Makuja maailmalta: lomalla Lanzarotella

Lomalla oli selvä päämäärä: levätä laakereilla ja lekotella lämmössä. Niin, ja taisi ainakin osalla matkalaisista olla muitakin tavoitteita kuten jalkapalloilu, vesipalloilu, tulivuoren valloitus, golffaus, lenkkeily, tennis, uinti ja jalkapalloilu (kyllä, ansaitsee tulla mainituksi kahdesti). Kaiken tämän lisäksi halusimme syödä hyvin ja juhlia synttäreitä, valmistunutta väitöskirjaa, lukemaanoppimista ja uimaanoppimisia. Onnea te ihanat!

Lanzarote on Kanariansaarten itäisin saari. Merimatkaa Afrikan rannikolle on vain 140 kilometriä, lentomatkaa Suomesta kuutisen tuntia. Saari oli jo sinänsä nähtävyys; karun kauniit vulkaaniset maisemat olivat huikeita. Vehreyttäkin, pääosin istutettua, löytyi ja laavakivien keskellä puut, kukat ja pensaat pääsivät ansaitsemaansa loistoon. Liekö ollut luonnon mahti ja siihen taitavasti yhdistetty yksinkertainen ja yhdenmukainen arkkitehtuuri, mikä sai sydämen sykkimään Lanzarotelle enemmän kuin muille käymilleni saariryhmän saarille (Fuerteventura, Teneriffa, Gran Canaria). Valkoiset, matalat talot sinisillä, vihreillä tai ruskeilla yksityiskohdilla yhdistettyinä laavakivistä ladottuihin muureihin sopivat maisemaan harvinaisen hyvin. Yhtenäisen ilmeen takana on ollut paikallinen taiteilija, maisema-arkkitehti César Manrique. Sanotaan, että Lanzarote on Manriquen tärkein taideteos.

Hotellimme sijaitsi Playa Blancassa, aivan saaren eteläkärjessä. Vanha kalastajakylä on muuttunut rauhalliseksi turistikyläksi. Kalastajia kylässä tuntui olevan edelleen, sillä satama-alueella oli paitsi kalankäsittelyhalli ja myymälä myös kasapäin suuria viritelmiä, joiden tulkitsimme olevan katiskoita.

Ravintolatarjonta oli turisteille sopivan laaja ja vaihteleva. Lounasta nautimme pääosin hotellilla, mistä kiitokset Ravintola 94B:n pääkokille, äidille. Tasokas, edullinen ja huippulaatuinen lounaspaikka, sanoisin, vaikka huoneiston keittiövarustus olikin varsin vaatimaton. Omat veitset olivat taastarpeen.

Iltaisin kuuden aikuisen ja kolmen pikkuaarteen kompanja etsi muiden tekemää ruokaa. Arvioimme ravintoloita porukalla ympäristön viehättävyyden, ruoan tason ja palvelun sujuvuuden mukaan. Kolme ravintolaa ansaitsevat kunniamaininnan.

Paras miljöö oli ehdottomasti Yaizan pikkukylässä sijaitsevassa La Era -ravintolassa, jossa söimme kahden naisen voimin ainoan muiden tekemän lounaan. Viehättävän ympäristön lisäksi ruoka oli kertakaikkisen loistavaa. Valitsimme alkuruokalistalta neljä tapastyyppistä annosta, jotka riittivät mainiosti kahdelle (kuvat alla). Jälkiruoka oli liikaa, mutta erityisesti kotitekoiset jäätelöt maukkaita. Mustikkajuustokakku olisi sen sijaan kaivannut vähän lisää raikkautta.

Luin, että La Eran vanhimmat osat ovat yli kolmesataa vuotta vanhoja, monista hurjista tulivuoren purkauksista selvinneitä rakennuksia. Edellä mainittu herra Manriquen kädenjälkeä on sekä korjaus- että laajennustyöt. 

Satuimme La Eraan sattumalta, sillä etukäteen valittu lounaspaikka tarjosi lounasta aikatauluihimme sopimattomasti. La Casona de Yaiza jäi seuraavaan kertaan.

Paras ruoka oli sekä lasten että aikuisten mielestä ravintola La Romanticassa, Playa Blancan keskustassa. Ravintolan tunnelma oli hyvin rauhallinen, jopa seesteinen. Sisustus oli harkitun harmaa, hieman tylsä, joskin erilaisuudessaan mieleenjäävä. Lasten listaa ei ravintolassa (onneksi?) ollut – aikuisten annoksia voitiin tehdä pienempinä ja kokki olisi voinut tehdä vaikka pasta-annoksia listan ulkopuolelta. Arvostan moista lasten arvostamista.

Ruoka oli käsittämättömän hyvää, huipputasokasta. Seurueemme söi jättirapuja (alla), kahdenlaista kalaa (alla), kanaa ja salaattia sekä valkosipulileipiä. Kaikki annokset olivat erinomaisia. Jälkikäteen huomasin, että ravintola on TripAdvisorin listauksessa Lanzaroten ravintoloiden ykkösenä, syystä.

Paras palvelu -sarjan voittajaksi nousi rantakadulta Restaurante Grill Volcan de Timanfaya, vaikka edellä mainittujen paikkojen palvelua ei toden totta voi moittia, päinvastoin. Volcan de Timanfayan tarjoilijoiden iloinen asenne työhönsä ja vilpitön halu tehdä illasta onnistunut oli mukavaa kuultavaa ja katseltavaa. Tarjoilijat kohtasivat aidosti asiakkaansa – se kantaa. Ruoka hyvää perusruokaa ja annokset suurenkin nälän vieviä.

Ravintolakokemusten floppi oli hotellin ylihinnoiteltu buffet-illallinen, jossa miljöö oli työmaaruokalamainen ja ruoka syötävää mutta mitäänsanomatonta mättöruokaa (britit tuntuivat kuitenkin tykkäävän). Siskon perheen lasten mielestä ravintolassa oli kuitenkin paras jälkiruoka jätskibaareineen.

Loma tuli tarpeeseen meille kaikille. Koko klaanilla, kuten äitini aina sanoo, vietetyt hetket ovat harvinaista herkkua, erityistä laatuaikaa. Lanzarote oli kohteena erinomainen. Nähtävää ja koettavaa olisi riittänyt toiseksikin viikoksi. Helposti.

Muuten, Suomi kepitti Englannin jalkapallossa toistuvasti (Banzai Kups!).