Lehtikaalipesto

perjantai 16. marraskuuta 2018
Lehtikaali on vähän haastava raaka-aine, mutta kun siitä tekee pestoa, tykkäävät yhtäkkiä kaalista kaikki.


Lehtikaalipesto on väriltään upea ja maultaan ehkä vielä upeampi. Kun kaalin surruuttelee tahnaksi öljyn, suolan, valkosipulin, siemenien ja juustoraasteen kanssa, ei sellaisesta ruohomaisesta, mielipiteitä jakavasta mausta ole tietoakaan. 

Loppusyksyllä lehtikaali on minusta parhaimmillaan, kun syksyn ensimmäiset pakkaset, myrskytuulet ja sateet ovat vähän antaneet liki palmun kokoisiksi kasvaneille kasveille tuta. Maku on lempeämpi ja rakenne pehmeämpi kuin kesällä. Ja lehtikaalia voi vallan hyvin vielä poimia, kun talvi antaa odottaa itseään. Se meinaa, että tuoretta kotimaista lehtikaalia, sitä lempeämpää laatua, on tarjolla kaupoissakin.

Paitsi pestona, on lehtikaali aivan ihanaa myös salaatin pohjana. Kaalille pitää vaan tehdä pari helppoa temppua, jotta se antautuu rakenteeltaan mukavammaksi. Yksi suosikkisalaattini syksyisin on kvinoaa, punajuurta sekä fetaa sisältävä salaatti, jonka viimeistelee klassinen vinaigrette-kastike. Tämä neljä vuotta sitten julkaistu ohje on erityisesti tänä syksynä innostanut monia – kiitos ihan superisti ihanista palauteviesteistä. 

Yksi ihanimmista lehtikaalimuistoista sijoittuu Porvooseen, jossa söimme viime syksynä Hannan kanssa ihan mieletöntä sienipuuroa karamellisoiduilla lehtikaalisipseillä. Huh, miten ihanaa! Karamellisoidut lehtikaalisipsit aion nyt viimein laittaa kyllä tulille. Ne sopisivat varmasti hyvin myös punajuuririsoton kanssa.



Resepti



Lehtikaalipesto

neljälle

100 g lehtikaalia
1 1/2 dl oliiviöljyä (tai oliiviöljyn ja rypsiöljyn sekoitusta)
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 dl parmesaania tai pecorinoa raastettuna
2 tl valkoviinietikkaa
vajaa 1 tl suolaa

Revi tai leikkaa lehtikaalista paksut lehtiruodit pois. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa pastan kanssa tai vaikka leivän päällä levitteenä.

0

Pienet antipasti-piiraat

maanantai 12. marraskuuta 2018
Kaupallinen yhteistyö: Atlântico

Hetkessä valmistuvat antipasti-piiraat ovat pelastus, kun kotiin ehtii vartti ennen vieraita. 

Pienet antipasti-piiraat

Melkein mikään ei ole niin ihanaa kuin ystävien kanssa vietetty aika. Niitä hurmaavia hetkiä ei ole koskaan liikaa – luulen, etten ole ajatuksen kanssa yksin. Tämän vuoden alussa päätin, että syön jatkossa enemmän yhteisessä pöydässä ystävien, tuon ihanan laajennetun perheen kanssa. Olen sopinut lounastreffejä ja kutsunut kylään sekä itseni muille että muut meille. Ja joka kerta kaikki on aina yhtä innoissaan. Viimeksi eilen sovimme ystäväporukan kanssa matalankynnyksen arki-illan treffit, koska viikonloppuna on kaikilla aina kamalasti kaikkea. 

Yhdessä asiassa olen vähän antanut periksi: tarjottavien ei todellakaan tarvitse olla mitään vaikeaa, uutta tai hienoa. Toisen laittama helppo ruoka tai avaama sipsipussi – ja viinipullo – on aina odotettua ja ihanaa. Nämä pienet antipasti-piiraat ovat melkein yhtä helppoja kuin sipsipussin avaaminen. Ainekset voivat olla kaapissa odottamassa sopivaa hetkeä, ja ne on myös helppo pakata mukaan vaikka mökkireissulle. Puolessa tunnissa rapeapohjaiset antipasteilla täytetyt piiraat ovatkin sitten jo valmiina.

Pienet antipasti-piiraat

Ja jos tarjottavien valmistaminen on helppoa, teen teille viininvalinnankin helpoksi. Antipasti-piiraiden kanssa sopii nimittäin mainiosti portugalilainen, Casa Relvas -perhetilan tuottama, maultaan täyteläinen ja väriltään tummanpuhuva Atlântico. Monen ruoan kanssa erinomaisesti mätsäävässä viinissä on tanniinisuutta, mutta se ei ole läpitunkevaa tai tyrmäävää. 

Viini sopii hyvin buffet-pöydän viiniksi tai ruokajuomaksi pastalle, kanaruoille tai muille kevyille liharuoille. Atlântico myydään kevyessä muovipullossa, joka menee antipasti-piiraiden ainesten kanssa kätevästi samassa kassissa kylään tai viikonloppureissuun. Eikä viini lopu ihan heti kesken: portugalilainen punaposki myydään litraisissa pulloissa. Saatavana on myös kolmen litran hanapakkaus. Hanapakkaus on kuuluu verkkokaupan tilausvalikoimaan, mutta sitä saattaa löytyä myös hyllystä.

Casa Relvas on muuten kiinnostava viinitalo siinäkin mielessä, että heille kestävän kehityksen arvot ovat tärkeitä. Viinitila muiden muassa panostaa työntekijöidensä työolosuhteisiin ja koulutukseen, vaalii pitkiä yhteistyösuhteita muiden paikallisten yritysten kanssa ja kantaa vastuunsa myös ympäristöasioissa esimerkiksi hyödyntämällä tilalla käytetyn veden sataprosenttisesti kasteluvetenä. 

Pienet antipasti-piiraat

Näissä viinin kanssa tarjotuissa antipasti-piiraissa on samaa henkeä kuin aiemmin syksyllä tekemässäni antipasti-galetessa. Sekin sopii mainiosti Atlântico-viinin kanssa samaan suulliseen. Ja sekin on hyvä vaihtoehto, että tekee pienten piiraiden sijaan yhden ison ja muhkean piiraan – taikinalevyjä on helppo nipistellä yhteen tarvittava määrä. Silloin kirsikkatomaattien sijaan voi käyttää galetessakin olevia tomaattiviipaleita. 

Pienet antipasti-piiraat
Pienet antipasti-piiraat


Resepti


Pienet antipasti-piiraat

32 kpl
  • 4 pientä torttutaikinalevyä
  • 2–3 rkl pestoa (vihreä tai punainen)
  • 1–2 raakamakkaraa (esim. chorizo)
  • kirsikkatomaatteja oliiveja
  • artisokansydämiä
  • tuoretta basilikaa
  1. Sulata taikinalevyt huoneenlämmössä.
  2. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  3. Leikkaa taikinalevyt kahdeksaan osaan.
  4. Viillä jokaisen neliön reunoille (noin 1/2 cm reunasta) veitsellä viilto, jotta taikinan reunat pääsevät kohoamaan, mutta täytetty keskiosa pysyy paremmin alhaalla. 
  5. Sipaise neliöille pestoa.
  6. Leikkaa kirsikkatomaatit ja oliivit puoliksi, valutetut artisokansydämet viipaleiksi. Puristele raakamakkarasta pieniä palloja.
  7. Täytä neliöt mielesi mukaan. Voit tehdä vegepiiraita ja lihavaihtoehtoja.
  8. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes reunat ovat saaneet kullankeltaisen värin.
_____

Kommentit tähänkin postaukseen ovat enemmän kuin tervetulleita. Huomioithan kuitenkin, että säädökset kieltävät alkoholiin liittyvän kommentoinnin. 

0

Ruusukaali-caesar

lauantai 10. marraskuuta 2018
Valloittava ruusukaali ja yksi ihanimmista salaatinkastikkeista, caesar-kastike, sopivat yhteen taivaallisen hyvin. Ruusukaali-caesar on klassikko syntyessään!

