Raparperi-seljankukkahillo

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Raparperinvarret alkavat olla jo hieman puisevia, ne muistuttavat olemuksellaan siitä vääjäämättömästä tosiasiasta, jota en halua edes ääneen sanoa. Tiedätte kyllä.

Leikin hetken sitä hetkeä, kun kaikki on juuri puhjennut kesäiseen loistoon kirkkaan vihreänä ja hentona. Laitoin alkukesän purkkiin ja yhdistin raparperiin toisen makuaistiani hivelevän herkun: seljankukan. Voimakkaimmin hillossa maistuu raparperi, jolle seljankukka antaa uusia sävyjä ja syvyyttä.

Resepti

Raparperi-seljankukkahillo

n. 1/2 kg raparperia
n. 1 1/2 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
1 dl hillosokeria
(muutama pyöräytys vaniljamyllystä)
 
Ota raparpereista kaikkein paksuimmat ja säikeisimmät kuoret pois ja pilko raparperinvarret kattilaan. Mittaa kattilaan myös mehu ja hillosokeri. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia eli kunnes raparperi on pehmennyt. Mausta halutessasi vaniljalla, purkita kuumana puhtaisiin purkkeihin.
 
Raparperi-seljankukkahillo sopii erinomaisesti maustamattoman jugurtin tai jäätelön kaveriksi.
 
 
 


16 kommenttia

Kivistön Mari kirjoitti...

Joo, erinomainen idea! Haaveilin mustaseljaa Kivistön pihaan kukkien takia, mutta ei taitaisi menestyä. Tyydyn kaupasta saatavaan mehuun ja limuun.

Jokihaka Kokkaa kirjoitti...

En muista seljankukkaa koskaan maistaneeni.. Täytyy pitää mielessä jos tulee vastaan :)

Nanna kirjoitti...

Aina kun puhutaan seljankukasta, sä tuut Hannele ekaksi mieleen.

Siksi kerronkin sinulle, erään ruotsalaisen kanssa käymästäni keskustelusta, jossa hän vinkkasi, että (vihreä)karviasmehu toimii hienosti juuri samoissa resepteissä kun seljankukka. Kun näitä karviaisiahan meillä taas riittää, Ehkä hieman työteliästä koittaa keitellä niistä mehuja, mutta vois vielä koittaa ittekkin. Ennenkuin SE saapuu...

Hannele kirjoitti...

Minäkin olen haaveillut mustaseljasta. Pitäisi muuttaa vaan ensin vähän etelämmäksi. Onneksi mehu on hyvää!

Hannele kirjoitti...

Oijoi, sulla on nyt kuules kuoppa makuyleissivistyksessä :) Seljankukka on ihan huippua. Katsohan minun arkistosta seljankukkatartaletti, se on loistoleivos!

Hannele kirjoitti...

Ihana, Nanna! Aika paljon kivempi on tulla mieleen seljankukasta kuin vaikka läskisoosista :)

Tuo karviaismehu on mainio vinkki, kiitos!

Riikka kirjoitti...

Ooh, tää kuulostaa ihan taivaalliselta hillolta. Tätä ja lettuja, por favor!

Ulla kirjoitti...

Ootko koskaan kuullut, mitä seljan marjoista vois tehdä? Meillä niitä on melkoinen määrä, mutta jotkin lähteet väittävät siemeniä myrkyllisiksi, kun taas toiset eivät moisesta mainitse. Vai liekö sitten eri seljalajikkeista kyse.

Hannele kirjoitti...

Riikka! Sua on ollu ikävä!

Minä oon vedelly hilloa lähinnä jugurtin kanssa. Mutta että letuilla! Elämä muuttuisi heti juhlaksi.

Hannele kirjoitti...

Olen ymmärtänyt, että seljoja on monenlaisia, myrkyllisiäkin. Mustaselja on se, joka on tämä selja. Mitä seljaa teillä on?

Marjoista en kyllä tiedä. Pitää googlailla asiaa ruotsiksi, kun he ovat näitä fläder-ihmisiä.

Hannele kirjoitti...

Tämmöistä löysin pikaisesti:

"Fläder får inte förväxlas med druvfläder (S.racemosa) och sommarfläder (S.Ebulus) som båda är giftiga."

"Bären kan användas till gelé, saft, marinad och chutney. De kan även dryga ut andra bär i saft. Tänk på att det endast är blommor och bär som kan användas på flädern. Resten, blad, bark m.m. är giftigt."

Kira kirjoitti...

Seljankukka <3...Tää hillo kuulostaa aivan ihanalta.

Hannele kirjoitti...

Todellakin <3
Teillä tuntui, Kira, olevan Suomessa kiva loma! Iloa arkeen!

Ulla kirjoitti...

Kiitos, Hannele! Parempi olla koskematta tuohon seljaan, kun en sen lajikkeesta tiedä. Pihistin taimen hylätystä puutarhasta...

Sofia kirjoitti...

Kiitos tästä makuyhdistelmä vinkistä! Rakastan kumpaakin - raparperia ja seljankukkaa <3

Hannele kirjoitti...

Molemmat ovat minunkin suosikkejani ja makuyhdistelmä toimii mahtavasti!

Sisällön tarjoaa Blogger.