Lehtikaalipesto

perjantai 16. marraskuuta 2018
Lehtikaali on vähän haastava raaka-aine, mutta kun siitä tekee pestoa, tykkäävät yhtäkkiä kaalista kaikki.


Lehtikaalipesto on väriltään upea ja maultaan ehkä vielä upeampi. Kun kaalin surruuttelee tahnaksi öljyn, suolan, valkosipulin, siemenien ja juustoraasteen kanssa, ei sellaisesta ruohomaisesta, mielipiteitä jakavasta mausta ole tietoakaan. 

Loppusyksyllä lehtikaali on minusta parhaimmillaan, kun syksyn ensimmäiset pakkaset, myrskytuulet ja sateet ovat vähän antaneet liki palmun kokoisiksi kasvaneille kasveille tuta. Maku on lempeämpi ja rakenne pehmeämpi kuin kesällä. Ja lehtikaalia voi vallan hyvin vielä poimia, kun talvi antaa odottaa itseään. Se meinaa, että tuoretta kotimaista lehtikaalia, sitä lempeämpää laatua, on tarjolla kaupoissakin.

Paitsi pestona, on lehtikaali aivan ihanaa myös salaatin pohjana. Kaalille pitää vaan tehdä pari helppoa temppua, jotta se antautuu rakenteeltaan mukavammaksi. Yksi suosikkisalaattini syksyisin on kvinoaa, punajuurta sekä fetaa sisältävä salaatti, jonka viimeistelee klassinen vinaigrette-kastike. Tämä neljä vuotta sitten julkaistu ohje on erityisesti tänä syksynä innostanut monia – kiitos ihan superisti ihanista palauteviesteistä. 

Yksi ihanimmista lehtikaalimuistoista sijoittuu Porvooseen, jossa söimme viime syksynä Hannan kanssa ihan mieletöntä sienipuuroa karamellisoiduilla lehtikaalisipseillä. Huh, miten ihanaa! Karamellisoidut lehtikaalisipsit aion nyt viimein laittaa kyllä tulille. Ne sopisivat varmasti hyvin myös punajuuririsoton kanssa.



Resepti



Lehtikaalipesto

neljälle

100 g lehtikaalia
1 1/2 dl oliiviöljyä (tai oliiviöljyn ja rypsiöljyn sekoitusta)
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 dl parmesaania tai pecorinoa raastettuna
2 tl valkoviinietikkaa
vajaa 1 tl suolaa

Revi tai leikkaa lehtikaalista paksut lehtiruodit pois. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa pastan kanssa tai vaikka leivän päällä levitteenä.

Pienet antipasti-piiraat

maanantai 12. marraskuuta 2018
Kaupallinen yhteistyö: Atlântico

Hetkessä valmistuvat antipasti-piiraat ovat pelastus, kun kotiin ehtii vartti ennen vieraita. 

Pienet antipasti-piiraat

Melkein mikään ei ole niin ihanaa kuin ystävien kanssa vietetty aika. Niitä hurmaavia hetkiä ei ole koskaan liikaa – luulen, etten ole ajatuksen kanssa yksin. Tämän vuoden alussa päätin, että syön jatkossa enemmän yhteisessä pöydässä ystävien, tuon ihanan laajennetun perheen kanssa. Olen sopinut lounastreffejä ja kutsunut kylään sekä itseni muille että muut meille. Ja joka kerta kaikki on aina yhtä innoissaan. Viimeksi eilen sovimme ystäväporukan kanssa matalankynnyksen arki-illan treffit, koska viikonloppuna on kaikilla aina kamalasti kaikkea. 

Yhdessä asiassa olen vähän antanut periksi: tarjottavien ei todellakaan tarvitse olla mitään vaikeaa, uutta tai hienoa. Toisen laittama helppo ruoka tai avaama sipsipussi – ja viinipullo – on aina odotettua ja ihanaa. Nämä pienet antipasti-piiraat ovat melkein yhtä helppoja kuin sipsipussin avaaminen. Ainekset voivat olla kaapissa odottamassa sopivaa hetkeä, ja ne on myös helppo pakata mukaan vaikka mökkireissulle. Puolessa tunnissa rapeapohjaiset antipasteilla täytetyt piiraat ovatkin sitten jo valmiina.

