Pienet ja rukiiset mustikkapiirakat (hand pies)

tiistai 20. elokuuta 2013

Pienet, käsin syötävät piiraat, hand pies, ovat jo jonkin aikaa olleet muodissa Amerikassa. Ihan samanlaiseen lentoon ne eivät ole nousseen kuin supertrendikkäät croisantin ja donitsin välimuodot, cronutsit  tai suomeenkin saakka liitäneet nuudelihampurilaiset eli ramenburgerit, mutta pikkusyötävät taitavat olla tähdenlentoja pysyvämpi ilmiö.

Tein piiraat mustikkakukkotaikinaa mukaellen, sillä mikään ei voita mustikan ja ruiksen pyhää liittoa. Rukiista taikinaa on hieman haastavampi käsitellä kuin tavallista murotaikinaa, mutta leikitään hieman repeilevän kannen kuuluvan asiaan.

****

Pienet ja rukiiset mustikkapiirakat
n. 10 piirasta

taikina
75g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 dl sokeria

täyte
n. 1 dl mustikoita (tuoreita tai jäisiä)
1 tl perunajauhoja
1-2 rkl sokeria
(tomusokeria koristeluun)

Sekoita pehmeään voihin keskenään sekoitetut kuivat aineet. Työstä tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin huilaamaan vähintään puoleksi tunniksi. Kaulitse taikina ohueksi levyksi kevyesti jauhotetulla alustalla. Ota muoteilla tai laseilla kahden kokoisia ympyröitä; pohjat saavat olla hieman pienempiä kuin kannet.

Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauho ja sokeri. Laita pohjat leivinpaperille, lusikoi mustikoita pohjien päälle keoksi. Varmista, että mahdollisesti kulhon pohjalle valuneet perunajauhot ja sokeri tulevat mukaan. Laita kannet piiraiden päälle ja nipistä huolellisesti reunat umpeen. Paista 180 -200 asteessa noin 10 minuuttia. Ole tarkkana. Pienet piirakat palavat helposti. Koristele halutessasi jäähtyneet leivonnaiset tomusokerilla.

HUOM! Jos haluat laittaa piiraisiin tikkaritikut, laita ne pohjan ja mustikoiden väliin. 

****

ps. Piiraisiin voi laittaa leivontavaiheessa myös tikut, jos ne haluaa syödä käsiään sotkematta. Silloin niistä taitaa tulla pie popseja.

17 kommenttia

Campasimpukka kirjoitti...

Minä nuuhkin maailmanmenoa foodgawkerin kautta, mutta nämä tassupiiraat ovat vielä jääneet huomiottani:) Kivannäköisiä! Ja tuo tikku on mainio idea.

Anonyymi kirjoitti...

Ovatpa söpöjä. Vielä enemmän tosin ihastelin instagramissa munakoisojasi, oi!

Ulla kirjoitti...

Taasko se Hannele on saanut munakoisot kasvamaan :-0 Minä heitin omani roskiin, kun eivät taaskaan jaksaneet munia.
Hannele, ens vuonna blogaat munakoisokoulun, jooko?

Virpi kirjoitti...

Ovatpa kerrassaan söpöisiä!

Riikka kirjoitti...

Ihania! Oot kyllä näppäräsorminen näpertäjä – tykkään aina näistä sun kaikista pienistä ja söpöistä jutuista. :)

Hannele kirjoitti...

Foodgawker on minulle edelleen tuntematon, täytyy tsekata, sillä hyvin sä nuuhkit :)

Kiitos, tikunpäässä olevat syötävät ovat heikko kohtani (tai yksi niistä).

Hannele kirjoitti...

Kiitos, luimupupu!

Ulla, Munakoisokoulu tulee tässä: unohda kasvattaa taimet, osta ne taimistolta, laita multaan ja toivota onnea matkaan. Kun yksikin kukka ilmestyy, tanssi vähintään vartti (per kukka) ja toitota kaikille, että sun munakoiso kukkii. Lannalla, vedellä ja suihkutuksella en usko olevan paljon merkitystä, mutta samat jauheet koisot saa kuin tomaatit ja kurkutkin.

Vastapalvelukseksi toivon papukoulua.

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Virpukka!

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Riikka! Näppäräsormisuudesta en tiedä, mutta pieniä ruokia on aina kiva tehdä ja syödä. Se, että tykkään pienestä ja söpöstä johtuu vain siitä, että olet itsekin sellainen :)

Jonna kirjoitti...

No vähän repeilevät kuoret nyt vaan kuuluvat asiaan. Neiti Näpsä.

Terhi kirjoitti...

Ihania kukkosia, siis minulle :). Mustikkakukko on joka kesäinen herkku vaan ite tuppaan tekemään isona versiona kun porukkaa on aina paljon. Viime kesänä kuohui yli ja tänä kesänä odottaa vielä tulemistaan.

Hannele kirjoitti...

Sovitaan näin :D

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Terhi!
Mustikkakukko on ihan oikeana mustikkakukkona kyllä aivan parasta - paljon mustikoita ja vähän kuorta.

Ulla kirjoitti...

Aa,mä olen siis tanssinut aivan liian lyhyen ajan! Ens vuonna uusiksi.Ja taimiston kautta.

Papujen sielunelämä on edelleen mysteeri. Ovat näköjään kovasti riippuvaisia säästä ja tykkäävät lämmöstä. Vaikka kaikki muut pavut pukkaavat palkoa, yksi lajike vielä jurottaa, joten näköjään lajikkeenkin kanssa täytyy olla tarkkana. Ruusupapu ei ole vielä kertaakaan pettänyt :-)

Hannele kirjoitti...

Pavuttomuus oli väärä hällyytys! Aamulla löysin kaksi korjauskunnossa olevaa pitkulaa ja kolme kasvuvaiheessa olevaa miniä. Woop woop! Elämäni papusato :)

Esikasvatusta jatkan papujen osalta ensi vuonnakin. Laitan myös jonkun varren kokeeksi kasvihuoneeseen, nyt kaikki on kasvaneet taivasalla.

Kotiharmi Kokkaa kirjoitti...

Niin suloisia! Noita joutuu varmaan syömään useamman kerrallaan. Ihan vaan, jotta varmistuu hyvästä mausta perusteellisesti.

Hannele kirjoitti...

Niinpä juuri, pitäähän sitä tehdä laatututkimusta. Ja sitten: oho, loppu!

Sisällön tarjoaa Blogger.