Khao Lak – hyvää ruokaa ja rauhoittavaa rantaviivaa

Khao Lakia kuvataan usein rauhalliseksi kohteeksi, jossa kaunis luonto ja pitkät rannat ovat loman pääosassa. Ensimmäisen kerran kävimme Khao Lakissa kuusi vuotta sitten. Ihastuimme hyvän ruoan lisäksi juuri näihin matkaoppaiden kolmeen lupaukseen: rauhaa, kaunista luontoa ja pitkiä hiekkarantoja. Nyt palasimme samoille rannoille.

Kuudessa vuodessa Khao Lakin kylä oli kolminkertaistunut, mutta tunnelma oli silti varsin leppoisa. Lamrun kansallispuistoniemekkeen eteläpuolella sijainnut kotirantamme (Khao lak South Beach) oli muutaman kilometrin päässä keskustasta ja juuri niin rauhallinen ja tunnelmaltaan kiireetön kuin toivommekin. Kansallispuiston viidakko kohosi rannan pohjoispäässä ja etelän suunnassa ranta jatkui, hieman kaarrellen ja välillä kallioisena, aina Tab Lamuun saakka. Jalka- tai lentopalloa saattoi pelata missä tahansa rannan osassa mihin tahansa aikaan päivästä, ilman että häiritsi muita. Täydellistä.

Keskityimme lomalla olennaisimpaan: aalloissa hyppimiseen ja pallopeleihin, rannalla kävelyyn ja hierontoihin meren kohinassa ja palmun alla. Loman vaikeimpia päätöksiä olikin, ottaisiko tänään jalka- vai kokovartalohieronnan. Ruokailuun yhdeksänhenkinen seurueemme suhtautui hyvin rennosti ja etukäteen valitsimme vain muutamia ravintoloita. Vain yhdessä asiassa emme tinkineet: jälkkäripannarit otimme oman pikkukylän kojusta, jota pyöritti perhe kahdessa sukupolvessa. Tai oikeastaan kolmessa, sillä lapset olivat ilta-aikaan thaimaalaiseen tapaan mukana töissä, leikkimässä tai nukkumassa, elämässä perheen arkea.

Etelä-Thaimaalle tyypillisiä pannareita, roteja, myytiin liki jokaisessa kadunkulmassa. Mopon sivuvaunuun rakennetuissa katukeittiöissä tilauksesta paistettavat herkut olivat, jälleen kerran, vastustamattomia. Suosikkejani olivat mangolla täytetty sekä limettimehusta, hunajasta ja sokerista hunnun saava pannari. Suklaa- tai Nutella-täytteinen pannari oli lasten mieleen. Siskonpojat tilasivat roti-reseptin viimeistään kesäksi, nappasin haasteesta kopin.

Rento suhtautuminen ruokaan ei tarkoittanut huonoa ruokaa. Mutta se tarkoitti syömistä hyviksi havaituissa ravintoloissa useammin kuin kerran. Pikkuruisessa kotikylässämme ravintoloita oli kourallinen, mutta Khao Lakin keskustassa valinnanvaraa oli jo valtavasti.

Yksi suosikeistamme oli ravintola Mojo’s , joka sijaitsee pääkadun varrella, parisen sataa metriä Nang Thong Roadin risteyksestä (valoristeys) etelään. Mojossa söimme mielettömän herkullisia kevätrullia ja loistavia curryja useampaan kertaan. Pad Thai oli reissun parasta. Viehättävä omistaja piti asiakkaita vierainaan, ja palvelu ravintolassa oli ensiluokkaista. Erityisesti isommalle porukalle suosittelen joko menemään ruokailemaan ajoissa tai tekemään pöytävarauksen, sillä seitsemän jälkeen ravintola oli aina aivan täynnä.

Bussaba on Mojoa liki vastapäätä oleva  ravintola, joka jäi mieleemme jo kuusi vuotta sitten. Ruoka oli erinomaista silloin ja nyt. Mojo’s ja Bussaba ovat saman perheen omistuksessa.

Khao Lakin keskustasta nelisen kilometriä keskustasta pohjoiseen, tsunamin kauas rannalta heittämää poliisivenettä vastapäätä sijaitsevaBang Niang –markkina-alue oli käymisen arvoinen, vaikka piraattipaitaa olikin tarjolla turhan monessa kojussa. Markkinat järjestetään maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 14 alkaen. Ruokakojuista sai koottua pikkurahalla kokonaisen aterian ja takakulmassa sijaitsevasta baarista sai Changia mahtavia hedelmäjuomia.

Oikeanpuoleisin kuja oli foodielle kuitenkin mielenkiintoisin. Hedelmävuoret ja valtavat valikoimat kasviksia läkähdyttävät ihanuudellaan aina vaan. Lihakojuissa olleet sianpäät ja ankanvarpaat puolestaan muistuttivat meitä paitsi nose to tail -ajattelusta myös käytäntöjen erilaisuudesta – suomalaisia viranomaissäädöksiä lihatiskit eivät olisi läpäisseet. Äyriäis- ja kalalaareissa jäitä sen sijaan käytettiin kiitettävästi.

Bang Niangin markkinoista parisen kilometriä edelleen pohjoiseen, bussiaseman kohdalla on päivittäin järjestettävät, paikallisten suosimat tuoremarkkinat, jonne kannattaa suunnata aamulla. Markkinat sijaitsevat korttelin verran päätieltä sivuun, mutta bussiasemalle paikalliset osaavat kyllä ohjeistaa. Markkinoilta löytyi myös kuivattuja nuudeleita, kastikepulloja ja muuta helposti tuliaiseksi tuotavaa ruokatavaraa marketteja laajempi valikoima.

Luonto on Khao Lakissa läsnä aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi Hua Hinissa. Keskustan eteläpuolelle levittyvä Lamrun kansallispuisto ei tarjoa ruokaelämyksiä, mutta pieni vaellus viidakossa piristää taatusti. Polku on merkitty hyvin ja se kulkee välillä rannassa ja nousee välillä korkeammalle rinteelle. Reitti ei ole pitkä, mutta se on hieman haastavakulkuinen nousuineen, juurakkoineen ja kasvustoineen. Metsän keskellä on viehättävä ja rauhallinen ranta, Small Sandy Beach. 

Similanin saaret, yksi maailman upeimmista snorklaus- ja sukelluskohteista, on helpoiten saavutettavissa juuri Khao Lakista. Noin 60 kilometrin merimatka kestää pikaveneellä keliolosuhteista riippuen 75-90 minuuttia, mutta määränpää on matkan (ja matkapahoinvoinnin, uuh) arvoinen. Kiivaimpaan sesonkiaikaan saarilla on muitakin, siihen kannattaa varautua, mutta järjestelyt oli hoidettu kansallispuistoalueella hämmentävän hyvin. Yhdellä saarista oli tarjolla kookosjäätelöä, joka aiheutti pakottavan jäätelökonetarpeen. Pannereilla ja kookosjäätelöllä paikataan pian kaukokaupuuta.

_____