Viiden bloggaajan illallinen saaressa

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018


Miettikää näitä tämän kesän säitä! Toinen toisiaan ihanampia kesäpäiviä, pilvipoutaa, silkkaa rävötystä ja pinkkejä pilviä. Yhden upean kesäpäivän vietin kesäkuussa Parkanossa, kun kokoonnuimme bloggaajaporukalla Marian perheen valloittavalle saarimökille. Se oli sellainen täydellinen viiden bloggaajan illallinen. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann'sin kanssa.





Saaripäivän aikana tuli taas todistettua se, mitä aina ihastelen: bloggaamisessa on ylivoimaisesti parasta ihmiset, joihin olen matkan varrella saanut tutustua. Mitä upeita tyyppejä blogien takana onkaan! Tietysti veitsi kädessä keittiössä häärääminen on mahtavaa ja reseptien kehittely ehkä valokuvauksen ohella vielä mahtavampaa. Ja välillä on ihana tehdä hommia ihan yksin. Mutta silti: kyllä jaettu ruoka hyvässä seurassa on aina elämän tähtihetkiä.




Pöytä notkui herkkuja, ja vaikka ruokia ei oltukaan soviteltu etukäteen yhteen, oli kaikkea tarjolla: alkuruokaa, pääruokaa ja jälkkäriä. Kaikissa ruoissa oli majoneesia, mikä kuulostaa äkkipäätä melko tuhdilta, mutta maut olivat raikkaita ja kokonaisuus tosi hyvä. Ruoat olivat hyvä osoitus majoneesin monikäyttöisyydestä – se sopii sekä suolaiseen että makeaan ruoanlaittoon tutuimman dippailun lisäksi.



Maria oli valmistanut supersuloisia pieniä suupaloja erilaisilla täytteillä sekä kahdenlaista ruokaista salaattia.  Heidi kantoi pöytään kokonaisena paistettuja kaloja tillimajoneesilla – ahventen puuttuessa kalana oli siikaa. Tällä reseptillä aion kyllä tehdä ahvenia (siis ainoaa kalaa, jota kroppani ottaa vastaan) pian. Minun piti viedä mukanani raikkaalla kaalisalaatilla täytettyjä patonkiveneitä, mutta ehkä ihan kaikki ainekset eivät tarttuneet kaupassa mukaan. Kaalisalaatti tarjoiltiin siis ilman veneitä. Kaalisalaatti sopii, näin ajattelisin, erinomaisesti myös kalan kanssa tai vaikka hampurilaisen lisäkkeenä tai täytteenä. Lisäksi tein mansikkaisia kuppikakkuja. Jos et ole vielä tehnyt näitä kuppikakkuja, tartu toimeen pian, kun mansikka-aika on nyt parhaimmillaan!

Emilia toi mukanaan todella maukkaan feta-oliivipiirakan. Aion kopsata idean täytteestä heti kunhan illat taas pimenevät ja suolainen piirakka ja punaviini houkuttelevat. Illallisen päätti kuppikakkujen lisäksi Kimmon aivan jumalainen passion-suklaakakku. Raikkaalla passionmoussella täytetty suklaakakku sai päälleen vielä kuorrutetta ja suoraan kuorista valutettua passionhedelmää. Olisinpa pystynyt syömään kakkua isomman palan!



Voi että meillä oli mukavaa – sanonta siitä ajan lentämisestä on niin totta. Eihän tuollaisesta suloisesta saari-idyllistä olisi malttanut lähteä lainkaan pois. Seuraavalla kerralla aion ottaa salaa makuupussin mukaan ja mennä puun taakse piiloon, kun vene starttaa laiturista.

Kiitos kaikki ihanat upeasta päivästä! Alimpana olevan ryhmäkuvan sain Emilialta, kiitos.




Fenkoli-pinaattisalaatti – täydellinen grilliruokien kaveri

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Keli on kuuma, mutta niin on tämä reseptikin. Sillä tavalla erilailla kuuma. Fenkoli-pinaattisalaatti on raikas, hieman rouskuva ja aivan jumalaisen ihana. Tein salaattia ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten Muhun saarella, jossa Samassa liemessä -taiturit pitivät kokkauskurssia. Salaatti hurmasi jo silloin siinä upeassa illallisen makukimarassa, ja se on hurmannut kotona jo pari kertaa sen jälkeen.


