Minkä nuorena oppii

keskiviikko 17. syyskuuta 2014
On asioita, jotka eivät muutu. Keittiössä koettu riemu ja taikinaisten sormien herkullisuus kuuluvat elämäni peruspilareihin, joita isotkaan myrskyt eivät ole muuttaneet.

Vanhempani ovat selvittäneet vuosien varrella miljoonat keittiösotkut, uuninpohjalle valuneet pannarit ja pelastaneet epäonnistuneet yritykset. Jossain vaiheessa isosiskolla taisi olla eniten sietämistä, kun yritimme leipoa ystäväni kanssa noin viisi kertaa viikossa suklaamuffinseja. Lopputuloksesta kertonee parhaiten siskolta taannoin saatu lahja: muffinsiopus - sillä osa-alueella olisi kuulema eniten petrattavaa. Mutta mikä tärkeintä, olen aina saanut tehdä ja riemuita, harjoitella ja onnistua, osallistua ja olla mukana. Ne kokemukset kantavat muillakin elämän osa-alueilla.


























Kuvat ovat arkistoaarteita noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Kaakeleista sen huomaa.



40 kommenttia

Sari kirjoitti...

Mahtava :)

Campasimpukka kirjoitti...

Minusta sinulla on myös vähän lyhyempi tukka tällä erää, mutta en ole ihan varma? :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi kyllä, mulla on ollu hirrrvee kestäminen. Mutta onneks lopputulos on ollut sen arvoinen 👍 Lav juu ❤️

Andalusiana kirjoitti...

ihana :-)

Anne kirjoitti...

Voi leipomisen riemua :D

Mari - Kivistössä kirjoitti...

Tähän pelkkiä hymiöitä. :) :) :)

Roosa kirjoitti...

Se voi olla että oli ystävässä vika kun ei muffinssit onnistuneet...;) Mutta olipa ne ihania hetkiä!

Anonyymi kirjoitti...

:) Ei kerrota muille, että aiemmilta vuosilta epäonnekkaiden listalle voisi laittaa myös kinuskikastikkeen, daimin, kanapeet, mikromandariinit... ;) Lisää riemukkaita hetkiä keittiöön!

Nanna kirjoitti...

Maailmasta söpöin postaus!

anne/ 52 weeks of deliciousness kirjoitti...

Ihania kuvia :D

Mari kirjoitti...

Ihana mahtava postaus! :)

Hannele kirjoitti...

Kiitos! Mahtavia on myös äidin tekemät sämpylät - tuolloin ja nyt :)

Hannele kirjoitti...

Niinpä, siitä sen huomaa. Nyt hiukset ei ihan yllä ponnareille ;)

Hannele kirjoitti...

<3 Yritän parhaani mukaan hyvittää kärsimyksiä hyvällä ruoalla.

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Andalusiana!

Hannele kirjoitti...

Juuri sitä! Onneksi samaa riemua on havaittavissa keittiössä usein edelleenkin.

Elina/Chocochili.net kirjoitti...

Ihana! :D

Hannele kirjoitti...

Ja tähän :)
Meillä on ylempi kuva mustavalkoisena seinällä. Se on toinen minun voimakuvistani :)

Hannele kirjoitti...

Roosa, Rosemayer! Ihanaa, kun kommentoit.

Ystävässä ei ole mitään vikaa, mutta kun millon mi(t)käkin ainesosa(t) uupui, eikä kärsivällisyys ollut vahvuuksiamme, ei muffinseistakaan voinut kauniita tulla. Mutta hyviä ne oli :) Ja meillä oli aina lystiä!

Hannele kirjoitti...

OMG. Nyt hiljaa!! En myönnä mitään.

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Nanna-ihana!

Hannele kirjoitti...

Kiitos! Kerron terveiset kuvaajalle!

Hannele kirjoitti...

Kiva kuulla :)

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Elina! Leipominen on ihanaa (vaikka ruoanlaitto onkin minusta nykyisin vielä hauskempaa).

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Taikinan on ihan parasta. Onneksi opit sen jo lapsena. Symppiskuvia, hymy edelleen entisenlainen.

Hannele kirjoitti...

Leipomisessa parasta on taikina, ehdottomasti.

Kiitos!

Annaleena kirjoitti...

Ihana! :)

Hannele kirjoitti...

Hyvänmielen postaus!

Kiitos, Annaleena!

Pieta kirjoitti...

Mikromandariinit?:D

Minä ja veljeni tehtiin ikkunanlautamandariineja, siis annoimme lohkojen kuivahtaa jonkin aikaa ikkunalla. En kyllä ymmärrä miten viitsittiin syödä ne vielä...

Anonyymi kirjoitti...

Se on onnistunut täydellisesti! Kaikki kärsimykset on kuitattu mineen kertaan. Plussan puolella mennään kirkkaasti 😂

Hannele kirjoitti...

Minulla ei _oikeasti_ ole mitään mielikuvaa mikromandariineista :) Ystävä yrittää selvästi juksata ;) Ikkunalautamandariinit kuulostaa herrrkullisilta.

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä? 😂😂😂😂😂 Aika kultaa muistot! Teillä oli lystiä varmasti puoliksi siksi, että saitte mut ärsyyntyymään😄 Nytkin verenpaine kohoaa, kun mietin sitä jauhojen määrää keittiössä😝 Tsiisus teitä...❤️

Roosa kirjoitti...

no kyllä ne nyt oli hyviä, silloin kun uuniin asti riitti taikinaa. Ja voin vain kuvitella että saatettiin olla hieman ärsyttäviä mutta silloin kyllä tuntui että olimme vain niin ihania...;)

Hanna kirjoitti...

Ihana Hannele ja huikean kuuloiset mikromandariinit *tirsk*

Pitäiskin tehdä samanlainen postaus :)

Hannele kirjoitti...

*tirsk*, todellakin :D Kaikenmoista.

Olisipa kiva nähdä Hanna pienenä!

Anonyymi kirjoitti...

Hassua! Minusta te olitte sillon ärsyttäviä, mutta näin myöhemmin ajateltuna olittekin aika ihania ;) Mutta sana muffinssi ei edelleenkään saa herahtamaan vettä kielelle :D Hyvä vaan niin!

Minna kirjoitti...

Ihanat kuvat ja muistot. Meillä keittiö aina välillä aikamoisessa sotkussa kun kolmen pienen kanssa leivotaan, mutta ei ne sotkut haittaa kunhan lapset pääsevät kokeilemaan ja onnistumaan.

Koti Harmi kirjoitti...

Jos haluaa saada hymyn huulille ja hyvää mieltä, niin kannattaa selvästi tulla katsomaan näitä kuvia :) Ihan mahtava meininki!

Hannele kirjoitti...

Ehkä kolmen-neljän ikäisenä olin topakasti sanonut äidilleni: Äiti, onko sinun mielestä järjestys tässä maailmassa kaikkein tärkeintä?

Samaa mieltä olen edelleen :)

Hannele kirjoitti...

Mahtava kuulla!

Meininki on aina hyvä, kun saa kokata jonkun kanssa yhdessä.

Sisällön tarjoaa Blogger.