Jauhottomat minimutakakut

lauantai 20. elokuuta 2016


Minimutakakut ovat suupalan kokoisia mutakakkuja, joiden päälle laitetaan kermavaahtoa tai tuorejuustokuorrutetta sekä marjoja. Ne ovat täydellisiä pikkujälkkäreitä tai vaikka brunssipöytään sopivia makeita suupaloja.

Tein nämä jauhottomat ja siten myös gluteenittomat miniatyyrikakut reseptillä, jonka olen aiemmin julkaissut kakkuna. Kakkutaikina on kuin suklainen, unelmankevyt ja kuohkea pilvi, joka ei ole tietysti oikeasti keveyttä nähnytkään, sillä se on täyttä tavaraa. Valmis kakku – tai minileivos – on tahmea kuten mutakakun pitääkin olla. Hauska idea on tarjota minikakut valmiiksi lusikoissa. Silloin välttyy tahmeilta tassuilta. Paitsi että tahmaisten sormien nuoleminen on kyllä aika ihanaa.




Minimutakakuilla juhlistimme Kokkipottilan kuusivuotista seikkailua. Kuudes vuosi on ollut paitsi herkullinen myös lystikäs. Vuoden kirkkaimpana tähtenä loistaa tietenkin esikoiskirjani, Suupaloja, jonka julkkareita juhlimme maaliskuussa. Vuosi sitten liki kaikki kirjan kuvat oli jo otettu, ja minä sompailin arkea kahden päivätyön sekä kirjan reseptien viimeistelyn ja tekstien kirjoittamisen kanssa. Välillä tarvittiin vähän lisää kynttilöitä ja lasillinen viiniä, sitten taas mentiin. Vuosi oli täyteläinen, se myönnän, mutta samalla se oli paras vuosi ikinä.

Kirja ei olisi koskaan toteutunut ilman blogia, eikä blogi eläisi vahvana ilman lukijoita. Joten sydämellinen kiitos ja suupalan kokoinen mutakakku sinulle, lukijani. Kiitos, että olette. Potluck by one -blogin Terhi kiteytti bloggaamisen ytimen taitavasti. Juuri näin minäkin ajattelen:

"Potluck by one on minulle ainutlaatuinen jakamisen väylä. Eikä se voisi olla sellainen ilman teitä. Jakaessa sekä antajalla että saajalla on yhtä tärkeä rooli. Kiitos, että saan jakaa. Että otatte vastaan ja välillä niin kauniisti saamastanne kiitätte. Sillä on väliä. Sillä on kauheasti väliä."
-Potluck by one -blogi, 15.8.2016







Resepti





Jauhottomat minimutakakut

noin 20 kpl


Ainesosat  

taikina
100g tummaa suklaata
100g voita
1 rkl kuumaa vettä (tai kahvia)
veitsenkärjellinen suolaa
2 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista
1/2  dl sokeria

päälle
noin 1 dl kuohu- tai vispikermaa
(hieman sokeria)
kauden marjoja tai hedelmiä


Kuumenna uuni 170 asteeseen. Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Lisää vesi ja suola suklaa-voiseokseen. Vatkaa keltuaiset seokseen yksitellen. Vaahdota valkuaiset puhtaassa kulhossa ja lisää sokeri vähitellen. Vatkaa, kunnes saat napakan, marenkimaisen vaahdon. Voitele minimuffinsipellin kolot ja kaada taikina koloihin. Paista 170 asteessa noin 6 minuuttia eli kunnes kakku on reunoilta hieman napakka mutta keskeltä vielä hyvin kostea. Jäähdytä.

Vatkaa kerma ja makeuta kermavaahto halutessasi pienellä määrällä sokeri. Lusikoi kermavaahtoa minimutakakkujen päälle ja viimeistele herkku marjoilla tai hedelmillä.

_____



25 kommenttia

Siiri / Pilkettä-blogi kirjoitti...

Voi kuinka söpöjä! :) Plussa gluteenittomuudesta. ;)

Peggyn pieni punainen keittiö kirjoitti...

Aivan ihana resepti taasen! Onnea ja onnittelut hienosta saavutuksestasi. Kirjasi on parhaalla paikalla keittiössäni ja viimeksi eilen selailimme sitä sukulaisen kanssa, kun mietimme ristiäisiin tarjoiluita <3

Virpi kirjoitti...

Supersöpöjä!

Sari kirjoitti...

Onnittelut kuusivuotiaalle! Aivan ihana reseptikin. Kyllä suupalat vaan on parhautta, niitähän ei kukaan laske, kuinka monta tuli otettua ;)

anne/ 52 weeks of deliciousness kirjoitti...

