Täydellinen suklaamousse-täytekakku

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Täydellinen suklaakakku on tuhdin suklainen ja täyteläinen olematta kuitenkaan lainkaan tunkkainen. Sellainen kakku, jota ottaa ihan pienen palan, mutta pala osoittautuukin maultaan suureksi. Tämä suklaamousse-täytekakku on juuri sellainen.

Kakkupohjien välissä paksuna kerroksena oleva suklaamousse tekee suklaakakusta hämmentävästi – ja hämäävästi – kevyen oloisen. Ihan kevyttä kamaa mousse ei tietenkään ole, eihän parhaat mousset koskaan kevyitä ole. Kakun rakenne on ihana, kun moussen samettisuus kohtaa napakankosteat pohjat. Kakku suorastaan sulaa suuhun. Ja pohjan päälle sivelty mustikkahillo antaa sopivasti särmää ja sävyä.

Kakkureseptin jakaminen blogissa ei ollut alunperin suunnitelmissani, mutta Instagramissa kakku ihastutti teitä siinä määrin, että huomasin täydellisen suklaakakun reseptille olevan tarvetta. Resepti on siskoni luomus, minä olen ollut lähinnä kannustus- ja kulhojenkaavintajoukoissa. Ne on kuulkaas kakkuhommissa aivan erityisen hyvät joukot! Ensimmäiset suklaamousse-täytekakut sisko teki ystäviensä lapsien ylioppilasjuhliin, kun testikakku oli valloittanut kaikki. Sitten siskon keskimmäinen, joka ei ole edes suklaan ystävä, halusi kakun ehdottomasti rippijuhliinsa. Kakusta tuli hitti, jonka reseptin kaikki halusivat. Täältä tulee!

Kakun pohja on hyväksi todettu Annin uunissa suklaakakkupohja, joka toimii erinomaisesti myös gluteenittomana. Pieniä muutoksia reseptissä on: öljynä tässä on ihan tavallista rypsiöljyä ja vanilja-aromin sijaan vaniljasokeria. Pohja on paistettu yhdessä isossa irtopohjavuoassa (halk. noin 28 cm) kahden pienemmän vuoan sijaan. Täyte on sellainen best ever -suklaamousse, jossa on paljon suklaata, kermaa ja tuorejuustoa. Ja kun nämä ihanuudet yhdistetään, on kokonaisuus on ihan älyttömän hyvä. Ehkä paras suklaakakku ikinä!



Resepti



Täydellinen suklaamousse-täytekakku

noin 20 annosta

pohja
4 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
4 dl sokeria
3 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 dl maitoa
3/4 dl rypsiöljyä
2 kananmunaa
2 dl kuumaa kahvia tai kuumaa vettä

suklaamousse
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
6 dl kermaa
400 g tummaa suklaata

hillo
250 g mustikoita 
1 1/4 dl hillosokeria

kostutus
noin 1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

koristeluun
reilusti pensasmustikoita

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa maito ja kananmunat. Lisää maito-munaseosta kuivien aineiden joukkoon vähitellen samalla sekoittaen. Lisää myös kuuma vesi tai kahvi. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan (noin 28 cm) ja paista noin 40 minuuttia.

Keitä hillo etukäteen hillosokeripakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä.

Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin tuorejuusto ja sokerit. Lisää tuorejuustoseokseen sulanut suklaa ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Yhdistä seos kermavaahdon kanssa.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Voit tasoittaa halutessasi uunissa helposti tulee "kumpua" ja kääntää kakkupohjan ylösalaisin, näin naked cakena tarjottavasta kakusta tulee kaikkein siistein. Kokoa kakku irtopohjavuokaan. Nosta yksi pohja vuokaan, kostuta, sivele mustikkahillolla ja lisää noin kolmannes suklaamoussesta. Toista. Nosta viimeinen kakkupohja toisen moussekerroksen päälle ja lusikoi loput (1/3) moussesta kakun päälle. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään vähintään neljäksi tunniksi, mielellään seuraavaan päivään. Irroita kakku irtopohjavuoasta ja koristele reilulla määrällä pensasmustikoita.

