Ei viiniä tarvitse ottaa niin vakavasti

maanantai 23. huhtikuuta 2018


Kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa 


Nippu ilmapalloja ja muutama kukka – niin helppoa on saada aikaan raikas, hyvän mielen illanistujaispöytä. No okei, viini tekee kattaukselle aina hyvää. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut viineistä paljon. Olen maistellut viinejä laajalla skaalalla, haistellut, miettinyt ja lukenut taustoja. Olen kuunnellut tarinoita tuotteiden takaa, viehättynyt ja vaikuttunut. Tarinat toimivat kyllä aina: ne antavat lisää syvyyttä, lihaa luiden ympärille ja ymmärrystä prosessista. Olen käynyt viinitastingeissa, eikä maku- ja hintahaarukka ihmetytä enää aivan niin paljon kuin aiemmin. Tai no, ihmetyttää se mutta eri tavalla kuin ennen. Osa viineistä on mennyt yli ymmärrykseni joko hienoutensa tai huonoutensa vuoksi – aina ei edes voi tietää kummastako on kyse. Tärkein oppi on ollut: Ei viiniä tarvitse ottaa niin vakavasti.




Joskus on kieltämättä aika ihanaa miettiä viini huolella ruoan pariksi. Viinin ja ruoan loistava yhdistäminen on myös asia, josta nautin ravintoloissa aivan suunnattomasti. Koska parhaimmillaan viinin ja ruoan liitto nostaa molempia osapuolia – sellaisia kai ne hyvät liitot muutenkin ovat. Mutta sitten on niitä ihanan rentoja hetkiä, jolloin avataan se pullo, joka kotona on, ja laitetaan just sitä ruokaa mitä tekee mieli. Se on hyvä muistaa, että paras juoma ruoalle on aina se, josta itse tykkää. Ei sillä ole väliä, onko viiniä, tai muuta juomaa, perinteisesti nautittu kyseisen ruoan kanssa. Oma mieli on paras mieli. Samalla fiiliksellä valitsin illan tarjoilutkin ja priimaa pukkasi.



Illanistujaisten pöytään kannoin kolme [yellow tail] -viiniä: Merlot, Shiraz ja Pinot Grigio. Kaksi ensimmäistä ovat punaisia, viimeinen kuulaan valkoinen viini. Jo pullojen etiketissä loikkiva pussieläin tuo hyvää mieltä – ei näiden viinien kanssa tarvitse kraka tiukalla pönöttää. Ja sellaisia hyvän mielen ja - tuulen viinejä kaikki kolme olivatkin.

Kaikki [yellow tail] -viinit ovat sävykkäitä ja helppoja perhetilan tuottamia juomia Kaakkois-Australiasta. Yhden rypäleen viinit ovat usein selkeitä ja niin ovat nämäkin. Ja mainitsemallani helpolla tarkoitan sitten silkkaa hyvää. Helposta viinistä on helppo tykätä, koska se on helposti lähestyttävä ja iisi nauttia – siksi se on myös hyvä ja varma valinta. [Yellow tail] -viinit on myös helppo muistaa loikkivasta etiketistään.



Omaksi suosikikseni kolmikosta nousi [yellow tail]:n Merlot, joka sopi hyvin grilliruokien kaveriksi. Valkoviini Pinot Grigio maistui taas parhaiten salaattien kanssa. Hyvin mehevistä viineistä tykkäävät taipuivat Shirazin puoleen. Mainioita seurusteluviinejä kaikki tyynni.

Olen juonut pääsääntöisesti vain eurooppalaisia viinejä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, koska niissä riittää aivan kylliksi valikoimaa, eikä pulloja ole tarvinnut raahata pitkäripaiseen aivan älyttömän kaukaa. Nyt annoin australialaiselle viinille tämän yhteistyön myötä mahdollisuuden, ja kyllä ne siellä jättisaarellakin homman osaavat. Täytynee laajentaa jatkossakin viinimaailmankuvaa.

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja en voi julkaista. Muut kommentit ovat kyllä tervetulleita.

Kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa.



0

Halloumi tikka masala

torstai 19. huhtikuuta 2018


Kourallinen mausteita, tomaattimurskaa ja rapeaksi paistettua halloumia. Ihana halloumi tikka masala on niin helppoa!

Olen tehnyt tikka masalaa ennenkin. Se on loistavaa millä tahansa proteiinilla täydennettynä. Kikherneet kumoan tomaattiseen kastikkeeseen useimmiten – niitä on aina kaapissa. Mutta tämä versio, jossa kastikkeeseen upotetaan paahdettua halloumijuustoa, on ehkä tämänhetkinen suosikkini. Samalla pannulla juuston kanssa paahtuvat myös kirsikkatomaatit. Kuumuudessa räjähtelevät tomaatit maistuvat ihanilta!




