Unelmien kääretorttu

Julkaistu Päivitetty

Unelmatorttu on ollut vuosikausia to do-listalla. Olen vältellyt unelman toteuttamista sillä varjolla, että jos homma menee plörinäksi, on unelma sirpaleena. Sirpaleiden varominen ei kyllä ole lainkaan tapaistani, ainakaan keittiössä, että huono on ollut tekosyy. Loman alun huumaannuttamana meninkin sitten vahingossa lupaamaan leipovani unelmien tortun.

Kääretorttupohjan leipominen ei ole lainkaan hankala juttu, sen olen osannut ennenkin. Ja lopulta osoittautui, että kreemin tekeminen se vasta helppoa olikin. Unelmatorttu oli siis paitsi hyvää, myös tavattoman helppotekoinen. Taas se tuli todistettua: unelmat on tehty toteutettaviksi.

****

Unelmatorttu

pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1/2 dl venhäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

kreemi
150g voita
2 dl tomusokeria
2 kananmunan keltuaista
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sitä kuohkeamman pohjan saat, mitä huolellisemmin maltat vaahdottaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi varovasti vaahdon joukkoon nostellen.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle pellille ja paista 225 asteessa (kiertoilmauunissa hieman alempi lämpö, 200-215 astetta, riittää). Paistoaika on noin 8 minuuttia, mutta luota silmiisi, älä kelloon.

Kun pohja on paistumassa, laita leivinpaperi pöydälle ja ripottele siihen hieman sokeria. Kumoa valmis pohja sokeroidun leivinpaperin päälle ja irroita varovasti pohjassa kiinni oleva leivinpaperi. Jäähdytä pohja. Minä jätän irroittamani leivinpaperin pohjan päälle ja laitan leivinliinankin vielä ympärille, jotta pohja ei kuivu jäähtyessään.

Tee kreemi. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset ja vaniljasokeri ja vatkaa vielä kunnes kreemi on tasaista. Levitä kääretorttupohjan päälle ja kääri napakalle rullalle. Laita jääkaappiin tekeytymään.

****

Ohjeeksi valitsin Ulla Svenskin reseptin, joskaan kuorrutetta en edes yrittänyt tehdä. Torttu ei sitä tosin meidän mielestä kaivannutkaan. Jos unelmaa olisi tarjottu vieraille, olisin sihdannut päälle tomusokeria. Yksinkertaista ja kaunista.

Toisin kuin monet muut meidän pikkuperheen mieshenkilön suosikkipaakkelssit, oli unelmatorttu parhaimmillaan vasta leipomista seuraavana päivänä (ja sitä seuraavana).