Ilmakuivattua lihaa ja toive ilmatieteenlaitokselle

Hyvä Pekka Pouta ja muut säätieteilijät. Kun teillä siellä ilmatieteenlaitoksella on varmasti hyvät suhteet ilmojen pitelijään, esitän teille tämmöisen kainon toivomuksen: seuraavan neljän viikon ajan toivoisin Oulun seudulle kylmiä öitä, aurinkoisia päiviä ja sopivasti tuulta. Sama sää sopinee muuallekin Suomeen, jos se helpottaa toimenpiteitä.

Kivat kevättalviset säät ovat muutenkin mukavia, mutta nyt niille olisi kuitenkin erityisesti tarvetta. Laitoimme nimittäin ensimmäistä kertaa omalle pihalle lihaa kuivamaan. Herra Kokki rakensi siskon miehen kanssa lihoille häkin siskosten keskittyessä suolaveden prosenttien laskemiseen. Totta puhuen minulla laskutoimitukseen olisi mennyt pieni iäisyys, mutta siskollani oli taito onneksi hyppysissä. Litra kymmenprosenttista suolaliuosta syntyy kuulema yhdeksästä desistä vettä ja sadasta grammasta merisuolaa. Isosiskoa täytyy uskoa (etenkin kun liuosasioissa hän on ammattinainen). Samalla suhteella teimme litkua vajaan sankollisen, jotta lihoilla on tilaa lillua.

Pohjois-Suomessa kuivataan perinteisesti poronlihaa ja vastikään kuulin poron kielenkin toimivan kuivattuna mainiosti. Me ripustettiin lihahäkkiin naudan kulmapaistista leikattuja paloja. Oulun kauppahallin lihakauppiaan suosituksesta päädyimme edellä mainittuun kymmenprosenttiseen liuokseen. Viisi- ja kolmeprosenttisiakin liemiä tiedän käytettävän.

Lihanpaloja uitettiin väljässä suolavedessä vuorokausi, jonka jälkeen lihat ripustettiin metallikoukkujen avulla ulos aurinkoiseen ja avoimeen paikkaan suojaan sateelta (joita ei kyllä ole tilattu). Hieno lihahäkki suojaa lihoja linnuilta (ja Pultti-koiralta). Kevättuuli ja lämpötilan vaihtelu yöpakkasineen tekee lihasta sopivaa noin neljässä viikossa.

Palataan lihojen ääreen kevään edetessä.

ps. alemman kuvan on ottanut lankomies, kiitos!