Ruusukaali-caesar

Ruusukaaleista en vaan saa tarpeekseni. Viime viikkoina olen paahtanut pieniä kaaleja monta rasiallista, koukuttunut ruusukaalikimchiin ja näprännyt ruusukaaliburgereita. Vaimomatskuu-blogin Juulia on muuten tehnyt hampurilaisista delux-version raakamakkaralla, cheddarilla ja tryffeliöljyllä maustetulla majoneesilla – kuulostaa aivan taivaalliselta. Sama reseptinikkari kutsui minua taannoin ruusukaalikuiskaajaksi. Siitä en tiedä, mutta ruusukaali, tällä kertaa caesar-salaatin pohjana, on ihanaa!

Olen tehnyt ruusukaali-caesaria sekä uunissa paahdetuista ruusukaaleista, pannulla pyöräytetyistä kaalinpäistä että raaoista ruusukaaleista. Rakenne on valmistustavasta riippuen tietysti aina hieman erilainen mutta maku, se on aina yhtä ihana. Raa'asta ruusukaalista tehty caesar on rouskuvuudessaan upeaa. Se kestää hyvin säilytystä ja itse asiassa vain paranee hieman odottaessaan, kun kastikkeen etikka raakakypsyttää kaalia hieman. Kastiketta kannattaa raakaan kaaliin caesar-salaattia tehdessä valmistaa hieman enemmän, etenkin jos salaatin antaa tekeytyä, sillä kaali syö kastiketta. Miten muka muuten olisi selitettävissä se, että kastike hupenee salaatin tekeytyessä. Niinpä, ei mitenkään! Aivan samanlaisena syömis-ilmiö ei toistu paahdetuista kaaleista salaattia valmistettaessa.

Ruusukaali-caesar

Tykkään tehdä ruusukaali-caesarin siten, että irrottelen lehtiä kaaleista sen verran kuin niitä kohtuudella suostuu lähtemään. Loppuosan sitten aina hakkaan pieneksi silpuksi. Näin salaatissa on kaalin tavallaan kahdessa muodossa: isoina ja näyttävinä lehtinä ja pienenä sipellyksenä. Jos muistan, sekoitan kastikkeen erikseen pieneen silppuun, laitan sen tarjoiluastian pohjalle, ja kokonaiset lehdet asettelen kastikkeessa pyörittämisen jälkeen päälle. Kuvassa kaikki on tosin sopivasti sekaisin. Ei ole aivan niin nättiä mutta ihan yhtä herkkua.

Jos haluat tehdä caesar-kastikkeen kananmunattomana, kokeile viime syksynä tekemääni kastiketta tai käytä vegaanista majoneesia. Jos parmesaanin sijaan käyttää ravintohiivahiutaleita tai vegaanista parmesaanivalmistetta, saa salaatinkastikkeesta myös maidottoman.


Resepti



Ruusukaali-caesar

neljälle

  • 400 g ruusukaaleja 
  • (tilkka öljyä paahtamiseen)
  • 1 1/2 dl majoneesia
  • 2 tl dijon-sinappia
  • noin 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 1/2 dl hienoksi raastettua parmesaania
  • (ripaus suolaa)
  • parmesaanilastuja
  1. Leikkaa ruusukaaleista pois kannat ja poista huonot lehdet.
  2. Irrottele ruusukaalin lehtiä. Nipsaise tarvittaessa hieman pois kantaa, jota lehdet lähtevät irti helpommin.
  3. Silppua loput ruusukaalista pieneksi. Voit myös viipaloida kokonaiset ruusukaalit lehtien irroittamisen ja silppuamisen sijaan.
  4. Paahda ruusukaaleja halutessasi noin 10 minuuttia uunissa (200 astetta) tai hetki kuumalla pannulla.
  5. Valmista kastike ja sekoita se ruusukaaleihin. Maista ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai hapokkuutta.
  6. Vuole päälle parmesaanilastuja.

0

Nopea arkiruoka: Raakamakkara-tomaattipasta

keskiviikko 31. lokakuuta 2018
Arkiruokana pasta on voittamaton: nopea ja maukas. Raakamakkara-tomaattipasta on juuri sellainen arjen pelastaja, johon kaikki edellä mainitut adjektiivit sopivat. Aivan erityisen maukas pasta on, jos kastikkeeseen hurauttaa hieman punaviiniä.

Nopea arkiruoka: Raakamakkara-tomaattipasta

Tämänkaltaista pastaan olen tehnyt vuosien varrella usein. Muutama viikko sitten lisäsin pastaan pullonpohjallisen viiniä ja pasta muutti luonnettaan täysin. Ilman viiniäkin pasta toimii mainiosti, mutta jos vaan mahdollista, tee taikatemppu pastalle. Koska onhan se niin, että kukapa ei tilkasta viiniä tykkäisi!

Raakamakka-tomaattipastassa on niin vähän raaka-aineita, että pastassa pätee vanha hyvä sääntö: mitä vähemmän raaka-aineita, sitä laadukkaampia raaka-aineita. Hyvät kirsikkatomaatit sekä maukas raakamakkara siivittävät jo pitkälle. Ja tietysti pastan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä on oikeasti aivan valtavan iso merkitys.

Tavallisten ruokakauppojen hyllystä valitsen useimmiten Rummo-pastan, se on hyvä. Mutta onhan nyt esimerkiksi Hella & herkku -puodin pastavalikoima jotain aivan mieletöntä. Testaa, jos et ole jo testannut!

Nopeiden arkiruokien sarjassa on muutama muukin pasta, jotka kannattaa pitää mielessä. Pasta puttanesca on yksi suosikeistani, linssibolognese toimii aina ja tomaatti-ricottapasta aiheuttaa akuutin Italia-ikävän. Jos sinulla on tuoreita tai kuivattuja suppilovahveroita, kannattaa aivan ehdottomasti tehdä suppilovahveropestoa, se on pala satumaisinta metsää! Sienipesto sopii pastan joukkoon tai vaikka leivän päälle. Se on minun hätävararuoka, ruoka, johon päädyn risoton lisäksi, jos en keksi mitään muuta.



Resepti



Raakamakkara-tomaattipasta

neljälle
  • noin 400 g pastaa
  • noin 300 g  kirsikkatomaatteja
  • 2–3 raakamakkaraa (esim. chorizo)
  • hieman chilirouhetta
  • noin 1 dl punaviiniä 
  • suolaa
lisäksi
  • basilikaa
  • parmesaania

  1. Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä al denteksi.
  2. Puristele raakamakkara kuorestaan ulos ja leikkaa/revi pieniksi paloiksi.
  3. Paista makkaraa pannulla.
  4. Lisää kirsikkatomaatit ja anna niiden paahtua, litsi tomaatteja hieman, että niistä irtoaa mehua.
  5. Kaada pannulle viini. Anna kastikkeen tekeytyä ja keittyä kasaan siten, että jäljellä on sakeahko kastike.
  6. Mausta suolalla ja chilillä.
  7. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon kunnolla.
  8. Tarjoa basilikan ja parmesaanin kanssa.
2

Ruusukaalikimchi

maanantai 29. lokakuuta 2018
Ruusukaalikimchi on yhdellä sanalla sanoen täydellistä. Se on myös trendikästä, sillä reseptissä yhdistyvät nosteessa oleva ruusukaali ja korealaiset maut.

Ruusukaalikimchi

Alunperin tein ruusukaalikimchin Suupaloja-kirjaan, jossa ehdotin korealaistyylisen herkun tarjoiltavan salaatinlehdeltä nyhtöpossun kanssa. Yhdistelmä toimii mainiosti – mausteinen kimchi raikastaa sopivasti tuhtia possua. Yhtä hyvin kimchiä voi tarjota munakkaan tai keitettyjen kananmunien kanssa, salaatin päällä, riisi- tai nuudeliruoan lisäkkeenä, kulhoruokien osana tai seisovan pöydän makukattauksessa. Totuus kuitenkin on, että ruusukaalikimchi on niin viettelevää, että se tulee syötyä usein ihan siltään. Suoraan purkista. 