Vaikka fenkoli on ehkä suomalaisille vähän oudompi kasvis – ei se varmasti ainakaan kymmeneen käytetyimpään kasvikseen mahtu –, kannattaa työhtöhyyppään todellakin tarttua. Siinä on upea, hieman anikseen vivahtava maku, joka tässä salaatissa saa rinnalleen vahvan vinaigrette-kastikkeen. Fenkoli marinoidaan kastikkeessa: fenkoli imee itseensä ihanaa etikkalientä ja aniksisuus pehmenee.

Pinaatit sekoitetaan marinoituneen fenkolin joukkoon, ja siinä koko homma sitten onkin. Tai oikeasti salaattiin kuuluisivat vielä herneet tai sokeriherneet siivutettuna, mutta niitä minulla ei  nyt ollut – ainoastaan versoja ja kukkia löytyi harvakseltaan itäneestä hernerivistöstä. Salaatin valmistusta voi muuten hyvin rytmittää siten, että marinoi fenkolin jo aamulla tai vaikka edellisenä iltana. Pinaatti kannattaa kuitenkin lisätä vasta hetki ennen ruokailua, ettei se pehmene liikaa (pinaattilajikkeissa on tosin eroa, tuossa kasvimaalla kasvava pinaatti on napakkaa, ja se kesti hyvänä myös yön yli).

NamiNamasten kokkauskurssilla söimme salaattia runsaan illallisen osana. Pöydässä oli grillattua munakoisoa, dukkah-kukkakaalia, tomaattisalsaa, tyrmäävän hyviä litistettyjä perunoita ruskistetulla voilla (söin ehkä puolet kaikista perunoista, erinomaisesti valittu istumapaikka) sekä grillattua kanaa. Tykkään Meri-Tuulin ja Pipsan kokkaustyylistä: Se on rentoa ja ronskia, luovaa ja arkeen sopivaa. Ruokaa laitetaan maku edellä ja reseptejä liikaa tuijottamatta. Ihana kaksikko, jonka ruokatyylistä saa kiinni paitsi Samassa liemessä -ohjelmasta myös saman nimisestä kirjasta. Vahva suositus molemmille!

Palaan muuten vielä kokkauskurssiin myöhemmin. Sitä tunnelmaa on pakko yrittää jakaa muillekin.




Resepti



Fenkoli-pinaattisalaatti

kuudelle lisäkkeeksi

noin 300 g fenkolia (1 iso tai 2 pientä)
noin 100 g tuoretta pinaattia
(tuoreita herneitä tai sokeriherneitä siivutettuna)

kastike
2 rkl dijon-kokojyväsinappia
3 rkl väkiviinaetikkaa
3/4 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
2 tl fenkolin siemeniä
1 tl sokeria
suolaa 
mustapippuria myllystä

Leikkaa fenkoli mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi veitsellä tai mandoliinilla (voit säästää tupsut koristeeksi). Tee kastike: rouhi fenkolin siemeniä hieman veitsellä, hienonna myös valkosipulinkynsi. Sekoita kastikeainekset kulhossa ja laita fenkoli marinoitumaan vähintään tunniksi.

Huuhdo pinaatti tarvittaessa, ja jos lehdet ovat isoja, revi niitä hieman pienemmäksi. Sekoita pinaatti fenkolin ja kastikkeen kanssa yhteen. Käsin suoriudut hommasta helpoiten. Tarkista maku. Koristele fenkolin tupsuilla ja/tai herneenversoilla.

Korvia ja saparonpäitä

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kaupallisessa yhteistyössä Atria


Pihalla tuoksuu raikas lepän savu, joka kielii savustusuunien usvansinisistä hetkistä. Seison Atrian Nurmon tehtaan pihalla, tuoksun ehkä himppusen sikalalta, enkä osaa odottaa pian alkavalta tehdaskierrokselta mitään. Edessä on vielä ilta kiinalaisen kotiruoan parissa – siltä odotan paljonkin. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.


