Hevosen kakkaa, tuhkaa ja muita viherturaajan iloja

Kaikkea sitä ostaa. Niin kuin nyt esimerkiksi hevosen kakkaa. Mutta kun lannoite on mitä parhainta ja sitä aitoa itteensä ilman mitään keinotekoisia kommervenkkejä, kaarsin pihaan takakontti täynnä Pollen Puhtia. Hevostallilla heppojen kakka rumpukompostoidaan rahkaturpeen kanssa muhevaksi ja hajuttomaksi multamaiseksi tuotteeksi, jota voi käyttää maanparannukseen kukka- tai kasvimaalla, lannoittavana katteena tai tallin nettisivujen mukaan jopa kasvualustana sellaisenaan. Jälkimmäinen käyttötapa tuntuu kyllä vähän hurjalle, mutta mene, tiedä ja kokeile.

Kolme tai neljä vuotta sitten muistan jutelleeni puutarhamessuilla kakkakauppiaan kanssa, jolloin myyjä kertoi, että menekki ei ole vielä kovin suurta, ”kun paskaa on vähän vaikea markkinoida”. Nyt tallin isäntä sanoi kaiken menevän mitä kompostorit ehtivät tuottaa. Etelä-Suomessa vastaavaa tuotetta tuntuisi pikaisen googlettamisen mukaan tekevän ainakin Poni-Haan ratsastuskoulu.

Toinen maahan heiteltävä tuote tulee omasta takaa. Tai paremminkin omasta takasta (ja uunista). Puhdas puuntuhka on hevosen lannan lailla oikea vanhan ajan kasvuvoimantuoja. Tuhka ravitsee ja kalkitsee maan. Tuhkan tehosta voi lukea lisää vaikka täältä.

Jostain muistan lukeneeni, että pari kolme kourallista per neliö on sopiva tuhkamäärä. Minä olen levitellyt tuhkaa silloin kun arvelen (kasvi)maan tarvitsevan kalkitusta – noin joka toinen vuosi. Välillä tuhkaa saavat juurelleen marjapensaat ja toisinaan perennat ja pensaat.

Mari Mörön lapsille suunnatusta, mainiosta puutarhakirjasta opin tuhkan ehkäisevän viheliäistä äkämäpunkkia marjapensaiden juurelle heiteltynä. Kirjassa on muuten hyvää oppia aikuisillekin, ainakin minunkaltaiselle amatöörituraajalle.

Kirjoja olisi ehkä kannattanut lukea jo siinä vaiheessa kun aloitin aikanaan tarhauspuuhailut. Monta asiaa olisi sujunut ehkä helpommin ja pienemmällä taimihävikillä. Yksi (monesti) kantapään kautta oppimistani asioista on harson käyttö taimien varjostuksessa. Tuntuu ihan hullulta varjostaa taimia kaksinkinkertaisella harsolla, vaikka aurinkoa ja kevättä on odotettu ihan hullun pitkään. Mutta suora aurinko on liian voimakas pienille taimille. Muistan, että ensimmäisenä taimikasvatusvuotena onnistuin tappamaan melkein kaikki taimet kun kiikutin innoissani taimet totuttelemaan ulkoilmaan Perämereltä puhkuvaan tuuleen ja suoraan aurinkoon. Jep. Taimistoltahan niitä taimia onneksi saa.

Iso osa esikasvatustaimista on nyt päässyt patsastemaan kasvihuoneeseen. Heti kun siirsin taimet kasvariin ilmat tietenkin kylmenivät, joten harsot ovat toimineet välillä hallaakin vastaan. Lämpöä taimille on tuonut myös lämpöpöhötin, joka höröhtää käyntiin, jos lämpötila laskee taimia näännyttävän alhaiseksi.

Ruohosipulin lisäksi kohtapuoliin satoa saadaan kasvarin suojiin kylvetystä salaattisekoituksesta. Ah, näyttää niin kovin kesäiseltä.