Sikke Sumarin sämpylät

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Aamiaishuoneen keittiöstä kuului lupaava astioiden ja pannujen kolina. Avoimista ovista tulvi aamukahvin kutsu. Tuoreiden sämpylöiden tuoksu puolestaan karkasi omenapuiden alle pihan toiselta puolelta, Siken keittiöstä, mutta sämpylöitä ei vielä näkynyt. En olisi malttanut odottaa enää hetkeäkään – Sikke Sumarin kuuluisat sämpylät ovat Nami Namasten aamupalan odotetuin herkku.

Olin Nami Namastessa heinäkuussa, kun Pipsa Hurmerinta ja Meri-Tuuli Väntsi järjestivät Muhun saaren tunnelmallisessa keitaassa kokkauskurssin. Hanna laittoi talvella kurssista viestiä, eikä minua ollut kovin vaikea houkutella mukaan. Taisin vastata myöntävästi ennen kuin edes ymmärsin minne olin menossa. Kokkauskurssi ansaitsee aivan oman palstatilansa, niin ihana se oli, joten kirjoitan siitä lisää myöhemmin.


Mutta palataanpa niihin sämpylöihin. Nekin ansaitsevat nimittäin ihan omaa tilaa. Siken sämpylöissä on paljon seikkoja, joita rakastan: Taikinan pitkä kohotus yön yli kylmässä tekee sämpylöihin upean, hieman juurimaisen maun. Sämpylöiden rapea kuori ja lempeän pehmeä sisus ovat pari, joka lienee sämpylöiden ihanuuden julkinen salaisuus, joka paljastuu alla olevassa reseptissä. Kuumiin, vasta uunista nostettuihin sämpylöihin liittyy myös mehevä pala rakkaita lapsuusmuistoja. Ei, en minä aiemmin Siken sämpylöitä ole syönyt, mutta äitini on myös satumainen sämpyläleipuri. Äiti leipoi, ja leipoo edelleen, sämpylöitä aivan tuon tuosta, joten uunituoreiden sämpylöiden tuoksu ja tuntu saa aikaan hyvän olon hyrinää. Vähän voita höyryn päälle, vaikka sitä levittäessä jo tietää, että käsistä se voi on lopulta nuoltava.

Sämpylöiden lisäksi Nami Namasten aamupalalla oli kaikkea mitä toivoa saattaa. Pannulta lautaselle valutettua munakasta, puutarhasta poimittuja salaatteja, yrttejä ja kurkkua. Kaikkea. Ja sellainen kaiken päälle laskeutuva levollinen voima, joka ällaisissa vahvojen juurien paikassa usein on, ja joka saa kahvinkin maistumaan kaksi kertaa paremmalta. Namasteen on palattava, mutta onneksi Siken sämpylöitä voi tehdä myös kotona. Resepti löytyy aivan loistavasta Nami Namaste -keittokirjasta.



Resepti

Sikke Sumarin sämpylät

7 1/2 dl kylmää vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa
1 1/2 dl ruisjauhoja
2 dl spelttijauhoja tai esimerkiksi grahamjauhoja
8–10 dl vehnäjauhoja
kourallinen pellavan- tai auringonkukansiemeniä

Sekoita vesi, hiiva, suola kulhossa ja lisää ruisjauhot ja spelttijauhot. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, kunnes taikinassa on paksun puuron kaltainen koostumus. Varo tekemästä taikinasta liian paksua. Taikinaa ei tarvitse vaivata, reipashenkinen sekoitus riittää. Laita taikina leivinpaperilla ja liinalla peitettynä kohoamaan yöksi jääkaappiin. 

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Tee sämpylät aamulla jääkaappikylmästä taikinasta nostamalla isolla lusikalla taikinapalloja leivinpaperin päälle pellille. Ripottele sämpylöiden päälle hieman jauhoja ja halutessasi siemeniä. Paista kuumassa uuni 35 minuuttia. Pitkä paistoaika kuumassa uunissa tekevät sämpylöihin rapean pinnan. 