Olen matkannut lakeuksille Atrian kutsumana tutustumaan sikalaan, kuulemaan porsaan lihan viennistä Kiinaan sekä kokkaamaan kiinalaista kotiruokaa. Sikalavierailun jälkeen vedämme valkoiset kokovartalosuojapuvut päällemme ja kuljemme desinfiointilaitteiden läpi kohti lihaleikkaamoa.

Kolmituntiseksi venynyt kierros tehtaalla yllätti minut täysin. Vaikka en osannut odottaa vierailulta oikein mitään, ajattelin pääsevämme ehkä kurkkaamaan tehtaan toimintaa pintapuolisesti. Mitä vielä! Bloggaajaporukkamme sai valtavan tietopaketin sekä yrityksen toiminnasta, puhtaan ja antibioottivapaan lihan viennistä Kiinaan, kiersimme leikkaamosta pakkaamoon ja pakkaamosta logistiikkakeskukseen.

Eniten yllätyin leikkaamon käsityöhenkisyydestä. Vaikka tehdas on todella moderni ja robotit korvaavat osan leikkaustyöstä – ja säätelevät esimerkiksi lihanleikkaajien leikkausrytmiä –, leikataan valtaosa lihanpaloista ruhosta irti käsin. Kuljimme leikkaajien työtä seuraten: veitsi löysi kalvot ja muut sopivat leikkauskohdat, jo homma eteni riavaksti. Yhdessä työpisteessä työskennellään tunti, ja tauon jälkeen vaihdetaan toiseen paikkaan. Näin lihanleikkaajien kroppa tietysti kestää rasitusta paremmin. Työn raskaudesta kertoo muuten siihen vaadittavat kuntotestit. Ilman tiukkojen kuntotestien läpäisemistä ei lihanleikkaajaksi ole asiaa.



Porsaanlihan ja muiden muassa sorkkien, saparoiden ja mahalaukkujen vieminen Kiinaan onkin ihan huippujuttu. Pääasiassa matkaan pakataan ne osat porsaasta, joita me emme täällä osaa arvostaa. Samalla kun meitä vähän puistattaa ajatus ruoaksi nautittavasta porsaan saparosta, on täysimittainen saparo, joita ei muuten maailmalta juuri muualta edes saa, kiinalaisille arvokas raaka-aine. Atria vie porsaanlihaa myös esimerkiksi Hongkongiin, Etelä-Koreaan ja Yhdysvaltoihin.


Kierroksen jälkeen siirryimme kokkaamaan kiinalaista kotiruokaa paikallisen metsästysseuran majalle. Tai "majalle", melko hulppea lukaali se oli. Raaka-aineet odottivat kaapissa. Ensimmäisessä pussissa oli kokonaisia possunkorvia. Perus. Toisessa pussissa oli mahalaukkuja, jotka tosin oli pakattu matkaan vahingossa. Loput raaka-aineet olivat tutumpia: ribsejä, kylkeä, jauhelihaa, viiriäisen munia ja iso kasa kasviksia.

Keittiössä meitä ohjeisti Jing Liu, Helsingissä asuva intohimoinen kotikokki, jonka juuret ovat Kiinassa. Jingtsu oli loihtinut meille huikean menun, jota Nanna täydensi googlettamalla mahalaukuille sopivan nopean reseptiikan.

Lopputulos oli upea: heittämällä parasta kiinalaista ruokaa, jota olen syönyt. Suosikkejani olivat ehdottomasti dumplingit – mitä muuta suupalamuijalta tosin voi odottaakaan. Mutta kaikki oli ihan mielettömän hyvää. Possunkylkeä ja viiriäisenmunia, meheviä ribsejä ja ihan todella maukas  mahalaukkuannos, jonka Jingtsu nettireseptin jäljiltä viimeisteli. Myös pitkään haudutetut korvat olivat ihania. Rakenne oli jännä, ihan kuin kahden lihasuikaleen välissä olisi ollut ohut ja rapea porkkanaviipale. Tykkäsin!



Kiitos tuhannesti Atrialle mielenkiitoisesta päivästä. Kiitos myös bloggaajakollegoille loistoseurasta. Muiden kirjoittamia juttuja päivästä voitte lukea alla olevista linkeistä:

Hellan ja viinilasin välissä

Kaupallinen yhteistyö: Atria

Sisällön tarjoaa Blogger.