Onnea kuusivuotiaalle, ihanalle ja inspiroivalle blogille! minimutakakut näyttävät niin söpöiltä, minulla on joku leipomushuuma menossa ja nämä laitankin leivontalistalle :)

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Superkauniit kuvat taas ja alkoi tosissaan tehdä mieli... jospas nyt lomalla ehtisi.
Bloggaaminen on yksinkertaisesti myös kivaa. Saan omat ajatukseni usein vähän paremmin järjestykseen, kun niitä edes vähän joutuu jäsentelemään tekstiksi.

Erja/ Andalusian auringossa-blogi kirjoitti...

Tähän iso, ISO sydän. Tunnistan tuosta niin monta asiaa...

Terhi kirjoitti...

Itse olen tehnyt syntisen hyvää suklaakakkua ilman jauhoja ja voin kuvitella että nämäkin on syntisen hyviä! Onnea niin kirjasta että synttäreistä <3

Hannele kirjoitti...

Kiitos!
Se on juuri noin – pieniä kakkuja voi syödä vaikka kuinka monta :)

Hannele kirjoitti...

Oi, kiitos Anne <3
Tuo sinun leipomisvimma on kyllä aika hellyyttävä :)

Hannele kirjoitti...

Kiitos, Minna!
Se on totta, että bloggaaminen on kivaa. Se on rentouttavaa, kivaa ja inpiroivaa. Ja ruokabloggaamisessa yhdistyy niin monta upeaa asiaa. Parasta!

Hannele kirjoitti...

Arvaan sen, Erja. Että vähän lisää kynttilöitä ja lasillinen viiniä, niinkös? Nauti matkasta!

Hannele kirjoitti...

Kiitos!
Tahmea suklaakakku on aina hyvää. Ilman jauhoja tahmeus on taattu, nam.

Alisa W kirjoitti...

Ihania! Mutakakku toimii varmasti paremmin pienissa annoksissa tarjoiltuna. Jotenkin sitä tulee aina muuten silpaistua aivan liian iso pala lautaselle eikä sitä sitten enää jaksa loppuun asti. Tuhtia, mutta hyvää!

Mallaspulla kirjoitti...

Isot onnittelut, hienoja saavutuksia kaikki! Se on juuri noin, että vaikka välillä meinaa väsymys iskeä, niin ne bloggaamisen hyvät puolet voittaa aina 100-0. Jaksan myös kerta toisensa jälkeen ihastella upeita valokuviasi!

Riikka kirjoitti...

Onko julkkareistakin jo liki puoli vuotta aikaa?! Ja blogin aloituksesta kuusi vuotta? Tämä aika menee hurjaa vauhtia. :D Minä tietysti unohdin taas viimeksi oman blogin synttärit, ehkä taas maaliskuussa voisi tsempata, silloin tulee täälläkin kuusi vuotta täyteen, hui!

Onnea kuusiveelle! 😘🌲

Hannele kirjoitti...

Tuo on niin totta! Tietysti näitä voi huomaamatta syödä aika monta.

Hannele kirjoitti...

Kiitos Mallaspulla! Ja erityiskiitos kuvakommentistasi. KIITOS <3

Oikeastaan bloggaaminen toimi viime talvenakin rentouttavana reikänä. Sitä se on aina ollut. Tietysti siihen menee paljon aikaa, mutta lystiä ajankäyttöä se on.

Hannele kirjoitti...

Hui, todellakin! Tuntuu, että julkkarit olivat toissapäivänä. Pääsen sekunnissa takaisin siihen tunnelmaan <3

En minäkään muistanut synttäreitä ihan oikeana päivänä, mutta viikon sisällä on ihan hyvä saavutus. Kilikolin-blogia minä olen kyllä lukenut ensimmäisestä jutusta saakka!

Herkkuhovi kirjoitti...

Ihania pikkusuupaloja houkuttelevien kuvien kera. Voin vain kuvitella makean suupalan yhdessä kerman ja kirpsakan marjan kanssa, nam! <3

Riikka kirjoitti...

😘

Anonyymi kirjoitti...

*

Hannele kirjoitti...

Marjat kruunaavat kyllä tämänkin herkun. Miten sitä taas selviää ensi kesään ilman tuoreita marjoja. Kääks.

Veera R. kirjoitti...

Onpa nättejä nämä!

Jenni kirjoitti...

Äitini kävi kylässä ja tarttui ruokakirjahyllystä ensimmäisenä sinun kirjaasi ja heittäytyi sen kanssa sohvalle :) Kyllähän nuo marjat kruunaavat kokonaisuuden, tykkään myös kirpeän ja makean raikkaasta liitosta!

Sisällön tarjoaa Blogger.