Kansallisooppera – elämyksiä keholle ja mielelle

Väliaika ja afternoon tea.

Aiemmin syksyllä sain kutsun tutustumaan Kansallisoopperaan. Ensimmäinen ajatus oli: mitä minä laitan päälle? Ilmeisesti aika moni muukin miettii samaa, sillä oopperan sivuille on koottu vaateasian lisäksi muitakin erinomaisia vinkkejä oopperaetikettiin liittyen. 

Oopperalla onkin usein hienosteleva ja ylellinen kaiku, mikä saa pohtimaan vaatetustakin. Etenkin kun asiaa katsoo puolen Suomen kokoisesta perspektiivistä, tuntuu Töölönlahden rannalla tehtävä taide helposti etäiseltä ja pramealta. Turhaan, sanoisin.

Oopperan iso maistelulautanen oli valloittava makuelämys.

Kansallisoopperassa esitettävä taide, oopperat ja baletit, on toki ylellistä ja prameaa. Mutta se on sitä sanojen positiivisessa merkityksessä. Tanssijoiden taito elää musiikkia kehollaan, Suomen suurimman sinfoniaorkesterin soittama musiikki ja upeat lavasteet tekevät kokonaisuudesta elämyksen, joka on paljon suurempi kuin osiensa summa.

Maistelulautaset elävät sesongin mukaan.

Pääsin muutaman muun ruokabloggaajan kanssa puikahtamaan ennen illan esitystä kulissien taakse, sinne missä taide-elämykset todella tehdään. Näimme ensi-iltaa odottavia, loisteliaita pukuja ja ihastelimme hämmentävän aidolta näyttäviä lavasteruokia. Maalaamossa näimme tulevan esityksen upeita lavastekankaita. Samalla saimme kuulla emänniltämme mielenkiintoisia asioita oopperasta työpaikkana, talon toiminnasta ja illan teoksen juonesta. Päälavalla taisi päästä pari pliétä ja grande jeté-hyppyä, tai ehkä ne oli lähempänä rokkimuuveja – yhden wannabeballerinan muuvit voit katsoa alimmasta kuvasta.

Tutustuimme myös oopperan ravintolaan, Kanrestaan, joka palvelee sekä ooppera- ja balettivieraita että talon omaa väkeä puusepistä tanssijoihin ja soittajista kuorolaisiin. Talon tutustumiskierroksen jälkeen, ennen Onegin-balettia, saimme nauttia herkullisen ruoan, Oopperan ison maistelulautasen. Kauden tuotteita sisältävä lautanen on tilattava etukäteen, ja se suositellaan syötäväksi ennen esitystä. Väliajalla meille oli katettu Afternoon Tea-kokonaisuus, joka oli paitsi herkullinen myös huumaavan kaunis (ylin kuva). Kala-allergiani oli huomioitu tarjoiluissa loistavasti, mikä on aina hyvä merkki keittiön toimivuudesta ja tarkkuudesta.

Maistuisiko pahvipulla?
Näyttävyyttä viimeiselle riville saakka.

Ilta oopperalla oli elämys, jota en unohda koskaan. Se ei ollut ensimmäinen oopperavisiittini, eikä varmasti viimeinen. Ja onneksi oopperalle voi mennä juuri sellaisena kuin on. Päälle voi pukea sellaiset vaatteet, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Joillekin sopivalta tuntuva vaate on iltapuku, joskaan yhtään iltapukua en illan aikana nähnyt, toiselle farkut tuntuvat parhaalta ooppera-asulta.

Paikalle pyrähtänyt aatelinen otti lavan haltuun muuveillaan.

Elämyksen tarjosi Kansallisooppera, lämmin kiitos!