Ruusukaalikimchissä on upea makumaailma, mutta ihan oikeaa kimchiähän tämä ei ole. Aitoa korealaista kimchiä hapatetaan vähintään parisen viikkoa, ja se valmistetaan useimmiten kiinankaalista. Hapatettu kimchi on ollut tekolistallani pitkään, sopivan reseptinkin löysin somea selatessani. Haarukkavatkaimen Mintulla on nimittäin mainio aidon kimchin ohje, josta hän instagramissa muistutti. Kannattaa tsekata resepti! Ehkä vielä tämän syksyn aikana tartun haasteeseen – siihen saakka suurkulutan ruusukaalikimchiä.

Ruusukaalikimchi

Satokausikalenteri on tänä syksynä kampanjoinut ruusukaalin arvostuksen noston puolesta. Ruusukaalivallankumous on tarpeen, sillä kaunottaren keskikulutus oli viime vuonna yhden pienen ruusukaalin verran henkeä kohden. Siis yhden ruususen verran! 

On olemassa siis valtava joukko ihmisiä, jotka eivät koskaan syö ruusukaalia, sillä en minä sentään yksin ruusukaalifanikerhoa muodosta. Laskin, että oma kulutukseni, joka ajoittuu aina vain kotimaisen ruusukaalin sesonkiin, on parisenkymmentä lootaa vuodessa. Eli noin kahdeksan kiloa. 

Suosikkireseptini ruusukaalista – ruusukaalikimchin lisäksi – ovat nämä:


Resepti



Ruusukaalikimchi

2–4 annosta

  • 400 g ruusukaalia
  • 2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl vettä
  • 1 rkl riisietikkaa
  • 1 rkl kalakastiketta (tai soijaa)
  • 1 rkl gochujang-tahnaa eli korealaista chilitahnaa
  • 1–2 valkosipulinkynttä
  • 1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
  • 1 tl hunajaa
  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. 
  2. Leikkaa kaalista kannat ja poista tarvittaessa huonot lehdet. Leikkaa ruusukaalit puoliksi.
  3. Laita ruusukaalit leivinpaperilla, huiski päälle öljy ja mausta suolalla.
  4. Paahda 10–13 minuuttia. Ruusukaalit saavat jäädä napakaksi.
  5. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa.
  6. Sekoita kastikkeen sekaan paahdetutu ruusukaalit.
  7. Anna maustua vähintään tunti, mielellään seuraavaan päivään.
0

Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

lauantai 27. lokakuuta 2018
Olen myskikurpitsafani. Siihen on kaksi syytä: myskikurpitsa on maultaan ihastuttava ja sen voi käyttää kuorineen. Parasta, sillä kurpitsan kuoriminen on vähän ärsyttävää hommaa.

Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

Tai ollaanpa tarkkoja. Kyllä syitä on enemmän. Sesonkikasviksessa hurmaa myös väri, muoto ja rakenne. Laskevan auringon värinen myskikurpitsa on kerrassa upea raaka-aine. Se on kaunis kuin veistos – usein pidänkin sitä ensin pöydällä koristeena – ja rakenteeltaan samaan aikaan napakka ja kermainen. Aika harva raaka-aine pystyy samaan.

Useimmiten valmistan myskikurpitsaa paahtamalla. Tämä ei ehkä ole kovin iso yllätys, sillä paahdan menemään aika usein. Toista itseäni toteamalla, että paahtaminen tekee parempaa melkein kaikesta. Googlasin huvikseni "paahdettu kokit ja potit" (oikeasti, pian paahdan varmaan bloginkin), ja löysin kunnioitettavan nipun reseptejä: paahdettua persimonpuuroa, paahdettua kreikkalaista salaattia, paahdettua kukkakaalia persijaöljyllä, paahdettua hunajamysliä ja paahdettua kukkakaali-kikhernesalaattia. Noin niin kuin esimerkiksi.

Nyt maustoin paahdetut myskikurpitsaviipaleet nerokkaalla sinappiöljyllä. Sinappiöljy, ja idea koko ruokaan, on Pipsa Hurmerinnan ja Meri-Tuuli Väntsin Samassa liemessä -kirjasta. Kirjan reseptissä on lisänä paistettuja retiisejä, mutta retiisejä ei tähän aikaan vuodesta oikein ole saatavilla.

Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

Parasta sinappiöljyssä on ikään kuin frittisiemenet, jotka antavat paitsi mahtavan makusävyn myös hauskaa rakennetta. Sinapinsiemenet ovat kuin aikuisten nonparelleja! Nonparellien lisäksi rouheutta tuovat pistaasipähkinät.

Olen hihkunut Samassa liemessä -naisten reseptiikkaa aiemminkin. Kesällä tein (ehkä sata kertaa) fenkoli-pinaattisalaattia Nami Namasten kokkauskurssin jälkimainigeissa. Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä kuuluu salaatin kanssa samaan sarjaan: resepti on hyvin yksinkertainen ja helppo, mutta siinä on joku pieni kierre, joka saa ruoan hehkumaan. Tässä ruoassa ne on ne nonparellit.


Resepti



Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

neljälle
  • noin 700 g myskikurpitsaa
  • 2 rkl öljyä
  • suolaa
  • noin 100 g pistaasipähkinöitä
  • 2 rkl sinapinsiemeniä (ruskeita tai keltaisia)
  • 5 rkl rypsiöljyä
  • tarvittaessa sormisuolaa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese ja leikkaa myskikurpitsa pitkittäin puoliksi. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa viipaleiksi.
  2. Levitä kurpitsaviipaleet pellille ja hiero niihin öljyä. Mausta suolalla.
  3. Paahda uunissa noin 20 minuuttia eli kunnes kurpitsa on kypsää mutta vielä napakkaa.
  4. Mittaa paistinpannulle rypsiöljy ja sinapinsiemenet. Kuumenna vähitellen öljy todella kuumaksi.
  5. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, on öljy valmista.
  6. Siivilöi öljy ja laita sinapinsiemenet talouspaperin päälle valumaan.
  7. Kuori ja rouhi pistaasipähkinät
  8. Huiski sinappiöljyä myskikurpitsojen päälle.
  9. Viimeistele rapeilla sinapinsiemenillä ja pistaasipähkinöillä sekä tarvittaessa sormisuolalla.
_____

Huomasithan, että Hannan sopassakin on juuri julkaistu uusi myskikurpitsaresepti. Uunicurry kurpitsasta ja linsseistä kuulostaa ihanalta.
4

Ahvenanmaa – ruokamatkailua ja saariston rauhaa

sunnuntai 21. lokakuuta 2018
Kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa

Ahvenanmaa on aarre, joka lumoaa. Samoin tekee saariryhmän vahva ruokakulttuuri – paikalliset maut ovat huumaavan hyviä.


Saaristossa puhaltava tuuli kuivaa hiukset hetkessä, kun saaristo-opas painaa veneeseen lisää vauhtia. Ahvenanmaan Itäsatamasta startannut vene vie meitä kohti ulkosaaristoa, maaruskassa hehkuvaa Rödhamnin saarta. Saaristoretki on upea tapa startata Ahvenanmaan miniloma – muutaman tunnin päästä Maarianhaminaan palatessa tuntuu kuin olisi ollut lomalla jo pitkään. Saaristoon ei arki ylety. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa.


Edellisen kerran olin Ahvenanmaalla teininä parina kesänä. Ensin tutustuin pääsaareen ruotsin kielen intensiivikurssilla, sitten ystävien kanssa pyöräretkellä. Molemmista reissuista muistot ovat niin hulvattomat, että jo sana Ahvenanmaa saa aikaan onnenhyrähdyksiä. Eikä ne tunnelmat tästä reissusta ainakaan laimentuneet – Ahvenanmaa on aivan timanttinen lomakohde.

Maarianhamina on leppoisa pieni kaupunki, jossa kaikki luontopoluista museoihin ja ravintoloista kauppoihin on kävelymatkan päässä, helposti tavoitettavissa. Laivarantaankin kävelee aivan ydinkeskustasta vain hetken. Mutta on Ahvenanmaa muutakin kuin pääkaupunki: Pääsaaren lisäksi maakuntaan kuuluu noin 6700 nimettyä saarta ja tuhansia pikkuruisia saaria tai luotoja. Että on kuulkaa saaria missä hypellä! 

