Upea ja inspiroiva Istanbul

Olen kova tyttö käyttämään positiivisia ilmaisuja, mutta uskotteko kun kerron Istanbulin olleen yksi valloittavimmista kaupungeista, joissa olen vieraillut. Piti oikein pinnistellä, että muistin olevani työmatkalla; kaupungin kujat, basaarit ja nähtävyydet vetivät magneetin lailla puoleensa. Parasta Istanbulissa oli elämä itse. Paljon ääntä ja vielä enemmän ihmisiä, kaikuvia rukouskutsuja ja tööttäileviä takseja, jäätelökauhana toimivan miekan kalketta ja naurua. Istanbul oli myös vastakkaisuuksien kaupunki, jossa uusi ja ikivanha sekä moderni ja antiikkinen kohtasivat tehden paikasta lumoavan mielenkiintoisen. Euroopan ja Aasian yhdistävä Istanbul on sitä paitsi maailman ainoa kaupunki, jossa voi etsiä kohdetta väärästä maanosasta. Kyllä voi, ihan ite kokeiltiin.

Myös ruokakaupunkina Istanbul oli upea. Ruoka oli erinomaista ja inspiroivaa, kotikeittiössä on jo ehditty jäljitellä koettuja makuja. Paikallisten kevätkesän sesonkiherkusta, erikistä (kuva yllä), joka on eräänlainen raakana syötävä hapanluumu, en sen sijaan innostunut. Mezet olivat pala paratiisia, sillä turkkilaiset ovat ymmärtäneet, että tahnat ja käärityt ruoat tekevät elämästä suloisempaa. Olen tismalleen samaa mieltä.

Ihmiset olivat ystävällisiä ja neuvoivat mielellään, vaikka kielitaidot eivät aina kohdanneetkaan. Turistialueilla, esimerkiksi vanhassa kaupungissa ja maustebasaarissa, englannilla selvisi, mutta Aasian puolella englannintaitajat olivat harvemmassa. Se tiesi enemmän seikkailuja, sopi hyvin meille. Kehuttua Kadiköyn toria etsimme lopulta sanakirjasta luntatun turkinkielisen sanalistan kanssa. Ei löytynyt, vaikka kaikkien saamiemme, keskenään erilaisten, ohjeiden mukaan sen piti olla aivan lähellä. Yksi auttaja opasti meidät lopulta paikalliseen Tarmo-lähikauppaan. Se ei ollut ihan se mitä haimme.

Vaikka Aasian puolella emme ruokaparatiisia löytäneetkään, löysimme sellaisen Beyoglusta, Istiklal  kadun (pääostoskatu) tekemästä mutkasta muutama kortteli kohti Kultaista sarvea, Taksim-aukiolta tullessa siis oikealle. Pääosin paikallisten valloittamalla alueella oli valtavasti pieniä ruokaputiikkeja, erinomaisia ravintoloita, baareja ja iltaisin aivan käsittämättömän mahtava meininki. Alueella tuntuu opaskirjojen mukaan olevan useampikin nimi: Galatasaray Fish Market, Balik Pazari ja Cicek Pasaji vievät oikeille kulmille (kuva yllä).

Päädyimme syömään alueen ravintoloihin kolmena iltana sekä hyvien, konstailemattomien ravintoloiden, hyvän sijainnin että viehättävän tunnelman vuoksi. Kaikki syömämme ateriat olivat maukkaita ja huolella valmistettuja. Ehkä parhaaksi ravintolaksi kohosi Üstad, jonka kattoterassilta näki yli kattojen ja alas kujan vilinään.

Galatan sillan Beyoglyn päässä on sekä kalatori että kalaravintoloita, kehuttuja molemmat (kuva yllä). Sillan alle ei sen sijaan kuulema kannata mennä syömään (kuulostaakin epäilyttävältä, mutta alus on täynnä ravintoloita), tai ainakin hintojen kanssa on turistin syytä olla tarkkana.

Maustebasaasi Galatan sillan Sultanahmetin päässä on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Hinnat tosin ovat korkeat, selvästi halvemmalla samaa tavaraa saa, kun puikahtaa basaarin takana oleville pikkukujille. Kujilla paikallisten ja myyjien leppoisuus tekevät ostosten tekemisestä mukavaa. Kujilla kohtaa aitoutta ja elämää.