Luulen, että teen kastikkeen joka kerta eri tavalla. Joskus lisään kastikkeeseen kookosmaitoa antamaan kermaisuutta. Nyt menin pelkällä tomaattimurskalla. Jos ruoan haluaa saada pöytään pian, kannattaa mausteita ladata ihan kunnolla. Jos aikaa on enemmän, avautuvat mausteet paremmin ja niitä tarvitaan vähemmän. Pyöreyttä kastikkeeseen taas tuo sokeri. Pidemmällä haudutuksella sokeriakin kaipaa vähemmän. Mutta joskus aikaa on vähemmän, jolloin mausteita ja sokeria täytyy olla enemmän. Nyt menin itsekin sekaisin enemmän kuin vähemmän. 




Resepti



Halloumi tikka masala

neljälle


1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä
2 tl garam masalaa
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl savupaprikajauhetta (mieto)
800 g (2 prk) tomaattimurskaa
1 1/2 tl suolaa
noin 2 tl sokeria
1 pkt halloumijuustoa
kirsikkatomaatteja

tarjoiluun
keitettyä riisiä 
tuoretta korianteria


Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä öljyssä. Lisää mausteet ja anna niiden lämmetä. Lisää tomaattimurska ja hauduta noin puoli tuntia. Mausta suolalla ja sokerilla. Tarkista kastikkeen maku ja säädä tarvittaessa.

Kastikkeen hautuessa paista viipaloitu tai kuutioitu halloumi kuumalla pannulla öljyssä. Voit paistaa samalla pannulla myös kirsikkatomaatteja. Lisää juusto ja tomaatit kastikkeeseen.

Tarjoile keitetyn riisin ja tuoreen korianterin kanssa.

_____


2

Kukkakaalipihvit & yrttiöljy

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018


Paahtaminen ja yrttiöljy. Siinä on sellainen takuuvarma konsepti, jonka toimivuuden olen testannut varmasti satoja kertoja. Nyt uuniin meni kukkakaalipihvit, tehosekoittimeen persijaöljy.

Paahdettuna kukkakaali on minusta parasta. Suosikkikasvikseni saa upean makusävyn uunissa, mutta säilyttää silti hyvin rakenteensa. Ja mikä parasta, kaali paahtuu ihan itsekseen – ei sekoittelua, hämmennystä tai minuutintarkkaa vahtimista. Ja yrttiöljy syntyy tehosekoittimessa ehkä minuutissa. Voi yksinkertaisten asioiden ihanuus!




Resepti




Kukkakaalipihvit ja yrttiöljy


2–4 annosta


1 iso kukkakaali
1–2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

yrttiöljy
1 ruukku lehtipersiljaa (jätä halutessasi muutama lehti ruoan viimeistelyyn)
noin 1 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
(ripaus chilijauhetta)
1–2 tl sokeria tai hunajaa
1/2–3/4 tl suolaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Jos uunisi ei ole erityisen tehokas, voit nostaa lämpöä 225 asteeseen. Älä poista kukkakaalin kantaa. Leikkaa kukkakaalista keskeltä noin sentin paksuisia "pihvejä". Saat noin neljä pihviä, loput kukkakaalin voit leikata haluamallasi tavalla paloiksi, paahda myös ne tai käytä vaikka salaattiin.

Sivele kukkakaalien päälle öljyä ja ripottele hieman suolaa. Paahda noin 15–20 minuuttia eli kunnes kukkakaalit ovat saaneet selvästi väriä.

Tee yrttiöljy ajamalla kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella sekaisin. Maista ja säädä hapon, suolan ja makeuden suhde sopivaksi.

Tarjoa  yrttiöljy kukkakaalipihvien kanssa. Kesällä pihvit voi grillata.

_____


Kukkakaalipihvejä tarjosin, kun sain kokkailu- ja lounasseuraksi ihanan Nooran, joka ylläpitää Fuudia-sivustoa. Olipas kiva tavata!


2

Paahdettu parsa & munamajoneesi

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018


Alkuvuoden odotetuin sesonki on vihdoin saapunut. Eurooppalainen parsa on on pitkän pimeän kauden jälkeen kevään esitanssi. Se on odottamisen arvoista: raikasta ja rapsahtavaa, maukasta ja melkein liian hyvää ollakseen totta.

Minusta parsa on parasta paahdettuna. Sillä ei ole väliä paahtaako parsan pannulla, uunissa vai grillissä, vain sillä on väliä, että lämpöä on riittävästi. Paahtaessa parsoihin jää hyvä, rapsakka suutuntuma. Paahtaminen tuo parsaan myös upean, no sellaisen paahteisen maun.