Ota paistuneet sämpylät nopeasti pois pelliltä ritilän päälle. Älä peitä sämpylöitä leivinliinalla, jotta rapea kuori ei katoa.

Jos et halua tehdä kaikkia sämpylöitä yhtä aikaa, säilytä taikina jääkaapissa ja paista sämpylöitä vaikka vähitellen. Taikina säilyy jääkaapissa useamman päivän.

Kesäkurpitsatzatziki

maanantai 6. elokuuta 2018

Tahnatyyppi täällä taas hei! 

En olekaan pitkään aikaan tahnan tai kastikkeen reseptiä julkaissut. Tahnamaisia kastikkeita syntyy kyllä keittiössä aivan tuon tuosta, mutta useimmiten ne ovat kesäaikaan yrttien, öljyn ja hapon seoksia tai vanhoja tuttuja kastikkeita kuten chimichurria tai hummusta.

Tzatziki kuuluu samaan klassikkojen kerhoon. Kesäkurpitsasta tehtynä tzatziki on vähintään yhtä ihanaa kuin perinteinen kurkkutzatziki. Hieman kurkkua napakampi kesäkurpitsa sopii kastikkeeseen itse asiassa loistavasti, sillä se ei menetä nestettä aivan yhtä vallattomasti kuin kurkku. Myös suutuntuma on kurkkua mukavampi, kun maut ovat tekeytyneet ja kesäkurpitsan rakenne on antautunut valkosipulille, suolalle ja sitruunalle.


Tein kesäkurpitsatzatzikia viikonloppuna, kun kokoonnuimme Hannan luo ruokabloggaajaporukalla. Tzatzikin lisäksi tein viininlehtikääryleitä (resepti), jotka ovat kuin tehtyjä tzatzikin kanssa samaan suulliseen. Mutta dolmadesien lisäksi kastikkeeseen voi upottaa melkein mitä vaan: kasvistikkuja, sipsejä, perunalohkoja tai rapeaksi paahdettua leipää. Tzatziki, tai tsatsiki kuten se Suomessa usein kirjoitetaan, sopii myös uuniperunoiden tai grilliruokien lisäkkeeksi. Ja on se aivan ihanaa reiluina kekoina salaatinkin päällä. Se on sellainen tahnojen moniottelija, kuten parhaat niistä tuppaavat olemaan.

Kesäkurpitsa kuuluu niihin kasviksiin, joita arvostetaan aivan liian vähän. Ja siksi sitä myös käytetään melko vähän. Miedon makuinen, pehmeämaltoinen kasvis on parhaimmillaan pienenä ja napakkana, mutta käytettävissä – vaikka tähän tzatzikiin – myös isommaksi kasvaneena. Satokausikalenterin masinoimat kesäkurpitsatalkoot ovat tarpeen, sillä helle kypsytti kesäkurpitsat kertarysäyksellä koko Suomessa, eikä hiljalleen kuten tavallisempina kesinä. Ja kun tarjontaa on paljon, on hintaa vähän. Nyt on siis paras mahdollinen aika tarttua haasteeseen!


Resepti



Kesäkurpitsatzatziki


300 g paksua maustamatonta jogurttia
1 pienehkö kesäkurpitsa (+ripaus suolaa itkettämiseen)
2–3 valkosipulinkynttä
reilu kourallinen tuoreita yrttejä hienonnettuna (esim. persiljaa ja minttua)
1–2 rkl sitruunamehua
noin 1 tl suolaa
1–2 tl hunajaa tai sokeria

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Laita raaste siivilään ja ripottele sekaan hieman suolaa. Anna valua puolisen tuntia. Painele liki kuivaksi. 

Sekoita jogurtin sekaan kesäkurpitsaraaste sekä hienonnetut valkosipulinkynnet ja yrtit. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pyöristä makua tilkalla hunajaa. Anna makujen tasaantua puolisen tuntia. Maista ja säädä tarvittaessa suolaisuus ja hapokkuussa sopivaksi.


Sisällön tarjoaa Blogger.