Parsacarbonara

torstai 24. toukokuuta 2012

Parsapastaa olen himoinnut siitä lähtien, kun näin Eevan tehneen sitruunaista parsa-mascarponepastaa. Meillä ei ollut enää mascarponea, mutta parsan lisäksi löysin pari siivua serranoa, hävitystä huutavan kerman lopun ja parmesanin kannan. Syntyi parsacarbonara, joka oli hyvää muttei kaunista, koska kerma-kananmunaseos kökkööntyi liian hitaasti toimineen kauhan takia (vika ei siis ole kokissa, harvoin on).

****

Parsacarbonara
2-3 annosta

250g pastaa (esim. penne)
puolisen punttia vihreää parsaa
hieman öljyä
2-3 siivua ilmakuivattua kinkkua
1 - 1 1/2 dl kermaa tai kerman ja maidon sekoitusta
1 kananmuna
suolaa
pippuria
parmesanjuustoa

Huuhtele parsat ja poista puumaiset tyvet. Kuori tarvittaessa (en kyllä kuorinut). Pätki parsat 2-3 sentin paloiksi, ota nuput erilleen. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan, lisää parsapalat keitinveteen 2-3 minuuttia ennen pastojen valmistumista.

Pastan ja parsojen kiehuessa kuumena paistinpannu, lisää öljy ja revi kinkkusiivut pannulle. Paista kinkkuja hetki, jotta niistä tulee paahtuneita muttei vielä täysin kuivia. Pyöräytä pannulla myös parsanuput.

Sekoita kulhossa kerma, kananmuna, suolaa ja pippuria. Valuta kypsä pasta ja parsat, laita ne takaisin kattilaan ja kaada päälle kermaseos. Sekoita heti. Lisää pastan päälle kinkkusilppu ja parsanuput sekä parmesanista vuoltuja lastuja.

****

Parsasta puheen ollen: jos joku tietää, mistä saa hankittua parsan juurakoita, saa moisista aarteista laittaa viestiä kommenttilootaan, sähköpostiin tai facebookin puolelle. Tai saa juurakot tuoda pihaankin, lupaan keittää pullakahvit. Parsajuurakon metsästysvietistä saa syyttää Soppakellarin väkeä ja tarhureita puutarhan ja hellan välissä.

 

10 kommenttia

Tusla kirjoitti...

Hitsit, kun en muista sen kauppiaan nimeä, jolta olen ostanut osan parsan juurakoista Somerniemen torilta... Niitähän vois nimittäin varmasti lähettää postillakin.

Netanttilan verkkokaupassa oli jotain juurakoita myynnissä, mutta jotenkin en ole niiden suhteen ihan niin luottavainen. Toinen satsi meillä on peräisin Hyötykasviyhdistyksen Annalassa pitämistä taimimyyjäisistä.

Puutarha Kauppila myi näköjään parsansa astitaimina. Meillä on kasvamassa yksi astiataimi, tosin se on ollut parsoista kaikista heiveröisin ja hitain kasvamaan. Siksi suosisin niitä juurakoita...

Pidän silmät ja korvat auki ja infoilen, jos löydän jotain! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kökkööntymisestä pääsee eroon kun käyttää pelkkää keltuaista. Laitoin kerran vahingossa koko munan ja huomasin efektin. Meillä tehdään yleensä carbonarat ilman kermaa, 2 keltuaista tuon kokoiseen annokseen. Parsan ja kinkun yhdistelmä carbonara on suurta herkkua, ehkä vielä parempaa kuin kummastakaan erikseen tehty.

Tusla kirjoitti...

Viherpeukalot.fi myy Gijnlim-lajiketta. 5 juurakkoa / 15,95e. Lajikkeen nimi ei kyllä sano mulle mitään...

pinea kirjoitti...

Komppaan Luimupupua ja lisään, että mitä enemmän keltuaisia, sitä parempaa tulee :)

Campasimpukka kirjoitti...

Minullakin on akuutti parsajuurakonhimo, mutta se on vissiin sitten hitaampi homaa, koska siitä voi satoa odottaa, jos semmoisen juurakon onnistuu hankkimaan?

Hannele kirjoitti...

Tusla, KIITOS! Tuo nettianttila kuulostaa hieman epäilyttävältä ja tietysti kaikkein mieluiten hipelöisin juurakoita itse. Joskus postissa on tullut tosi hyviä taimia, joskus aivan onnettomia. Soittelen tuonne viherpeukaloille :) Onko teillä joku tietty lajike?

luimipupu & pinea, kiitit vinkistä! Jostain muistankin lukeneeni, että "oikeaan" carbonaraan käytetäänkin vain keltuaiset eikä kermaa. Täytyy kokeilla! Minä olen oppinu tekotavan italialaiselta kaverilta - taitaa tämäkin ruoka taas olla niitä, joissa ei yhtä ja oikeaa ole. Onneksi vaiva oli vain esteettinen!

Jonna kirjoitti...

Kyllä parsajuurakoista kannattaa intoilla, minä tulen seuraamaan näitä kasvatuksia todella innolla. Ensi vuonna sitten omista parsoista ;-)

Vikahan ei ole koskaan kokissa, mutta kauha on ehkä innovatiivisin vianaiheuttaja, josta olen koskaan kuullut ;-) Minäkin suosin carbonassa keltuaista, enkä käytä kermaa kuin korkeintaan ruokalusikallisen tai pari.

Hannele kirjoitti...

Camppis, jotenkin olen ymmärtänyt, että jos nyt istutat, ensi keväänä et vielä kerää satoa lainkaan ja sitten seuraavina vuosina vähitellen enemmän.

Ulla kirjoitti...

Meillä on Kauppilan Gijnlimiä ja sitten jotain muuta, jonka alkuperää en edes muista enää. Hyviä ovat, kumpainenkin :-)
Ja joo, ekana vuonna ei saa satoa kerätä, vaan antaa juurakon koota voimiaan.
Eikä parsa siedä, jos sen lähellä kasvaa jotain muuta. Onnistuin yhden juurakkosatsin tappamaan istuttamalla sen viereen kuminaa...

Hannele kirjoitti...

Jes!
Mutta, Ulla, mikä on lähellä? Riittääkö metri?

Sisällön tarjoaa Blogger.