Punajuurihummus - värin ja maun huumaa

maanantai 10. joulukuuta 2012

Yhdellekään Kokkipottilan touhuja tovin seuranneelle ei ole yllätys, että kikhernepohjainen tahna on keittiömme vakiovieras. Hummusmaista tahnaa syödään leivän päällä ja sisällä, lisäkkeenä, dippinä ja sellaisenaan. Kipollinen hummusta on myös koti(toimisto)päivän pelastus. Nälkä pysyy loitolla pitkään - usko minua, olen testannut konseptin toimivuuden kymmeniä kertoja.

Tavallinen hummus on meidän muunnoksien perusjalka. Täydellisen samettinen avokadohummus on yksinkertaisesti ihanaa ja punajuurihummus on huumaavaa sekä silmille, suulle että sielulle. Hieman makea, uunissa hautunut punajuuri sopii tahnaan erinomaisesti. Suolan ja sitruunan määrä kannattaa, kuten aina, säätää omille makuhermoille sopivaksi. Luota makuusi, suu kertoo kyllä.

****

Punajuurihummus

200g punajuurta (yksi iso, pari pienempää)
1 prk kikherneitä (esim. 380/230g)
1 valkosipulinkynsi
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa
1-2 rkl oliiviöljyä

Kypsennä punajuuret joko kuorineen keittämällä tai uunissa. Jäähdytä, kuori ja pilko tehosekoittimeen tai kulhoon. Valuta, huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori ja pieni valkosipulinkynsi. Laitan kaikki ainekset punajuurilohkojen joukkoon ja surauta tahnaksi.

****

Punajuurihummus sopii hyvin pikkujoulupöytään, jolloin esimerkiksi varrasnäkkäri on tahnalle oiva syöntialusta. Rohkeimmat vaihtavat joulupöydän rosollin hiljaa punajuurihummukseen.  Olisiko moinen rajojen ravistelu teidän joulupöydässänne sallittua tai suotavaa?

26 kommenttia

Campasimpukka kirjoitti...

Sekä että :)

Jokihaka Kokkaa kirjoitti...

Kyllä vaan! Sallittua ja jopa suotavaa..

Liisa kirjoitti...

Komppaan edellisiä!

Paula kirjoitti...

Nuo kaikki hummuksen versiot kutsuvat, mutta kyllähän tämä punajuurinen on väriltään ylivertainen!

Ulla kirjoitti...

Oi, tuon suorastaan jo maistaa tuosta kuvasta!
Meidän joulupöydässä ei muuta perinteikästä ole kuin graavikala, mäti ja lanttulaatikko.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

rosollista en luovu ! Se tekee minulle joulun :-) Mutta tätä tahnaa voisi kyllä muuten nauttia ihan säännöllisesti... Tuohon kun vielä vähän lisäisi kaveriksi vuohentuorejuustoa niin...

Virpi kirjoitti...

Sallittua se olisi - meillä ei oikein kukaan syö rosollia, mutta yksin varmaan saisin punajuurihummukseni natustaa, ei oikein ole tuo punajuuri suuressa suosiossa muiden jouluruokailijoiden keskuudessa. Hmph!

Minna kirjoitti...

Aivan mahtava idea, tämähän sopisi meidän joulupöytään.

Hannele kirjoitti...

Campasimpukka, Jokihaka ja Liisa, sama täällä!
Perinteet ovat ihania ja tärkeitä, mutta minusta on hassua tehdä mitään ruokaa vain perinteen, "pakon", vuoksi. Pieni ravistelu tekisi varmasti aika monen joulupöydässä pelkästään hyvää.

Hannele kirjoitti...

Väriterapiaa!

Hannele kirjoitti...

Lanttulaatikko, imelletty perunalaatikko, sienisalaatti ja sinappi - ne riittävät minulle:)

Hannele kirjoitti...

Minusta on kiehtovaa, kun joulu tulee jokaiselle usein niin pienistä asioista, ruoasta, koristeesta tai tavasta tehdä <3

Vuohentuorejuustoa! Nam!

