Muinainen kielimuuri
Aihe: kielimuuri
Paikka: grilli, Oulu
Aika: syksy 1996, yön pikkutunnit
Hannele: ”Minä ottasin sitä sun tätä.”
Myyjä: ”Hä?”
Hannele: ”Sitä sun tätä. Saa laittaa kaikki härppeet.”
Myyjä: ”Ja seuraava…”
Että näin. Savolainen ilmaisu makkaraperunoille ei osunut, ei uponnut. En muista mitä söin vai pyöräilinkö hämmästyksissäni kotiin nälissäni, mutta kielimuuri oli sillä erää turhan korkea ylitettäväksi. Minä en ollut kuullutkaan makkaraperunoista, vaikka sinänsä ihan looginen nimi se ruoalle onkin. Minulle makkarapaloista ja ranskanpotuista koostuva ruoka oli ja on sitä sun tätä. Miten kuvaava nimi!
Kotikutoinen sitä sun tätä sisälsi kärkkäriä ja oman maan pottuja. Mukaan silputtiin yrttejä. Perunat paistettiin raakana ja makkarat lisättiin perunoiden muhittua pannulla hetken. Mausteeksi suolaa ja pippuria, salaatiksi sinappia.
Niin, ehkä tätä ruokaa voisi kutsua myös pyttipannuksi. Mutta eikös siihen tule vähän sitä sun tätä?
