Paahdettu persimonpuuro

Hitaat aamut on konsepti, josta nauttii epäilemättä kaikki. Tai ainakin kaikki aikuiset. Yhdelle se tarkoittaa rauhaa lukea sanomalehti kaikessa rauhassa, toiselle aamulenkkiä ennen aamupalaa tai pitkää, lounaaseen liukuvaa aamiaista. Minulle se tarkoittaa pitkään haudutettua kaurapuuroa, kiireettömyyttä, tavallista pidempää lemkkiä koirien kanssa ja vähän liian lällyä musiikkia. Paahdettu persimonpuuro sopii hitaisiin aamuihin loistavasti, sillä persimonlohkot paahdetaan ennen puuroon lisäämistä. Toisaalta, ei puuron saa valmiiksi nopeastikin, jos paahtaa hedelmät edellisenä päivänä.

Kaurapuuro oli lapsuuden perheeni ruokaympyrän kulmakiviä. Sitä syötiin aina aamupalalla, ehkä kerran viikolla iltaruokanakin. Puuro oli aina pitkään haudutettua, suurista hiutaleista rauhassa keitettyä herkkua, jossa hiutaleiden rakenne on vielä jäljellä, koska sellaisia ne parhaat hiutaleet ovat. Puuronkeittäjiä oli yksi: se oli, ja on edelleenkin, isän homma.  Kukaan muu ei puuhaan edes ala, sillä kukaan muu ei tee puurosta yhtä hyvää.

Pidän kaurapuurosta edelleen, vaikka se ei kuulukaan enää jokaiseen aamuun. Se kuuluu vain niihin hitaisiin aamuihin – ja niihin aamuihin, jolloin olemme isän kanssa samassa paikassa. Useimmiten syön puuron voisilmän kanssa; minulle puuro on ensisijaisesti suolainen ruoka. Mutta kun sain arvostelukappaleen Elina Innasenvasta ilmestyneestä Vegaanin aamupala -kirjasta, ihastuin heti paahdettuun aprikoosipuuroon. Aprikoosikausi on ohi, joten tein puuron kauden parhaasta hedelmästä, persimonista. Makea persimon sopii lempeään kaurapuuroon upeasti, vaikka siitä uupuukin aprikoosissa oleva mieto hapokkuus. Paahtamalla persimoneihin tulee kiva sävykkyys – olen ennenkin todennut, että paahtaminen tekee hyvää melkein mille tahansa.

Vegaanisissa aamupaloissa minua on eniten pohdituttanut kaksi asiaa: munahommat ja leipähommat. Kirjassa on kattava näyttö molemmista haasteista. Että ei mietitytä enää. Kikherne-avokadoleivät ovat testissä seuraavana, avokado-savutofuleivän kaltaisia täytettyjä leipiä syönkin jo varsin usein. Myös vegaaninen omeletti kiinnostaa, vaikka en olekaan luopumassa kananmunista.

Vaikka Elinan kolmas (!) kirja on ensisijaisesti aamupalakirja, sopivat reseptit oivallisesti myös välipalaksi, kevyeksi lounaaksi tai iltapalaksi. Mukana on myös tukevampia, brunssia ajatellen suunniteltuja lämpimiä ruokia kuten paahdettu linssi-perunasalaatti, papupannu, lempparini shakshuka tai vegaaninen frittata.

Kirja on aivan Elinan näköinen: lempeä, hyväntuulinen ja innovatiivinen. Se on syväsukellus aamupalojen maailmaan. En ajattele kirjaa ensisijaisesti vegaanisena kirjana, ajattelen sen kaikille sopivana kirjana, joka on täynnä koukuttavia reseptejä. Myös maito- ja kananmuna-allergikot taatusti ilahtuvat resepteistä, joissa näitä allergeeneja ei ole käytetty.

Resepti

 

Paahdettu persimonpuuro

2 annosta

400–500 g kypsiä persimoneja (3–4 kpl)

2 dl isoja kaurahiutaleita

1/2 dl mantelijauhetta (voi jättää pois)

4–5 dl manteli-, soija tai kauramaitoa

ripaus suolaa

(paahdettuja) mantelilastuja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Lohko persimonit. Poista kannat. Paahda persimonlohkoja noin 15 minuuttia eli kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja ovat selvästi pehmeitä. Voit jättää yhden persimonin halutessasi kypsentämättä ja käyttää sen koristeena. Soseuta persimonit sauvasekoittimella. Voit paahtaa hedelmät edellisenä päivänä.

Mittaa kattilaan kasvimaito, kaurahiutaleet ja mantelijauhe. Keitä matalalla lämmöllä hauduttaen paketin ohjeen mukaan noin 15–20 minuuttia. Lisää tarvittaessa välillä maitoa. Mausta suolalla.

Lisää puuroon persimonpyre. Sekoita ja kuumenna. Annostele puuro lautasille, koristele kuivalla pannulla paahdetuilla mantelilastuilla ja halutessasi persimonlohkoilla.

_____