Wilhelmiina -klassikkokeksit

torstai 25. marraskuuta 2010

Wilhelmiinoista tulee mieleen lapsuuden mökkikesät. Aurinko paistoi aina ja järvivesi oli lämmintä. Mikähän siinäkin on, että nykyisin vesi on lähes aina liian kylmää pikauintipyrähdykseenkin, saati koko päivän kestävään puljaukseen. 

Aika usein tuvan kaapissa oli wilhelmiinakätkö. Ne oli niitä kaupan valmiita suussasulavan murumaisia keksejä, joita ei voinut syödä salaa, sillä muruvana seurasi perässä. Meni vuosikausia etten syönyt tai muistanut koko keksejä, kunnes Herran Kokin äiti ilahdutti meitä kotitekoisilla wilhelmiinoilla. Minähän olin heti vaillaa reseptiä; kyllä tällainen muistojaherättävä klassikkoresepti täytyi saada.

****

Wilhelmiinakeksit

200g voita
2 dl sokeria
1 keltuainen
2 rkl tummaa siirappia
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää keltuainen ja siirappi samalla hiljalleen vatkaten. Yhditä kuivat aineet ja lisää seos taikinamassaan. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Leivotaan 2-3cm halkaisijaltaan oleviksi tangoiksi, laitetaan sopivina pätkinä pellille (4 tankoa per pelti), painellaan hieman lyttyyn joko käsin tai haarukalla ja paistetaan 175 asteessa 15-20 minuuttia.

Leikkaa keksit vielä lämpiminä sopiviksi paloiksi ja anna jäähtyä. Pörskäytä kahvit ja syö maha täyteen keksejä.

****

7 kommenttia

Anonyymi kirjoitti...

Ihana. Olen ussein miettiny, että vois nuita kokkeilla tehä, mutta on usko loppunu. Ny on hyvä yrittää ku on valmis resehti ja joku on jo nähnyt sen kokkeilemisen vaivan. Kiitti.
LH

Tusla kirjoitti...

Oijoi, mnaistuiko samoilta? Niin nostalgista, että näitä täytyy joku kerta väsätä! :)

Hannele kirjoitti...

LH: Kiitos! Näissä ei kyllä ehdi usko loppua, niin on helppo ja nopea homma.

Tusla: Hyviä nämä(kin) on! Mutta onhan kotitekoisessa ja kaupantekoisissa aina joku pieni ero. Joskus pitäisi maistaa pahviinkäärittyjä kaupanversioita ja kotitekeleitä rinnakkain. Wilhelmiinapruuvi:)

Uusano kirjoitti...

Oi, ihan tulee suuhun se muruinen kuiva tunne, joka Wilhelmiinan mutustelusta lapsena tuli. Vielä jos oli Viri-kaakaota, johon keksiä dipata... Pikkuleipiä tulee tehtyä ihan liian harvoin.

Hannele kirjoitti...

Tiesitkö, Uusano, että Facebookissa on ryhmä nimeltä Viri-kaakao takaisin :)

Uusano kirjoitti...

Tuo tieto melkein saisi harkitsemaan Facebookiin liittymistä:)

Hannele kirjoitti...

:)

Sisällön tarjoaa Blogger.