Ravintola Muru, Helsinki
Jo pöytää varatessa Murusta tuli kotoisa olo; yksi neljästä ravintoloitsijasta soitti itse varmistaakseen sähköisesti tehdyn varauksen. Tuttavallisesti Nikiksi itsensä puhelimessa esitellyt Nicolas Thieulon, toinen Murun sommerlie, toivotti työtiimimme niin aidosti ja sydämellisesti tervetulleeksi, että odotin murustamista koko viikon.
Murun sisustus on puolimoderni, mutta hyvin kotoisa. Lämmin värimaailma lisää pehmeän mukavaa tunnelmaa. Erityisesti ravintolan etuosan ilme on kutsuva viinipulloista itse rakennettuine valaisimineen. Ravintolan takaosa, jossa pöytämme sijaitsi, muodosti hieman kaikuvan, voimakasta äänenkäyttöä vaativan tilan, erityisesti kun viereiseen pöytään ohjattiin isohko seurue. Ajoittain puhemelu oli häiritsevää. Jotain akustointia tilaan voisi harkita. Etuosassa äänenvoimakuuden taso ja akustiikka tuntuivat siedettävämmiltä.
A´la Carte lista oli tiivis mutta riittävä. Kahden ruokalajin kokonaisuus maksoi 32 euroa ja lisälajit 12 euroa. Lisäksi tarjolla oli päivän menu alku-, pää- ja jälkiruokineen. Viinilista oli harvinaisen vaikuttava. Useampisivuinen listaus (laajempi kuin nettisivuilla) veti tiimimme hiljaiseksi ja toivoimme murujen valitsevan puolestamme lasilliset kullekin ruokalajille. Vaikka tarjoilija väitti tietävänsä viineistä ”ei mitään”, oli viinivalintojen perustelut äärimmäisen asiantuntevia, ja mikä parasta, todella onnistuineita. Siltään maisteltuina alku- ja pääruoan kanssa tarjotut viinit eivät meitä vaikuttaneet, mutta ruoan kanssa nautittuna kokonaisuus oli mainio. Niin mainio, että päätimme perustaa viinikerhon (hih). Erikoisin ja mieleenpainuvin viineistä oli meidän kaikkien mielestä jälkiruokaviini ”kaukana silmästä”, joka oli vaalea ja makea mutta samalla kevyt.
Päädyimme kokeilemaan päivän menua. Minä tosin vaihdoin alkuruoan tarjoilijan suosittelemaan oman keittiön riistapateeseen.
- Hiillostettua kitkan muikkua, lohicheviche ja avocadopyre / Lintsin riistapatee punasipulihillokkeella
- Kateenkorvaa, tryffelilientä ja perunamuussia
- Appelsiinikakkua ja basilikasorbettia
Kokonaisuus oli todella maukas. Erityisesti mieleen jäi ensimmäistä kertaa nauttimani kateenkorva. Pehmeä ja pinnaltaan rapea lihamainen koostumus. Appelsiinikakku oli creme brulee -tyyppinen ihanuus, jolla oli ohuen ohut pohja. Raikas basilikasorbetti sopi kakun kanssa hienosti.
Vaikka Muru oli monella tapaa mieleenpainuva, ei se ollut lajissaan ainutkertainen. Oulussa murumainen ravintola on Hella. Molemmissa on samaa yrittäjyyden parhautta: asiakkaista pidetään hyvä huoli ja ruoka valmistetaan huolella laadukkaista raaka-aineista.
ps. Kuvassa syyskesäistä omenasatoa. Muutaman vuoden ikäiset omenapuumme tuottivat ensimmäisen sadon viime kesänä. Oi onnea.
