| |

Pitsa ohrarieskapohjalla

Valmiit, kaupan pakastealtaasta myytävät pitsapohjat ovat usein olleet ihmettelyni alla. Pitsapohja kun tulee niin helposti kotoa aina löytyvistä aineksista (paitsi kuivahiiva on kummallinen tuote; se loppuu aina pyytämättä ja täytenä yllätyksenä). Nyt on ollut oikeissa töissä kuitenkin siinä määrin huisketta, että pitsapohjan pyöräyttäminen on tuntunut ylivoimaiselta voimainponnistukselta. Pakastepitsapohjiin en vieläkään sortunut, mutta ohut ohrarieska sai erään vauhdikkaan päivän päätteeksi päälleen pitsamaiset täytteet.

Rieska on muuten veikeä, murteesta toiseen merkitystään muuttava leipämuoto. Minä, juuriltani persjalkanen savolainen, miellän jossain määrin edelleen rieskan legendaarisen Hiltusen rieskan kaltaiseksi leiväksi, joka jonkun tulkinnan mukaan on limppu. Ammoisista opiskeluajoista saakka oululaiset ovat yrittäneet saada minut uskomaan, että rieska on ohrasta leivottu ohut lättymäinen leipä (suokaa anteeksi ehkä hieman epätäsmälliset käsitteeni). Kuusamolaisten mielestä oikea rieska on paksumpi ja kainuulaiset nyt ovat muutenkin ihan oma lukunsa.

Pitsamaisen paistoksen pohjana toimi siis täkäläinen rieska, joka on valmistettu pääasiassa ohrasta ja vedestä. Suolaa ja vehnää, ehkä jotain muitakin täyte-(vai lisä-)aineita on taikinaan sekoitettu. Etelä-Suomessa olen joskus havainnut samanmoista leipää myytävän Lapin rieskan nimellä, mutta paikallisessa lähikaupassa pussissa lukee ohrarieska (jopas tämä rieska-asia on monimutkainen). Täytteeksi voi laittaa kaapista kaivettuja jäämiä tai herkkuja. Tomaattikastikkeen virkaa meillä toimitti ketsupin ja Sambal Manis-kastikkeen sekoitus (2:1). Täytteeksi löytyi kylmäkaappien uumenista ylijäämäpekonisiivuja (jotka esipaistoimme pannulla), katkarapupussin pohjat ja kasa juustoraastetta. 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia oli sopiva paistoaika. Nopea, maukas ja hiivaton vaihtoehto perinteiselle pitsapohjalle – kannattaa kokeilla!