Syötävän ihana Skåne

Olen pitkittänyt tämän jutun kirjoittamista, koska ajattelin ihastumisen edes vähän laantuvan ajan kanssa. Ei ole laantunut. Skåne hurmasi, vei jalat alta ja sai suun hymyyn. Voiko olla rakastumatta maakuntaan, jossa ruusut kukkivat joka paikassa ja mansikat maksavat euron litralta. Jossa tilapuoteja on joka toisessa mutkassa, ja jossa pihat ovat huoliteltuja, ihmiset tavattoman ystävällisiä ja ruoka hyvää.

Ei voi. Paitsi että kyllä ne voisivat ihan vähän selkeämmin puhua.

Öölannista jatkoimme siis matkaa kohti etelää. Ajelimme itärantaa alaspäin ja poikkesimme vähän väliä pienemmille teille, koska harvoin elämä ja aarteet ovat päätien varrella. Välillä se tiesi huonompia teitä tai hidasta matkantekoa, mutta jokainen mutka oli sen arvoinen. Mitä etelämmäksi menimme, sitä vehreämpää ja viljavampaa maaseutu oli. Ja mitä viljavammalta näytti, sitä enemmän teiden varsilla oli tilapuoteja (Gårdsbutik). Oikeasti, niitä oli pal-jon. Vinkkejä tilapuodeista löydät täältä tai täältä tai täältä tai täältä.

Ai, eikö tämä ollutkaan ruusublogi?

Ylipäätään skoonelaiset tuntuivat arvostavan lähellä tuotettua ruokaa. Marginaalisena mutta aika kuvaavana esimerkkinä toimikoon siideri: Ravintoloissa oli itsestäänselvyys, että tarjottu siideri oli paikallista, usein Kivikistä tullutta omenasiideriä. Kuinka monessa Turun alueen ravintolassa tarjotaan vain Jennin siideriä? Tai Kuopion seudulla vain Alahovin siidereitä?

Viehättäviä kyliä ja pikkukaupunkeja oli vaikka kuinka paljon. Moneen paikkaan haluamme vielä palata, moni paikka jäi ohikulkumatkalta mieleen. Åhusin upeat rannat jäivät meiltä suosituksista huolimatta näkemättä, sillä pikkukaupungin oli vallannut rantafutiskisat, eikä karavaanilla ollut mitään asiaan parkkeerata sinnepäinkään. Åhusissa on myös viinitila (Åhus vingård), johon olisi taatusti hauska tutustua esimerkiksi viini-herkku-pyöräretkellä.

Seuraavalla kerralla haluamme viettää aikaa enemmän myös Kivikissä, joka on Österlänin omenapääkaupunki. Omenapuita olikin joka paikassa, siis ihan joka paikassa. Kaupunkiin olisi kiva palata esimerkiksi heinäkuisten markkinoiden tai syyskuisten omenapäivien tienoolla.

Skånen pääkohteemme oli dekkarien ystävien tuntema Ystad. Kaupunki oli odotetun hurmaava, vaikka Wallander ei tullutkaan sovituille treffeille kantakahvilaansa. Oli kuulema keikka Simrishamnissa (jossa oli muuten kilometritolkulla mukulakivikatua).

Ystadin ranta-alue, Sandskogen, ja kaunis keskusta tekivät kaupungista täydellisen lomapaikan, vaikka skandinaavisen vaihtelevat säät olivatkin ihanmitäsattuu. Sandskogen on paljon muutakin kuin pitkästi valkoista hiekkaa. Alueella on ylellinen kylpylä (Saltsjöbad), paljon ravintoloita, kauniita kävelyteitä, urheilumahdollisuuksia ja hyvätasoinen leirintäalue (Sandskogens Camping). Ja tietysti leirielämän ja kylpyläylellisyyden väliin mahtuu vaikka kuinka paljon majoitusmahdollisuuksia.

Huimia ravintolavinkkejä meillä ei Ystadista ole antaa, mutta erityismaininnan saavat leirintäalueen ulkopuolelle parkkeerattu thairuokakärry sekä mainiota sushia tarjonnut Sushinu.

Skåne-vinkeistä lähetämme kiitokset ja lämpimät terveiset ihanille Porvooseen. Voimia, iloa ja enkeleitä teille!