 

Ahvenanmaan ruokakulttuuri

Ahvenanmaalaisten ruokapuheesta kuultaa sama paikallisylpeys kuin eteläisessä Euroopassa. Oman maakunnan tuotteista ja tuottajista puhutaan paljon, ja niitä esitellään ilolla. Paikalliset tuotteet ovat näkyvästi esillä ravintoloissa, kaupoissa ja hotellien aamupalapöydissä. Esimerkiksi Hotelli Arkipelagin aamiainen on koostettu ainoastaan ahvenanmaalaisista tuotteista.

Merellisyys ja kala, aivan erityisesti silakka, näkyvät Ahvenanmaan ruokakulttuurissa luonnollisesti vahvasti. Ruokakulttuuriin kuuluu kalan lisäksi upeita paikallistuotteita – kaikki kai tuntevat maakunnan kuuluisimman ruokatuotteen eli pannukakun, Taffelin sipsit, Micke Björklundin Smakbyn ja Ahvenanmaan omenat. Satojen tuhansien omenapuiden maakunta tuottaakin 70% suomalaisista omenoista. Saaristossa on valtavasti pientuottajia, jotka tekevät kaikkea limpparista juustoihin ja oluesta makkaroihin. Huolella ja rakkaudella tehtyä paikallista ruokaa, tykkään!

Ruokakulttuurin upea poikkileikkaus oli tarjolla Maarianhaminan torilla, jossa oli lokakuisena lauantaina viehättävät saaristolaismarkkinat. En meinannut malttaa lähteä torilta pois, kun ihastelin kauniisti viimeistelyjä purkkeja ja purnukoita, inspiroiduin uusista ideoista ja kekrin valtavasta tarjonnasta. Ruokatuotteiden lisäksi tarjolla oli paikallista käsityötä  – jälleen asia, jota tuodaan esiin ihailtavan vahvasti. 


3 ravintolavinkkiä Ahvenanmaalle

Miniloman aikana ehdin syödä kolmessa ravintolassa hotellin aamupalan ja saaressa syötyjen piknikeväiden lisäksi. Kaikki kolme ravintolaa ansaitsevat ehdottomasti suositukseni. Ruoka on erinomainen syy mennä Ahvenanmaalle.

Maarianhaminasta 18 km pohjoiseen sijaitseva Stallhagen on panimo, jonka yhteydessä on kiva ravintola, Pub Stallhagen, sekä myymälä, jossa myydään oluen lisäksi lähituottajien tuotteita. Panimolla järjestetään tutustumiskierroksia ja pubissa saa rentoa ruokaa saatavilla olevista kauden raaka-aineista. Oluttasting oli mainio tapa tutustua panimon tuotteisiin. Minun suosikiksi nousi Stallhagenin hunajaolut. Enkä ole ainoa mieltymykseni kanssa: paikallisella hunajalla maustettu olut on panimon suosituin juoma.

Aivan Maarianhaminen keskustassa sijaitseva Sittkoffska Gården on niin ikään ravintolan ja putiikin yhdistelmä. Ravintola on kivan tunnelmainen, vaikka se sijaitseekin pienessä ostoskeskuksessa. Paikallisia makuja täynnä ollut tapastyyppinen lautanen sisälsi ihania juustoja, minisalamia, siemennäkkäriä ja marmeladia. Ja ihanaa pannukakkua, tietenkin. Juomana oli aivan loistavaa paikallista limpparia. Siikoffska Gården on kiva paikka pysähtyä hetkeksi kaupunkikierroksen lomassa tai keskustan tuntumassa tehtyjen luontopolkukävelyiden päätteeksi.



Ilmastoystävällinen Emmaus returcafé tarjosi lauantaina brunssia. Ravintolan konsepti on ihan mahtava. Emmauksessa hyödynnetään ruokakauppojen ja tuottajien hävikkiä. Esimerkiksi syyskuussa ravintola oli taikonut 634 kg kasviksia ja hedelmiä ruoaksi. Leivät ovat myös joko hävikkiä tai paikanpäällä leivottuja. Erityisesti ihastuin brunssin salaattipöytään, jossa oli tarjolla monenlaista versoa, papua ja vihreää sekä ihan todella maukkaita tahnoja. 

Paikallisen yrittäjäpariskunnan mukaan hävikkiravintolassa on kuulemma Maarianhaminan paras ruoka – takuuseen en tosin uskalla mennä, vaikka ruoka olikin ihanaa. Emmaus tekee hyvän ruoan lisäksi muutakin hyvää: Ravintola työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja viljelee kaupunkipuutarhaa pihalla.


Ahvenanmaa on monella tapaa täydellinen lomakohde. Se on lähellä mutta kuitenkin vähän enemmän irti arjesta kuin manner-Suomen kohteet. Saaristo luo maakunnalle ainutlaatuiset puitteet ja ruokakulttuuri tarjoaa tuttuja suomalaisia makuja saaristolaisella kierteellä.


Näihin linkkeihin kannattaa tutustua, kun suunnittelet reissua Ahvenanmaalle:

  • Visit Åland – kaikki Ahvenanmaasta
  • Stallhagen – paikallinen panimo ja ravintola
  • Smakbyn – Ahvenanmaan gastronominen helmi
  • Shipland – veneretkiä ja saarihyppelyitä
  • Sjökvarteret – korttelillinen elävää merellistä historiaa ja paikallisia käsitöitä
  • Viking Line – se paikallinen laivayhtiö


Kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa
2

Marinoitu munakoiso – salaisuutena säilötty sitruuna

keskiviikko 17. lokakuuta 2018
Uunissa paahdettujen munakoisoviipaleiden päälle kaadetaan sitruksinen kastike. Niin helppoa on täydellisen marinoidun munakoison valmistus.

Marinoitu munakoiso – ihana tapas tai lisäke

Marinoitu munakoiso on siltään ihana tapas ja vaalean leivän päällä se suorastaan hehkuu. Se sopii hyvin myös salaatin päälle vaikka fetajuuston tai halloumin parina, ja pitaleivän sisään tai falafelien kaverina pehmeät koisot viihtyvät mainiosti.

Marinoinnin jujuna on säilötty sitruuna, koukuttavan ihana aine, jota onneksi löytyy jo aika monen tavallisen lähikaupankin hyllyltä. Säilöttyä sitruunaa valitessa kannattaa kurkata ainesosaluetteloa. Laita ostoskoriisi sellainen purkki, jossa on vain sitruunaa ja suolaa, mahdollisesti myös vettä. Kaikki muu on turhaa.

Säilöttyä sitruunaa voi tehdä myös itse, jos malttaa odottaa muutaman viikon sen valmistumista – sitten se säilyy kyllä pitkään. Esimerkiksi täältä löytyy simppeli ohje tähän maagiseen säilykkeeseen.

Marinoitu munakoiso – ihana tapas tai lisäke

Tässä marinoidussa munakoisossa on kaikki kohdallaan. Se on raikas, mutta maultaan silti intensiivinen ja tuhti. Sitruunaisuutta on, mutta kun osa siitä tulee vinkeästi säilötystä sitruksesta, on makumaailma pelkkää sitruunamehua moniuloitteisempi ja mielenkiintoisempi. Laitan pian jakoon toisenkin reseptin, jossa säilöttyä sitruunaa käytetään, joten kaappiin se ei jää. Kannattaa ottaa testiin myös tämä Suolaa ja hunajaa -blogin arkistosta löytyvä tagine-resepti, on kuulkaas hyvää!



Resepti


Marinoitu munakoiso


  • 1 munakoiso
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • merisuolaa
kastike
  • 2 rkl säilöttyä sitruunaa hienonnettuna
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1–2 rkl sitruunamehua 
  • 1–2 tl hunajaa
  • hieman suolaa tarvittaessa

  1. Viipaloi munakoiso noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi.
  2. Rouhi tai ripottele viipaleiden päälle suolaa ja anna itkeä puolisen tuntia. Kuivaa.
  3. Sivele pullasudilla viipaleiden päälle oliiviöljyä.
  4. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat saaneet selvästi väriä.
  5. Hienonna säilötty sitruuna
_____

Sitten toinen loistava, ruokaan liittymätön juttu. Täällä Oulussa on sellainen paikka, josta joka naisen tulisi tietää, ja miestenkin, jos heillä on sisko, äiti tai puolisona nainen. Aivan keskustassa, kaupungin kauneimmassa talossa on nimittäin maailman ihanin vaateliike, josta kuvissa oleva paitakin on*. Muotiprivaatin ajaton ja klassinen valikoima on aivan omaa luokkaansa, palvelu joka kerta aivan loistavaa. Ja tadaa, erityisesti muualla asuvien iloksi Muotiprivaatti on avaamassa muutaman viikon sisällä verkkokaupan. EDIT: VERKKOKAUPPA ON AUKIInsta kannattaa ottaa seurantaan  h e t i. 