Rakastan parsaa ihan sellaisenaankin hyvällä oliiviöljyllä ja ripauksella suolaa maustettuna. Päälle voi myös raastaa pecorinoa tai parmesaania. Ja hei, jos löydätte italialaista tryffeli-oliiviöly-lampaanmaitojuustoa, sopii se parsan kanssa aivan ihanasti. Minä olen ostanut juustoa Kuopion kauppahallin Ykkösherkku-puodista) – yksi loistosyy lisää mennä mualimannappaan.

Juuston lisäksi kananmuna on parsan paras kaveri. Eikä parsa varsinaisesti vierasta majoneesikaan. Munamajoneesissa – hienommalta nimeltä bolzanolaisessa kastikkeessa – yhdistyvät nämä kaksi. Eikä siihen sitten juuri muuta tarvitakaan. Munamajoneesi on tyypillinen Etelä-Tirolissa parsan kanssa syötävä kastike, ja Bolzano on siis tuon Dolomiittien sylissä hehkuvan alueen pääkaupunki. Kastikkeen pariin minut johdatti paikallinen ystäväni. Italialaisiin kannattaa ruokajutuissa luottaa, aika harvoin menee silloin pieleen. Tämäkin helppo kastike on ihan järjettömän hyvää. Majoneesin voi tehdä toki itsekin, mutta minä käytän usein hyvää valmismajoneesia, koska se säilyy jääkaapissa hyvin. Jos bolzanolaisen kastikkeen lisäksi parsan kanssa haluaa juustoa, voi paahdettavien parsojen päälle ripotella jotain yllä mainituista herkkujuustoista.





Resepti




Paahdettu parsa & munamajoneesi eli bolzanolainen kastike


neljälle

500 g vihreää parsaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
(hieman raastettua parmesaania tai pecorinoa)

munamajoneesi eli bolzanolainen kastike
2 kananmunaa
1 dl majoneesia
1 tl Dijon kokojyväsinappia (voi jättää pois)
ripaus suolaa


Valmista ensin kastike. Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä. Tilsi kuoritut munat haarukalla ja sekoita majoneesin joukkoon. Mausta pienellä määrällä suolaa ja halutessasi sinapilla.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kiertoilmauunissa 200 astetta riittää. Leikkaa tai taita parsoista puumainen kanta pois. Laita parsat leivinpaperin päälle pellille tai uunivuokaan. Huiski päälle oliiviöljyä ja hieman suolaa. Paahda noin 8–10 minuuttia eli kunnes parsojen nuput ovat saaneet hieman väriä ja paahteisuutta.Tarjoa parsat munamajoneesin kanssa.

0

Islantilaiset hodarit

torstai 5. huhtikuuta 2018


Täytetty leipä on mainio maailmankansalainen: Se viihtyy aamupalapöydässä mutta ei vierasta katuruokakojuja eikä rentoja juhliakaan. Se kulkee kätevästi kourassa ja kääriytyy tarvittaessa kotipakettiin. Ja mikä parasta, se muuntautuu sulavasti monenlaiseen ruokakulttuuriin – tällä kertaa hodarit täytetään islantilaisittain.




Haaveilen aidosta islantilaisesta hodarista jo toissasyksyisellä reissulla, mutta muut ruokahoukutukset veivät silloin voiton. Nyt lumen ja jään maan nakkisämpylät tulivat vastaan uudelleen, kun kuuntelin ihanan, Salamatkustaja-blogia kirjoittavan Satu Rämön vastikään ilmestynyttä Islantilainen kodinonni -kirjaa. Koukuttavasti kirjoitetussa kirjassa eletään viihdyttävästi islantilaista arkea, havainnoidaan tarkasti perhepoliittisia linjauksia ja käytäntöjä, ja sukelletaan saarelaisten tapaan elää perhe-elämää. Siellä täällä kirjassa vilahtaa myös islantilainen ruoka. Pässinkiveksiin tai maitokastikkeessa uiviin pottuihin en nyt ota kantaa, mutta hodarit kyllä kiinnostaa.

Islantilaiset syövät hodarinsa Satun mukaan aina näin: sämpylän väliin laitetaan nakin lisäksi sinappia, ketsuppia, sipulisilppua, kuivattua sipulia ja remoulade-kastiketta. Kuulosti just niin hyvälle kuin olikin. Kattaus on pöydässä hetkessä, jos sämpylät ostaa kaupasta. Remoulade kannattaa kyllä tehdä itse; se on helppo homma ja nostaa hodarit aivan uudelle tasolle.