Hannele kirjoitti...

Hei, vähän parasta. Yksin koko kippo - wuhuu! Onnentyttö!

Hannele kirjoitti...

Hienoa! Kiva kuulla, Minna!

Jonna kirjoitti...

Minun puolestani kyllä ja luulenpa, että moni muukin kelpuuttaisi, mutta taitaa meidän pöytää istua myös yksi rosollin ystävä.

Tuli niin nostalginen olo, juuri tuollainen astia oli mummolassa. Juuri tähän nostalgiantunteeseen taitaa perustua koko tämä retroilubuumi ;-) Olen siis helppoa kohderyhmää kaikille nostalgiakauppiaille juuri nyt.

Yaelian kirjoitti...

Ihanan väristä! Tein joku aika sitten punajuurifalafeleita,ja niissäkin punajuuri kivasti värjäsi ne kauniiksi:)

Kotiharmi Kokkaa kirjoitti...

No tätä!!! Rosollia menee meillä ehkä lusikallinen, joten sitä on turha tehdä. Olen opettanut Armastuksenkin punajuurelle, uppoaisi varmaan hällekin. Kokkeilen!

Merituuli kirjoitti...

Hurjan kaunista! Minä yritän miettiä jouluksi aina jotain pientä punajuuresta, sillä Jukka ei sitä allergian vuoksi syö. Punajuuri passaa vaan niin hyvin yhteen piimäjuuston kanssa, joka on joulun must-juttu!

Hannele kirjoitti...

Rakastan tuota jalallista astiaa - sain sen äidinäidiltä. Nuutajärven Apila-sarja on kyllä muutenkin suloista (ja moni muukin klassikkosarja). Eläköön nostalgiatunne!

Hannele kirjoitti...

Punajuurifalalelit kuulostavat täydellisiltä. Pakko kokeilla. Kiitos ideasta!

Hannele kirjoitti...

Hyvin opetettu! Kokkeile ihmeessä!

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Merituuli!
Piimäjuusto on minulle sanana tuttu, muuten outo. Voin kuvitella kuinka hyvin punajuuri passaa hieman happaman(?) juuston kanssa.

sauvajyvänen kirjoitti...

Herkulliselta näyttää. Minä syön kaikkea mahdollista mielelläni aina, mutta jouluruokien tilalle en kaipaa mitään muuta. Ne ovat ihan parhaita, siksi en kaipaa mitään korviketta tilalle. Tosin meillä syödään rosolliakin suunnilleen puolen vuoden ajan muutenkin, joten tosiaan taidan olla vähän jäävi vastaamaan. En siis tee pakosta mitään jouluruokia, vaan ihan silkasta ilosta kun ovat niin hyviä ;)

Hannele kirjoitti...

Sehän on juuri parasta, että tehdään ruokaa maun ja tarpeen mukaan. Vastustan sellaista ajatusta, että "kaikki perinteiset ruoat täytyy tehdä, koska niin on aina tehty", olkoonkin, että kukaan ei söisi vaikka nyt rosollia. Meilläkin tehdään perinneruokia - en ikinäkoskaan luopuisi lanttulaatikosta, imelletystä perunalaatikosta tai sienisalaatista, koska ne ovat minusta maailman ihanimpia ruokia.

Perinteet ovat hieno asia, mutta pöydän ylilataaminen tai syömättömien ruokien kokkaus on minusta tyhmää, ei perinteikästä.

Irma kirjoitti...

Löysin blogisi vasta nyt: kuvasi ovat "törkeen upeita", ohjeet myös. Kokeiluuun menee tuo punajuurihummus.

Hannele kirjoitti...

Oi, kiitos Irma hurmaavasta kommentistasi - huikista vaan perjantaiväsymys hävisi saman tein ja tuli ilo-olo! Tervetuloa Kokkipottilan pariin!

Sisällön tarjoaa Blogger.