*paita on saatu Muotiprivaatista, kiitos!
0

Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka

sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Italialainen munakoisovuoka ei ole pikaruokaa mutta loistoruokaa se on. Mikään ei voita hitaasti kypsytetyn tomaattikastikkeen, paistetun munakoison ja kahden juuston yhdistelmää.

Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka

Nyt loppukesästä – tai syksyksi kai lokakuuta on jo kutsuttava – minulla on ollut aivan mahdoton italialaisen ruoan himo. Risottoja, pastoja, kypsiä tomaatteja, tupsukaupalla basilikaa ja reiluja lorauksia ihanaa oliiviöljyä. Ja munakoisovuokaa, monta kertaa tätä täydellistä melanzane alla parmigianaa. Ajattelin, että kyllä tälle hulluudelle pian joku syy selviää. Ja selvisihän se. Ei tosin mennä vielä siihen, palaan asiaan myöhemmin.

Melanzane alla parmigiana on ehkä yksi maailmankaikkeuden ihanimpia ruokia. Hieman työläs se on, mutta sellaisia ne timantit joskus ovat. Toisaalta tomaattikastike tulee hellalla itsekseen, joten hommana on lähinnä viipaloitujen munakoisojen paistaminen ja vuoan kokoaminen. Minä tykkään itkettää munakoisot ennen paistamista; rakenteesta tulee silloin parempi. Hella & herkku -puodin Annan antamasta vinkistä rapeutan munakoisoja paistettaessa ripauksella vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta. Näin viipaleet pysyvät kasassa vuoan hautuessa uunissa ja lopputulos on lasagnemainen eikä mössömäinen.

Munakoison eurooppalainen satokausi on muuten aivan pian päättymässä, mutta vielä tätä maailman ihaninta ruokaa ehtii parhaimmillaan olevista koisoloista tehdä. Tomaatteina käytän munakoisovuoassa ihan reilusti purkkikamaa. Laadukas tomaattimurska tai säilötyt tomaatit ovat ihan parhaita pitkään haudutettavissa kastikkeissa. Alla oleva tomaattikastikkeen resepti on muuten sellainen yleispätevä kastike, jolla niittaa ihan minkä tahansa tilanteen. Se toimii siltään pastakastikkeena tai sekaan voi paistaa tuoremakkarasiivuja, heittää paketillisen nyhtökauraa tai levittää kastikkeen vaikka pizzapohjalle, mikä ettei lämppäreillekin.

Jos munakoiso maistuu, suosittelen tsekkaamaan myös nämä reseptit:



Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka


Resepti



Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka


neljälle

  • 2 munakoisoa
  • suolaa (munakoisojen itkettämiseen)
  • 2 rkl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
  • oliiviöljyä (munakoisojen paistamiseen)
  • 1 pallo mozzarellaa
  • kourallinen parmesaania tai pecorinoa
  • kourallinen tuoretta basilikaa
  • 800 g  (2 prk) tomaattimurskaa
  • vajaa 1 dl vettä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 pienehkö sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1–2 rkl punaviinietikkaa
  • 1 tl sokeria
  • noin 1 tl suolaa

  1. Leikkaa munakoisoista kanta pois. Viipaloi munakoisot pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. 
  2. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja anna itkeä puolisen tuntia. Kuivaa munakoisot huolella talouspaperilla. 
  3. Siivilöi munakoisoviipaleiden päälle hieman jauhoja (toisen puolen jauhottaminen riittää mainiosti) ja paista viipaleet reilussa oliiviöljyssä pannulla molemmin puolin. Nosta paistetut viipaleet valumaan talouspaperin päälle.
  4. Tee kastike munakoisojen itkiessä. Leikkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota hetki öljyssä keskilämmöllä. 
  5. Lisää tomaattimurska ja vesi (huuhtaise purkit pienellä vesimäärällä). Lisää etikka, sokeri ja suola. Anna hautua hiljalleen noin 45 minuuttia. Sekoita välillä. Kastike saa kiehua hieman kasaan siten, että pohjalla ei ole isoa määrää irtonestettä. 
  6. Kokoa vuoka: laita uunivuokaan munakoisoviipaleita, revi päälle hieman mozzarellaa, levitä kastiketta, ripottele parmesaania ja muutama revitty basilikan lehti. Toista kunnes olet käyttänyt kaikki ainekset. Laita päällimmäiseksi tomaattikastiketta. 
  7. Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Paistamisen loppupuolella voit lisätä päälle vielä hieman parmesaania tai mozzarellaa. Itse tykkään lisätä mozzarellan tuoreena ennen tarjoamista vielä hieman lämpimän munakoisovuoan päälle.
  8. Tarjoa haaleana.

Seuraathan Kokkipotteja jo Instagramissa ja Facebookissa
4

Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Kaupallisessa yhteistyössä Verso Foodin kanssa

Larb on ruoka, joka vie sinut hetkessä tropiikkiin – ruokaisa salaatti on kaakkoisaasialaisten makujen täydellinen yhdistelmä. Nopea Härkis-larb on mahtava vegeruoka sekä arkena että juhlissa.

Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

Ihastuin aikoinaan larb-salaattiin yhden Kaakkois-Aasian matkan jälkihuumassa. Matkalla olin syönyt niin tulista larbia, että tunsin sen vielä seuraavanakin päivänä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kotona mausteiden tasapaino oli omalle suulle parempi, ja rakkaus larbiin oli syntynyt.

Tasapaino onkin tärkeä asia; se takaa huumaavan makunautinnon. Kaakkoisaasialaisen ruoan koukuttavuus perustuukin juuri perusmakujen hienovaraisesti säädettyyn balanssiin. Larb tehdään usein kanan, naudan tai possun jauhelihasta, mutta minä pidin #härkispäivä'n ja tein vege-larbin. Postauksen lopussa on paitsi resepti myös kilpailu, muista kurkata!

Minä tykkään, että larbin kanssa on tarjolla jotain raikasta tai selkeää makua, vaikka kaukana idässä larb tarjotaankin usein ihan siltään. Rapean salaattipedin päälle lusikoitu mausteinen Härkis® on ihanaa, mutta yhtä lailla se toimii vaikka riisin kanssa tai salaatinlehteen käärittynä suupalana.

Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti
Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

Härkis-larb syntyy noin vartissa, josta kaksi kolmasosaa heilutaan veitsen ja raastimen kanssa esivalmistellen. Esivalmistelut voi tietysti halutessaan tehdä etukäteen, jolloin larb on oikeaa pikaruokaa. 

Härkis, tuo arjen luottoratsuni, on kyllä todella mainio tuote. Eniten käytän Härkis® Originalia, joka on tämänkin reseptin runkona, mutta minusta Verso Food on onnistunut aivan erinomaisesti myös valmiiksi maustettujen tuotteiden kanssa. Pian aion laittaa testiin uuden indian curry -version. Härkis® on helppo tuote, kun haluaa vähentää lihan käyttöä, sillä tosi moni jauheliharuoka toimii härkäpapuvalmisteella erinomaisesti ilman muita muutoksia. Lihan vähentäminen on itse asiassa ihan helppoa: Kuha päättää, että tänään on #härkispäivä.


Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

KILPAILU

Voit voittaa mahtavan tuotepalkinnon (arvo noin 50€), kun kommentoit postausta ja kerrot, mikä Härkis-resepti on mielestäsi paras. Seuraa myös Versofoodia Instagramissa, siellä on paljon kasvisruokainspiraatiota! Voit osallistua kilpaluun 30.11.2018 saakka. Kilpailun tarkat säännöt löydät täältä.



