Minkä nuorena oppii

On asioita, jotka eivät muutu. Keittiössä koettu riemu ja taikinaisten sormien herkullisuus kuuluvat elämäni peruspilareihin, joita isotkaan myrskyt eivät ole muuttaneet.

Vanhempani ovat selvittäneet vuosien varrella miljoonat keittiösotkut, uuninpohjalle valuneet pannarit ja pelastaneet epäonnistuneet yritykset. Jossain vaiheessa isosiskolla taisi olla eniten sietämistä, kun yritimme leipoa ystäväni kanssa noin viisi kertaa viikossa suklaamuffinseja. Lopputuloksesta kertonee parhaiten siskolta taannoin saatu lahja: muffinsiopus – sillä osa-alueella olisi kuulema eniten petrattavaa. Mutta mikä tärkeintä, olen aina saanut tehdä ja riemuita, harjoitella ja onnistua, osallistua ja olla mukana. Ne kokemukset kantavat muillakin elämän osa-alueilla.

Kuvat ovat arkistoaarteita noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Kaakeleista sen huomaa.