Pienet antipasti-piiraat

Ja jos tarjottavien valmistaminen on helppoa, teen teille viininvalinnankin helpoksi. Antipasti-piiraiden kanssa sopii nimittäin mainiosti portugalilainen, Casa Relvas -perhetilan tuottama, maultaan täyteläinen ja väriltään tummanpuhuva Atlântico. Monen ruoan kanssa erinomaisesti mätsäävässä viinissä on tanniinisuutta, mutta se ei ole läpitunkevaa tai tyrmäävää. 

Viini sopii hyvin buffet-pöydän viiniksi tai ruokajuomaksi pastalle, kanaruoille tai muille kevyille liharuoille. Atlântico myydään kevyessä muovipullossa, joka menee antipasti-piiraiden ainesten kanssa kätevästi samassa kassissa kylään tai viikonloppureissuun. Eikä viini lopu ihan heti kesken: portugalilainen punaposki myydään litraisissa pulloissa. Saatavana on myös kolmen litran hanapakkaus. Hanapakkaus on kuuluu verkkokaupan tilausvalikoimaan, mutta sitä saattaa löytyä myös hyllystä.

Casa Relvas on muuten kiinnostava viinitalo siinäkin mielessä, että heille kestävän kehityksen arvot ovat tärkeitä. Viinitila muiden muassa panostaa työntekijöidensä työolosuhteisiin ja koulutukseen, vaalii pitkiä yhteistyösuhteita muiden paikallisten yritysten kanssa ja kantaa vastuunsa myös ympäristöasioissa esimerkiksi hyödyntämällä tilalla käytetyn veden sataprosenttisesti kasteluvetenä. 

Pienet antipasti-piiraat

Näissä viinin kanssa tarjotuissa antipasti-piiraissa on samaa henkeä kuin aiemmin syksyllä tekemässäni antipasti-galetessa. Sekin sopii mainiosti Atlântico-viinin kanssa samaan suulliseen. Ja sekin on hyvä vaihtoehto, että tekee pienten piiraiden sijaan yhden ison ja muhkean piiraan – taikinalevyjä on helppo nipistellä yhteen tarvittava määrä. Silloin kirsikkatomaattien sijaan voi käyttää galetessakin olevia tomaattiviipaleita. 

Pienet antipasti-piiraat
Pienet antipasti-piiraat


Resepti


Pienet antipasti-piiraat

32 kpl
  • 4 pientä torttutaikinalevyä
  • 2–3 rkl pestoa (vihreä tai punainen)
  • 1–2 raakamakkaraa (esim. chorizo)
  • kirsikkatomaatteja oliiveja
  • artisokansydämiä
  • tuoretta basilikaa
  1. Sulata taikinalevyt huoneenlämmössä.
  2. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  3. Leikkaa taikinalevyt kahdeksaan osaan.
  4. Viillä jokaisen neliön reunoille (noin 1/2 cm reunasta) veitsellä viilto, jotta taikinan reunat pääsevät kohoamaan, mutta täytetty keskiosa pysyy paremmin alhaalla. 
  5. Sipaise neliöille pestoa.
  6. Leikkaa kirsikkatomaatit ja oliivit puoliksi, valutetut artisokansydämet viipaleiksi. Puristele raakamakkarasta pieniä palloja.
  7. Täytä neliöt mielesi mukaan. Voit tehdä vegepiiraita ja lihavaihtoehtoja.
  8. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes reunat ovat saaneet kullankeltaisen värin.
_____

Kommentit tähänkin postaukseen ovat enemmän kuin tervetulleita. Huomioithan kuitenkin, että säädökset kieltävät alkoholiin liittyvän kommentoinnin. 

Ruusukaali-caesar

lauantai 10. marraskuuta 2018
Valloittava ruusukaali ja yksi ihanimmista salaatinkastikkeista, caesar-kastike, sopivat yhteen taivaallisen hyvin. Ruusukaali-caesar on klassikko syntyessään!