Resepti



Härkis-larb

neljälle
  • 250 g (1 pkt) Härkis® Original
  • 1 ruukku rapeaa salaattia
  • 1 rkl öljyä
  • 1 salottisipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1–2 tuore chilipalko (mieto)
  • 1 sitruunaruohon varsi (8 cm tyvestä)
  • 2 rkl nam pla -kalakastiketta 
  • 1 1/2 rkl limetin mehua
  • 1 limetin kuori ohuelti raastettuna
  • kourallinen tuoretta korianteria
  • puoli kourallista tuoretta minttua
  1. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
  2. Leikkaa noin 8 cm sitruunaruohon tyvestä, laita veitsi lappeelleen tyven päälle ja pamauta veitseä kämmenpohjalla. Sitruunaruohon rakenne rikkoutuu ja maut irtoavat paremmin.
  3. Hienonna myös chili (voit leikata osan chilistä myös renkaiksi ja säästää koristeluun).
  4. Raasta huolellisesti pestyn limetin kuoren vihreä osa pienellä raastimen terällä. 
  5. Purista limetin mehu.
  6. Kuullota sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää härkis, nosta lämpöä ja paista edelleen muutama minuutti.
  7. Mausta härkis chilillä, sitruunaruoholla, kalakastikkeella sekä limetin mehulla ja kuoriraasteella. Sekoita.
  8. Hienonna korianteri ja minttu, jätä muutama lehti kokonaisena koristeeksi. Sekoita yrtit härkiksen joukkoon.
  9. Revi salaatti tarjoiluastialle pediksi ja kumoa maustettu härkis salaatin päälle. Koristele chilillä ja yrteillä.
3

Nopea arkiruoka: Linssibolognese

lauantai 6. lokakuuta 2018
Linssibolognese on nopea arkiruoka


Linssibolognese on arkiruoan monitaituri, sillä samalla reseptipohjalla syntyy pastakastike, tortillatäyte tai vaikka linssikeitto. Tämä resepti kannattaa pitää mielessä!


Muistatteko, kun kerroin tekeväni soffrittoa annospusseissa pakastimeen. Ah, tuo arkiruoan uudelle tasolle nostava marttailu-niksi. Linssibologneselle soffritto tekee hyvää, mutta se ei ole välttämätön. Tomaattikastikkeen sekaan kannattaa kuitenkin raastaa ainakin porkkana sipulin ja valkosipulin lisäksi. Pieneksi raastettuna se kypsyy kyllä hyvin kastikkeen valmistuessa.

Linssibolognesea voisi yhtä hyvin kutsua linssipadaksi. Se toimii nimittäin mainiosti siltäänkin vaikka avokadon ja jogurttinokareen kanssa. Lisäkkeeksi voi keittää vaikka riisiä tai kvinoaa. Samalla reseptipohjalla tehtyä linssipataa olen maustanut jeeralla ja lusikoinut tortillojen väliin kasvisten, guacamolen ja salsan kanssa. Toimii. Ja kun nestettä lisää ja suolan ja muun makumaailman säätää kohdilleen, syntyy mainio linssikeitto.

Tällaiset muunneltavat ruoat ovat arjessa mainioita vaikka pakastimessa, kun loppusilauksen voi tehdä päivän fiiliksen mukaan. Onhan se nyt ihan eri asia syödä tortilloita kuin linssikeittoa. Pastan kanssa kastike on kuitenkin ehkä suosikkini. Linssibolognese kannattaa sekoittaa pastan sekaan valmiiksi ja nostaa lautaselle vasta sitten. Näin ainekset sekoittuvat helpoiten. Lautasella oleva annos viimeistellään parmesaani- tai pecorinokasalla – asia, joka saa aina aikaan pieniä onnenhyristyksiä.


Resepti



Linssibolognese

neljälle

  • 1 sipuli
  • 1 porkkana
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 400 g tomaattimurskaa
  • 3 dl punaisia linssejä 
  • 4–5 dl vettä
  • 2–3 rkl punaviinietikkaa
  • noin 1 1/2 tl suolaa
  • 2–3 tl sokeria tai hunajaa
  • hieman mustapippuria myllystä
  • (tuoretta basilikaa hienonnettuna

  1. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia sekä raastettua porkkanaa öljyssä viitisen minuuttia. Sipulin, porkkanan ja valkosipulin voit korvata soffritolla (1–2 dl), jos sinulla on sitä pakastimessa, silloin et tarvitse myöskään öljyä. 
  2. Lisää tomaattimurska ja linssit sekä vesi. Anna kiehua hiljalleen vähintään 20 minuuttia eli kunnes linssit ovat täysin kypsiä.
  3. Mausta etikalla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Anna hautua vielä noin 10 minuuttia. Voit keittää sillä aikaa pastan.
  4. Sekoita kastiketta pastan joukkoon ja tarjoile heti parmesaani- tai pecorinoraasteen kanssa.
  5. VINKKI! Jos sinulla on punaviiniä, voi korvata osan vedestä viinillä. Se syventää makua entisestään.
–––––



2

Rouheat juustokierteet

tiistai 25. syyskuuta 2018

Muutaman raaka-aineen juustokierteet ovat loistavia siltään, juustopöydässä, aperitiivina tai vilttiin ja teekupin lämpöön kääriytyneenä. 

Rouheat juustokierteet

Rakastan juuri tällaista leivontaa: helppoa, nopeaa ja rouheaa. Kierteet saavat olla kierossa ja juustotikut mutkikkaita – sellaista se tämä elämäkin välillä on. Rouheutta juustokierteisiin tuo juustoraaste ja siemenet. Ensimmäisen voi valita jääkaapin ja mieltymystensä mukaan, jälkimmäiset tulevat leivontaan käytettävän rasvan kanssa samassa paketissa.

Rouheat juustokierteet

Käytin juustokierteiden leivontaan Keijun uutta Paahdetut siemenet -levitettä, jossa on runsaasti auringonkukan-, pellavan-, kurpitsan- ja seesaminsiemeniä. En ole mikään suuri margariinien ystävä, mutta tämä tuote ilahdutti. Rouskuva levite on maukasta ja se toimii erinomaisesti sekä leivonnassa että siltään leivän päällä. Erityisesti vastapaahdetun paahtoleivän päällä Paahdetut siemenet on hauska, kun rypsiöljylevite hulahtaa leivän sisään, mutta siemenet jäävät rapeuttamaan suutuntumaa leivän päälle. 

Rouheat juustokierteet

Rouheat juustokierteet – helppo ja nopea resepti

Tällaiset pienet ja nopeat leipomukset ovat kyllä suosikkejani. Mieli saa juuri sopivasti taikinaterapiaa, kun kädet, nimen omaan molemmat kädet, upottaa taikinaan. Ja kohta saakin jo syödä terapiatuokion tuloksia. Kierteiden lisäksi taikina toimii hyvin myös vaikka sienen muotoisella piparimuotilla leikattuina kekseinä. Joskus olen paistanut samantyyppisen taikinan ohuena levynä ja lohkonut jäähtyneenä ja rapeutuneena paloiksi. 

Juustopöydässä rouheat juustokierteet ovat näyttävä lisä, mutta eniten tykkään rouskutella pikkusuolaisia teekuppi kädessä sohvan kulmassa. Lisää lämpöä – ja juustoista herkkupalaa vaativia katseita – tuo pari assistenttia jalkamutkassa.

Rouheat juustokierteet – helppo ja nopea resepti



Resepti


Rouheat juustokierteet

noin 30 kpl

  • 100 g Keiju Paahdetut siemenet -levitettä
  • 4 dl vehnäjauhoja tai puolikarkeita spelttijauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 3/4 tl suolaa
  • 2 dl juustoraastetta (esim. emmental, appenzeller tai vanha gouda)
  • 1 kananmuna
  • noin 1/2 dl vettä

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  2. Nypi Paahdetut siemenet -levite sekä kuivat aineet sekaisin. 
  3. Lisää juustoraaste.
  4. Lisää kananmuna ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää tarvittaessa tilkka vettä.
  5. Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi. Leikkaa 1–2 cm:n levyisiä nauhoja ja kieputa kierteelle.
  6. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes juustokierteet ovat rapeita ja kauniin värisiä. Lopullinen rapeutuminen tapahtuu jäähtyessä.
2

Tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla

perjantai 21. syyskuuta 2018
Yhden astian tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla ja kikherneillä on helppo ja ihana – kohta teilläkin kaavitaan lusikalla tai leivällä vuoan reunoja. 

