Muinainen kielimuuri

tiistai 18. lokakuuta 2011

Aihe: kielimuuri
Paikka: grilli, Oulu
Aika: syksy 1996, yön pikkutunnit

Hannele: "Minä ottasin sitä sun tätä."
Myyjä: "Hä?"
Hannele: "Sitä sun tätä. Saa laittaa kaikki härppeet."
Myyjä: "Ja seuraava..."

Että näin. Savolainen ilmaisu makkaraperunoille ei osunut, ei uponnut. En muista mitä söin vai pyöräilinkö hämmästyksissäni kotiin nälissäni, mutta kielimuuri oli sillä erää turhan korkea ylitettäväksi. Minä en ollut kuullutkaan makkaraperunoista, vaikka sinänsä ihan looginen nimi se ruoalle onkin. Minulle makkarapaloista ja ranskanpotuista koostuva ruoka oli ja on sitä sun tätä. Miten kuvaava nimi!

Kotikutoinen sitä sun tätä sisälsi kärkkäriä ja oman maan pottuja. Mukaan silputtiin yrttejä. Perunat paistettiin raakana ja makkarat lisättiin perunoiden muhittua pannulla hetken. Mausteeksi suolaa ja pippuria, salaatiksi sinappia.

Niin, ehkä tätä ruokaa voisi kutsua myös pyttipannuksi. Mutta eikös siihen tule vähän sitä sun tätä?

4 kommenttia

Campasimpukka kirjoitti...

Minun on vieläkin, vuosikymmenten jälkeen, mahdotonta asioida grillikioskilla. Ei vaan voi. Olin teininä töissä sellaisella ja se sinapin sekoittaminen tymäkästä paksusta sinapista makkaran kaveriksi löräytettäväksi liemeksi... Se oli epämieluisin tehtävä:)

Nanna kirjoitti...

Ja Kauhavalla ainakin annos kulkee nimellä Sotapojan pakkaus!

Anonyymi kirjoitti...

Savolaisena totean, että olet aivan oikeassa se on nimenomaan sitä sun tätä. Siinä on ihan eri lailla fiilistä kuin jossain makkaraperunoissa!

Hannele kirjoitti...

Kommentoin vähän jälkijunassa; lomalla oli kiire tehdä ei mitään :)

Campasimpukka, mitä siihe tömäkkään tavaraan lisättiin? Vettä?

Nanna, minä oon kuvitellu, että Saotapojan pakkaus on annos, jossa on leivästä ja kananmunista lähtien kaikki mahdollinen grilliruoka. Aina oppii!

suolaajahunajaa, :) Kiitos komppauksesta!

Sisällön tarjoaa Blogger.