Ruusukaali-caesar

Ruusukaaleista en vaan saa tarpeekseni. Viime viikkoina olen paahtanut pieniä kaaleja monta rasiallista, koukuttunut ruusukaalikimchiin ja näprännyt ruusukaaliburgereita. Vaimomatskuu-blogin Juulia on muuten tehnyt hampurilaisista delux-version raakamakkaralla, cheddarilla ja tryffeliöljyllä maustetulla majoneesilla – kuulostaa aivan taivaalliselta. Sama reseptinikkari kutsui minua taannoin ruusukaalikuiskaajaksi. Siitä en tiedä, mutta ruusukaali, tällä kertaa caesar-salaatin pohjana, on ihanaa!

Olen tehnyt ruusukaali-caesaria sekä uunissa paahdetuista ruusukaaleista, pannulla pyöräytetyistä kaalinpäistä että raaoista ruusukaaleista. Rakenne on valmistustavasta riippuen tietysti aina hieman erilainen mutta maku, se on aina yhtä ihana. Raa'asta ruusukaalista tehty caesar on rouskuvuudessaan upeaa. Se kestää hyvin säilytystä ja itse asiassa vain paranee hieman odottaessaan, kun kastikkeen etikka raakakypsyttää kaalia hieman. Kastiketta kannattaa raakaan kaaliin caesar-salaattia tehdessä valmistaa hieman enemmän, etenkin jos salaatin antaa tekeytyä, sillä kaali syö kastiketta. Miten muka muuten olisi selitettävissä se, että kastike hupenee salaatin tekeytyessä. Niinpä, ei mitenkään! Aivan samanlaisena syömis-ilmiö ei toistu paahdetuista kaaleista salaattia valmistettaessa.

Ruusukaali-caesar

Tykkään tehdä ruusukaali-caesarin siten, että irrottelen lehtiä kaaleista sen verran kuin niitä kohtuudella suostuu lähtemään. Loppuosan sitten aina hakkaan pieneksi silpuksi. Näin salaatissa on kaalin tavallaan kahdessa muodossa: isoina ja näyttävinä lehtinä ja pienenä sipellyksenä. Jos muistan, sekoitan kastikkeen erikseen pieneen silppuun, laitan sen tarjoiluastian pohjalle, ja kokonaiset lehdet asettelen kastikkeessa pyörittämisen jälkeen päälle. Kuvassa kaikki on tosin sopivasti sekaisin. Ei ole aivan niin nättiä mutta ihan yhtä herkkua.

Jos haluat tehdä caesar-kastikkeen kananmunattomana, kokeile viime syksynä tekemääni kastiketta tai käytä vegaanista majoneesia. Jos parmesaanin sijaan käyttää ravintohiivahiutaleita tai vegaanista parmesaanivalmistetta, saa salaatinkastikkeesta myös maidottoman.


Resepti



Ruusukaali-caesar

neljälle

  • 400 g ruusukaaleja 
  • (tilkka öljyä paahtamiseen)
  • 1 1/2 dl majoneesia
  • 2 tl dijon-sinappia
  • noin 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 1/2 dl hienoksi raastettua parmesaania
  • (ripaus suolaa)
  • parmesaanilastuja
  1. Leikkaa ruusukaaleista pois kannat ja poista huonot lehdet.
  2. Irrottele ruusukaalin lehtiä. Nipsaise tarvittaessa hieman pois kantaa, jota lehdet lähtevät irti helpommin.
  3. Silppua loput ruusukaalista pieneksi. Voit myös viipaloida kokonaiset ruusukaalit lehtien irroittamisen ja silppuamisen sijaan.
  4. Paahda ruusukaaleja halutessasi noin 10 minuuttia uunissa (200 astetta) tai hetki kuumalla pannulla.
  5. Valmista kastike ja sekoita se ruusukaaleihin. Maista ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai hapokkuutta.
  6. Vuole päälle parmesaanilastuja.

Sisällön tarjoaa Blogger.