa myös sata sitkeyspistettä. Meillä on nimittäin aina tapana kysellä toisiltamme ruokaideoita, ja vege-rendangia Hanna ehdotti varmasti viidesti, ennen kuin tartuin siihen. Pasta puttanesca on klassikko, joka on lautasella säännöllisesti.

Suklaamoussekakku

Helmikuun helmi on helpot perunanachot, joka on oikaistu versio alkuperäisestä reseptistä. Maistuu hyvin oiottunakin! Lohkoperunat ansaitsisivat muuten olla listalla aivan itsenäänkin. Uunissa paahdetut perunalohkot kuuluu minun turvaruokiin, niihin joita teen silloin, kun en keksi mitään kokattavaa. Helmikuussa ihastutti myös tomaattinen makkarakeitto, joka on maukas ja nopea eli juuri sopivaa soppaa arjen sankareille.

Kevään korvalla, maaliskuussa, on tehty näemmä vain timanttisia ruokia. Sienibolognese kuuluu siihen äsken mainitsemaani turvaruoka-kategoriaan, joka päätyy lautaselle usein. Paahdettua kreikkalaista salaattia tein vuoden aikana ainakin kymmenen kertaa. Ai että, miten paahtaminen tekeekin hyvää melkein kaikelle. Kylkeen sopii vaikka täydellinen focaccia, luottoreseptejä sekin. Maaliskuun herkkuihin kuuluu myös kanarendang, josta sain aivan ihanan paljon palautetta.

Kamado-grilli

Parsakauden alkamisen kunniaksi tein huhtikuussa parsaa ja bolzanolaista kastiketta eli munamajoneesia. Myös paahdettu (hah, mikä yllätys) parsa-fetasalaatti kannattaa pitää mielessä kevättä varten. Sitä vaan, että olisipa jo parsakausi. Huhtikuussa taklattiin arkea halloumi tikka masalalla.

Toukokuussa sain kesälainaan ihan täydellisen kamado-grillin ja tein järjettömän hyviä ribsejä grillissä. Muutenkin grillasin kuin viimeistä päivää, niin hyvä grilli oli. Jos viestien määrästä on mitään pääteltävissä, te tykkäsitte suklaamoussekakusta browniepohjalla. Ja onhan se nyt sellainen kakkujen kakku! Salaattien salaatti on puolestaan ranskalainen linssisalaatti, jota tein kesäkuussa.

Fenkoli-pinaattisalaatti

Tai oikeastaan se salaattien salaatti on fenkoli-pinaattisalaatti, joka on niin tajunnanräjäyttävän ihanaa, että sitä on saatava edelleen säännöllisesti. Itse asiassa viimeksi tänään marinoin fenkolia tällä ohjeella. Ensi kesän juhlia ajatellen on hyvä pitää mielessä jäätelökioski-teema. Sitä rakastivat kaikki!

Kesäkurpitsatalkoiden nimissä tein kesäkurpitsatzatzikia, joka on ehkä parempaa kuin alkuperäinen kurkusta tehty kastike. Tässähän tulee aivan ikävä kaikkia kesäjuttuja – onneksi mennään jo valoa kohti.

Kesäkurpitsatzatziki

Koko syksyn ykkösresepti on ehdottomasti tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla. Puolivahingossa syntynyttä ruokaa tarjosin luultavasti kaikille syksyn vieraille. Ja montakohan vuoallista söin sitä itse. En kaiketi liikaa, koska ruoka keikkuu mielessä tuon tuosta. Syyskuun postauksista haluan nostaa vielä soffritton, jota pitäisi olla kaikkien meidän pakastimissa aina. Pussillinen soffrittoa saa aikaan pieniä arjen ihmeitä keittiössä. Ja joo, punajuuririsottoa ei sovi unohtaa!

Lokakuussa jatkettiin italialaisella ruoalla munakoisovuoan merkeissä. Melanzane alla parmigiana on kyllä ehdottomasti yksi lempiruoistani. Ja koska syksy on ruusukaaliaikaa, tein tietysti ruusukaalijuttuja. Ruusukaalikimchi pääsi blogiin saakka (ja on se päässyt kirjaankin, resepti julkaistiin alun perin Suupaloja-kirjassa).

Ruusukaalikimchi

Marraskuun pimeydessä olisin voinut syödä joka toinen päivä paistettua camambertia ja joka toinen päivä ruusukaalicaesaria. Ja ehkä söinkin, kuka tietää.

Ja joulun allahan me mentiin joulukalenterin tunnelmissa. Huomasin tuossa joulun pyhinä, että viimeinen luukku oli jäänyt ilmestymättä – säästän sen sitten ensi vuoden kalenteriin.

Aamiaispizza

Aikamoinen vuosi! Kiitos, että olet ollut mukana. Yhdessä tämä on niin paljon hauskempaa. Jos et vielä seuraa Kokkipotteja Instagramissa, ota tili seurantaan heti, sillä siellä on nopea laittaa viestiä. Sekä feedissä että etenkin stooreissa on vaikka mitä sellaista, joka ei päädy blogiin. Tule mukaan!

Tänään avasin muistivihkon ja kirjoitin otsikoksi uuden vuoden luvut. Alle kokoan ideoita ja teemoja, joita haluan alkavana vuotena toteuttaa. Kaikki toiveet ja ajatukset otan ilolla vastaan – laita viestiä missä tahansa kanavassa.

Ihanaa vuotta 2019!
Sisällön tarjoaa Blogger.