Yhden astian tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla

Tomaatti-fenkolivuoka syntyi, kun näin Marian tekevän uuniruokaa tomaatista ja fenkolista, kahdesta suosikkiaineksestani. Ruoasta tuli lopulta aivan erilainen kuin Marin hurmaavan näköinen paistos, sillä kumosin vuokaan yhden jos toisenkin purkin. Mutta ihan mielettömän hyvää tästäkin tuli, koukuttavan hyvää.

Fenkolia olen muuten syönyt tänä kesänä ennätyspaljon, sillä ihana fenkoli-pinaattisalaatti on löytynyt ruokapöydästä lukemattomia kertoja. Aromikas ja uunissa leppyvä fenkoli on upea kasvis, jota käytetään aivan liian vähän. Tässä on jo kaksi maukasta syytä – salaatti ja lämmin vuokaruoka – poimia fenkoli koriin kaupassa. Fenkolin kotimainen satokausikin on vielä käynnissä.

Tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla ja kikherneillä

Yhden astian ruoat ovat ikisuosikkejani. Kun ainekset on pilkkonut ja kaatanut vuokaan, ruoka laittaa käytännössä itse itsensä. Kuvissa oleva ruoka laittautui hitusen liian pitkään, mutta toisaalta paahtuneet tomaatit ja tiivistyneet aromit varmasti vain paransivat makuja.

Säilöttyjen kirsikkatomaattien ja fenkolin lisäksi laitoin uunivuokaan kikherneitä ja valkosipulia. Mausteisuutta ruokaan tuo harissa, jonka määrällä on helppo säätää ruoan voimakkuutta. Kun ruoka oli kymmentä minuuttia vaille valmis, murensin päälle vielä fetajuustoa paahtumaan uunin lämpöön. Ruoasta tuli, vähän vahingossa, ihan käsittämättömän hyvää. Kun vuosi sitten villiinnyin paahdetusta kukkakaalisalaatista, epäilen vähän, että tästä tomaatti-fenkolivuoasta tulee tämän vuoden eniten tehty ruoka.

Ehkä se on se paahdettu feta, joka molemmissa ruoissa koukuttaa. Uunissa paahdettu fetajuusto on nimittäin yksi tämän hetken ruokarakkauksistani. Napakoituva rakenne ja tiivistyvä maku saavat fetan aivan uudelle tasolle. Täytyy vaan muistaa olla tarkkana juuston laadun kanssa; paahtamisesta pitävät vain aidot fetajuustot. Jos paahdettu feta maistuu sinullekin, kannattaa tomaatti-fenkolivuoan ja paahdetun kukkakaali-kikhernesalaatin lisäksi tehdä myös uunissa paahdettu kreikkalaista salaattia.


Resepti



Tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla

neljälle

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 iso tai 2 pientä fenkolia
  • 800 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
  • 1 dl vettä (huuhdo säilykepurkit)
  • noin 250 g kikherneitä
  • 1–2 valkosipulinkynttä
  • 1–1 1/2 tl suolaa
  • 1–2 rkl punaviinietikkaa
  • noin 1 rkl harissatahnaa
  • 2 tl sokeria tai hunajaa
  • 150 g fetajuustoa
  • kourallinen lehtipersiljaa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kiertoilmauunissa riittää 180 astetta. 
  2. Huiski öljy uunivuoan pohjalle. 
  3. Siivuta fenkoli ja kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. 
  4. Laita vuokaan fenkolit, kirsikkatomaatit, vesi, kikherneet ja valkosipuli. 
  5. Mausta suolalla, etikalla, harsissalla ja pyöristä makua tilkalla sokeria tai hunajaa. Sekoita huolellisesti.
  6. Paista noin 20 minuuttia. Lisää feta isohkoina paloina ja paista vielä 10–15 minuuttia eli kunnes feta on saanut väriä.
  7. Ripottele päälle lehtipersiljaa. Tarjoa siltään, tai leivän tai riisin kanssa.
_____

Jos fenkolin hyödyntäminen mietityttää, suosittelen kokeilemaan ainakin näitä kahta reseptiä:
8

Soffritto – salainen ase supermaukkaaseen arkiruokaan

sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Kolme raaka-ainetta, haudutus ja ihmeitä tekevä makupohja on valmis. 
Soffritto on yksi italialaisen ruoan salainen ase, ja se kannattaa ottaa käyttöön!

Soffritto – salainen ase supermaukkaaseen arkiruokaan!

Ennen ajattelin, että soffritto sopii hitaisiin viikonloppukokkailuihin, kun pilkkomiseen ja hauduttamiseen on aikaa. Ja niin se tavallaan onkin, sillä aikaa makupohjan hauduttaminen vaatii. Mutta sitten keksin pakastaa soffrittoa annospusseissa. Taianomainen oivallus! Haudutan siis kerralla ison määrän kasvisseosta ja pakastan sen litteissä, nopeasti sulavissa annospusseissa. Ruokaa laittaessa heitän jäisen soffritto-kimpaleen pataan tai kattilaan, ja ladon muut ainekset perään. Soffritto on salainen aseeni supermaukkaaseen arkiruokaan.

Kun makupohja on valmiiksi haudutettu, ei varsinaisen ruoan välttämättä tarvitse hautua kovin pitkään. Pidempi hauduttaminen toki syventää makuja edelleen, mutta porkkanan, sellerin ja sipulin yhdistelmä on niin maukas ja sopivasti makea, että lyhyemmälläkin ruoan haudutuksella selviää.

Soffritto – salainen ase supermaukkaaseen arkiruokaan!

Miten soffritto tehdään?

Italialaisten mukaan paras kasvisten suhde soffritossa on kaksi osaa sipulia ja yksi osa varsiselleriä ja porkkanaa. Muistan summittaisen ohjenuoran parhaiten muistisäännöllä: aakkosjärjestys ja hätänumero. Eli porkkana, selleri, sipuli ja 112. Sotken tosin heti vähän pakkaa. Laitan nimittäin melkein aina kasvisraasteiden sekaan myös valkosipulia. Se sopii mainiosti kolmikon kylkeen ja antaa lempeää aromikkuutta ruokiin. Eikä kasvisten suhteella oikeasti ole mitään väliä. Laita sen verran kutakin kasvista, kun kaapissa sattuu olemaan. Sellerinvihaajienkaan ei kannata jättää sitä kokonaan pois, sillä varsiselleri muuttuu haudutettaessa pehmeäksi myös maultaan.

Useimmiten päädyn tekemään ison satsin soffrittoa silloin, kun jääkaapissa on varsiselleriä. Usein sitä tarvitsee ruokaan yhden tai kaksi vartta, ja loput nipusta jää helposti nahistumaan kaappiin. Eikä tässä haudukkeessa haittaa, vaikka kasvikset olisivatkin vähän nahistuneita. Raukeiksi ne haudutetaan joka tapauksessa.

Tee siis näin: hienonna porkkanaa, selleriä ja sipulia (sekä halutessasi valkosipulia) mahdollisimman pieneksi. Lorauta kattilaan reilusti oliiviöljyä ja hauduttele kasviksia matalalla lämmöllä kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä. Määrästä riippuen aikaa kuluu puolesta tunnista ylöspäin. Jaa jäähtynyt soffritto pieniin annospusseihin ja pakasta. Käytä makupohjaa bolognesen, muiden kastikkeiden, keittojen tai patojen valmistuksessa.

Soffrittoa olen käyttänyt muiden muassa näihin ruokiin:

9

Punajuuririsotto

sunnuntai 9. syyskuuta 2018
Kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa

Täyteläiseen, ihanan valuvaan punajuuririsottoon tarvitaan vain muutama raaka-aine ja 
yksi helppo kikka, jolla rakenteesta saa täydellistä. 

Punajuuririsotto – helppo resepti ja onnistunut rakenne!


