Itse jumpattu pasta

Luin käsissäni aivan liian vähän kuluneesta Aglio&Olio -pastakirjasta, että Italiassa tunnettiin jo 1400-luvulla tuorepastan tekijöiden ammattikunta. Kirjassa kerrotaan monta muutakin mielenkiintoista asiaan pastan kiistellystä historiasta. Haarukan neljäs piikkikin on kuulema pastan ansiota; 1800-luvulla haarukan piikkejä lisättiin kolmesta neljään ja piikkejä lyhennettiin, jotta pastan syöminen olisi helpompaa. Nyt tiedän senkin.

Meille muutti vastikään uusi sähäkänpunainen pastakone, nimeltänsä Putte, jolla veivasin nyt ekaa kertaa pastaa. Pastataikinan tekeminen sujuisi ilmeisen helposti yleiskoneella, mutta sellaista vempelettä ei meidän keittiössä ole. Siispä jumppavaatteet päälle, hihat ylös ja taikinan kimppuun! Vaikeaa taikinan tekeminen ei ole, mutta onhan siinä käsintehdessä pientä puuhastelua, jotta taikinasta tulee kimmoisaa ja hyvin vaivaantunutta (?).

Erinäisten taikinaohjeiden aiheuttamassa hämmennyksessä päädyin kaikkein yksinkertaisimpaan versioon: 100g durumvehnäjauhoja + yksi keskikokoinen kananmuna per syöjä. Likipitäin sama taitaa olla pioneerinaisen käyttämä resepti, jossa yksi kuppi (1 cup = 2,4 dl) durumjauhoja sekoitetaan kahteen kananmunaan. Jälkimmäisillä mitoilla saadaan siis kahden ihmisen pasta-annos. Taikinaan voi halutessaan lisätä hieman suolaa ja öljyä, vettäkin, jos kananmunien märkyys ei meinaa riittää.

Vehnäjauhot mitataan pöydälle (tai kulhoon) ja munat rikotaan jauhoihin tehtyyn kuoppaan (kuva yllä). Sitten aloitetaan työstämään aineksia yhteen rikkomalla munien rakenne ja nyppimällä jauhot sekaan. Kun munat ja jauhot on saatu yhdeksi tahmaiseksi köntiksi, voi jauhoja hieman lisätä pöydälle homman helpottamiseksi. Jauhoja täytyy varoa laittamasta liikaa, jottei taikinasta tule liian kovaa. Tähän vaiheeseen pääsin ilman hikeä. Sitten täytyi laittaa Emma Salokoskea kovemmalle ja ryhtyä jumppaamaan. Vartin tehokas taikinapallon vaivaus, pyöritys, myttääminen, venyttely, puristelu ja muokkaaminen tuotti kimmoisan ja sopivalta tuntuvan taikinapallon (ja mukavan pintahien, uh). Taikinan voi antaa levätä kelmun alla hetken ennen konetyötä.

Pastakoneen rullia säädetään ensin suurimmalle, veivataan pala kerrallaan taikinaa rullien läpi, tiukennetaan säätöjä ja veivataan taas. Taikinaa voi välillä taitella kaksin tai kolminkerroin ja pyöräyttää pari kertaa saman säädön lävitse. Kun pastalevy on riittävän ohkaista, voi sen leikata vaikka tagliatelleksi:

Tuorepastaa keitetään reilusti suolatussa ja reippaasti poreilevassa vedessä 2-4 minuuttia. Koepastaerän söimme liki paljaaltaan, hieman öljyllä, suolalla ja pippurilla höystäen. Hyvvää! Seuraavaksi tavoitteena on opetella tekemään ravioleja.