En melkein kestä tätä syyskesän ihanuutta, kun kaikki herkut – parsaa ja mansikoita lukuun ottamatta – ovat yhtä aikaa parhaimmillaan. Yksi syksyn suosikeistani on punajuuri, joka on makeimmillaan juuri nyt. Juureva, mehevä ja järjettömän monikäyttöinen juurikas tekee sitä paitsi kaikesta pinkkiä. Myös käsistä ja keittiöstä, mutta ei mennä nyt niihin. Katsokaa, miten hurmaavan väristä punajuuririsottokin on!

Helppo punajuuririsotto

Risotto on yksi niistä ruoista, jotka ovat luottoratsujani. Jos en keksi mitään, m i t ä ä n  ruokaa, teen risottoa. Ja itse asiassa teen risottoa hämmentävän usein. Ja syön risottoa vielä useammin, sillä käyn ihanan tiheästi ystäväni kanssa risottolounaalla kaupungilla. Olemme syöneet risottoa yhdessä niin paljon, että risottokeskustelumme kulkee aina samaa rataa: rakenne, happo ja suola. Se on sellainen risoton pyhä kolminaisuus, jonka on oltava kunnossa. Tosin useinkaan emme tarvitse enää paljon sanoja, sillä silmien ja pään liikkeille viestitään risoton rakenteen sekä suolan ja hapokkuuden sopivuus – jälkimmäisiä on muuten makuumme vain harvoin liikaa.

Parhaimmillaan risoton rakenne on valuvan löysää. Punajuuririsotto oli juuri sellaista, mutta kolmen minuutin kuvaushäsläys oli rakenteelle liikaa. Taas siis tuli todistettua, että risotto ei odota syöjää, syöjä odottaa risottoa. Happoa täytyy olla riittävästi, jotta makujen tasapaino on hyvä, ja siksi risottoon laitetaankin monesti valkoviiniä. Myös kuohuviini sopii risottoon hyvin. Ja ennen kaikkea: risotossa täytyy olla riittävästi suolaa. Ah, suola. Tuo elämän suola.

Helppo punajuuririsotto – näin onnistut!
Helppo ja täyteläinen punajuuririsotto

Laadukas suola on paitsi elämän suola myös sulostuttaja. Se korostaa raaka-aineiden makuja ja nostaa ne juuri sopivasti jalustalle jääden itse tärkeisiin taustajoukkoihin. Maldon on klassikkosuola, jota on valmistettu käsityönä 1880-luvulta saakka, ja jonka pyramidimaiset suolakiteet ovat ihanan ohuita ja rapeita. Oikeuksiinsa Maldon pääsee parhaiten pöytäsuolana ja ruoan viimeistelijänä, mutta toimii se mainiosti ruoanlaitossakin, kun suolakiteet murentaa sormissa ruokaan. Jo muutama suolahiutale riittää lisäämään ruokaan makua ja usein makujen tasapainoa.

Punajuuririsotto on hyvä esimerkki, jälleen kerran, yksinkertaisten asioiden ihanuudesta. Mutta silloin kun raaka-aineita on vähän, on niiden laatuun tärkeä kiinnittää huomiota. Risottoriisi (esim. arborio) hyvä kasvisliemi, loraus valkoviiniä sekä parmesaani ja hyvä suola ovat loistavan risoton lähtökohtana. Risottoa tehdessä kannattaa ajoittain muistaa sekoittaa risottoa todella voimakkaasti, jotta tärkkelys irtoaa riisistä ja rakenteesta tulee kermaisen oloinen. Joskus lisään risottoon lusikallisen kermaa tai ranskankermaa, punajuuren kanssa erityisesti jälkimmäinen toimii mainiosti.

Täyteläinen punajuuririsotto on helppo tehdä!
  Punajuuririsotto – näin onnistut!





Resepti



Punajuuririsotto

neljälle


  • 4 dl risottoriisiä 
  • 2–3 punajuurta (tuore)
  • 1 punasipuli
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • noin 8 dl kasvislientä
  • kourallinen parmesaaniraastetta (tai pecorinoa)
  • Maldon-suolaa
  • (1–2 rkl ranskankermaa)
  • tarvittaessa tilkka cherry- tai punaviinietikkaa


  1. Kuori ja raasta punajuuret ja sipuli. 
  2. Kuullota raastetta oliiviöljyssä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia, jotta punajuuri kypsyy. Kuumenna kasvisliemi. 
  3. Lisää riisi ja pyörittele hetki. Lisää valkoviini, anna sen imeytyä riisiin.
  4. Lisää kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan risottoon. Sekoita. Muista sekoittaa välillä voimakkaasti, jotta saat risottoon hyvän rakenteen. Jatka kuuman kasvisliemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan kunnes riisi oli liki kypsää. 
  5. Lisää parmesaani ja sekoita. Voit lisätä lientä, jos risotto vaikuttaa liian paksulta. 
  6. Mausta suolalla ja tarkista maku. Hapokuutta saat, kun huiskautat sekaan pienen tilkan cherry- tai punaviinietikkaa.

2

Mehevä neljän kerroksen omenapiirakka

maanantai 3. syyskuuta 2018
Neljän kerroksen omenapiirakka on mehevä, omenainen, pehmeä ja hieman rapea. 
Täydellistä vaniljakastikkeen kanssa.



Samalla kun mielessä on aavistuksenomainen haikeus päästää kesästä irti, kirkuu sielu onnesta. Loppukesän ja alkusyksyn satokausi on niin huumaava, ettei perässä meinaa pysyä. Tuntuu, että kaikki herkut kypsyvät yhtä aikaa. Torit, metsät ja kaupat ovat täynnä vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja sieniä, jotka ovat parhaimmillaan juuri nyt.

Omenoista olen tehnyt maailman ihaninta omenahilloa, joka valmistuu itsestään uunissa. Monta isoa kattilallista olen keittänyt soseeksi pakastimeen. Soseen muuten pakastan himppusen epäekologisesti mutta ah niin kätevästi: laitan sosetta minipieniin uudelleensuljettaviin pusseihin sen verran, että pussillinen riittää yhdelle tai kahdelle kerta-annokselle. Suuremmissa rasioissa pakastetuissa soseissa on se vaara, että ne puolet sulatetusta soseesta unohtuu rasiaan liian pitkäksi aikaa.

Ja tietysti ompuista pitää tehdä myös piirakkaa. Kysyin viikonloppuna Instagramissa, mikä on maailman paras omenapiirakka, ja sain ison nipun vastauksia. Kokosin tämän jutun loppuun muutamia minulle vinkattuja helmiä linkkeineen. Alla oleva resepti syntyi yhdistelemällä muutaman mielenkiintoisen reseptin parhaita puolia. Halusin piirakasta ehdottomasti mehevän ja pehmeän, hyvin omenaisen ja täyteläisen ripauksella rapeutta. Syntyi neljän kerroksen omenapiirakka, joka on yksi parhaista, joita olen koskaan syönyt. Sen maailmankaikkeuden parhaan omenapiirakan tai -kakun eli Antellin omenahyveen kohtalo ratkesi onneksi parhaalla mahdollisella tavalla, kun leipomotoimintansa lopettava Antell sopi omenahyveen valmistamisesta alkuperäisreseptillä kuopiolaisen Truben kanssa.



Resepti



Neljän kerroksen omenapiirakka

8–12 annosta

pohja

  • 2 kananmunaa
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 75 g voita 
  • 1 dl maitoa 
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

täyte

  • 8–10 kotimaista omenaa
  • hieman kanelia
  • 150 g ranskankermaa
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 kananmuna

päälle

  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 75 g voita
  • 1/2 dl sokeria


  1. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää sulatettu voi ja maito. Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina noin puolikkaan pellin kokoiseen uunivuokaan (vuoraa vuoka leivinpaperilla).
  2. Lohko omenat ja poista niistä siemenkodat. Levitä omenalohkot taikinan päälle. Ripottele omenien päälle kanelia.
  3. Sekoita ranskankermaan sokeri ja kananmuna. Kaada seos omenalohkojen päälle.
  4. Sulata voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet ja sokeri. Ripottele piirakan päälle.
  5. Paista 200-asteisessa uunissa (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta) 25–30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

0
Sisällön tarjoaa Blogger.