Resepti



Islantilaiset hodarit

neljälle

remoulade-kastike
1 dl majoneesia
1/2 dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
1 tl Dijon-sinappia
2 rkl tomaattipyrettä
2–3 rkl cocktail-kurkkuja hienonnettuna
kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria
ripaus sokeria

lisäksi
hodarisämpylöitä
nakkeja
kuivattua sipulirouhetta
hienonnettua sipulia (esim. salottisipuli)
ketsuppia
sinappia


Sekoita remouladen ainekset kulhossa ja anna maustua hetki. Grillaa tai höyrytä nakit. Hienonna sipuli pieneksi silpuksi. Laita muutkin lisukkeet tarjolle. Kokoa hodarit tai anna jokaiset tehdä se itse.

_____


0

Ananas-limetartaletti

tiistai 27. maaliskuuta 2018


Ananas-limetartaletti on seljankukkatartaletin sisko. Se on yhtä hehkuva ja kaunis, samalla tavalla koukuttavan herkullinen. Se on yhdistelmä rapean mureaa pohjaa ja samettista täytettä. Tartaletin kruunaa päälle laitettavat hedelmät tai marjat, joilla leivonnaisesta saa halutessaan helposti juhlavankin luomuksen.

Raikas tartaletti on yksi suosikkileivonnaisistani. Onhan siinä aika monta vaihetta, mutta tämän herkun takia kannattaakin nähdä vähän vaivaa, eikä homma esimerkiksi täytekakkuun verrattuna ole lainkaan työläs – koristelukin onnistuu muutamalla marjalla tai hedelmäpalalla. Ja sitä paitsi tartaletti on hyvä tehdä jääkaappiin edellisenä päivänä. Silloin se saa hyytyä

Hyytymisestä puheen ollen: Innostuin valtavasti ananaksen ja limen yhdistelmästä kevätauringon huumassa. Vasta kun olin kaatamassa täytettä pohjan päälle, muistin, ettei liivate ja ananas ole kavereita; ananaksen entsyymit estävät liivatetta tekemästä hyytymistaikojaan. Ajattelin, että hyvä idea ei pelittäisikään mutta mitä vielä, hyytymishommat menivät kuitenkin aivan kuten seljankukkaisen versionkin kanssa, ja piirakka hyytyi juuri sopivan kiinteäksi mutta pehmeäksi.




Ananaksen ja limen yhdistelmä on loistava. Se sopii mainiosti kevättalveen, jolloin mieli jo kurottaa kohti kevättä, keveyttä ja raikkautta. Piiras on ihana myös pääsiäisen pöydässä joko jälkiruokana tai kahvin kanssa tarjottuna. Syötävillä kukilla koristeltuna se käy ihan mihin tahansa kevään juhlapöytään.

Resepti on mukaeltu Elina Jyväksen seljankukkatartaletista.




Resepti




Ananas-limetartaletti

8–10 annosta

pohja
150 g voita
3 1/2 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl mantelijauhetta
1 dl tomusokeria
1 limetin kuori raastettuna
1 kananmunankeltuainen

täyte
200 g voita
3 1/2 dl ananastäysmehua
1/2 dl limetin mehua
1 1/2 dl sokeria
6 kananmunaa
4 liivatelehteä

koristeluun
tuoreita marjoja tai hedelmiä


Sekoita kulhossa jauhot ja sokeri. Lisää voi kuutioina ja nypi seos murumaiseksi. Pese limetti huolellisesti ja raasta kuori ohuelti pienellä terällä seoksen joukkoon.

Sekoita taikinaan myös keltuainen ja työstä nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita tekeytymään jääkaappiin vähintään tunniksi. Voit tehdä taikinan myös edellisenä päivänä. 

Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä ja painele levy voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikinä, ja nosta se jääkaappiin vähintään tunniksi. Kuumenna uuni 185 asteeseen ja paista pohjaa uunissa 8–10 minuuttia. Jäähdytä pohja.

Liota liivatelehdet kylmässä vedessä pehmeäksi. Vatkaa täytteeseen tulevat kananmunat kevyesti ja jätä odottamaan. Mittaa kattilaan voi, ananasmehu, limetin mehu ja sokeri. Kiehauta. Lisää kuumaan liemeen kananmunamassa vähitellen koko ajan sekoittaen. Sekoita hiljalleen keskilämmöllä kunnes täyte sakenee. Lisää kuivaksi puristetut liivatelehdet kuumaan täytteeseen. Sekoita huolellisesti.

Siivilöi kiisseli, jotta saat siitä varmasti aivan tasaista. Kaada täyte pohjan päälle ja laita tartaletti jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Tarjoa marjojen ja/tai tuoreiden hedelmien kanssa.


2

Kanarendang – se paras kanapata

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018





Rendang on maailman paras ruoka. On siinä ruoalla meriittiä! Ajattele, että kaikista maailmaan mahtuvista makuista juuri rendang-padan makuyhdistämät ovat niitä, jotka hivelevät hellimmin makuaistejamme –  näin äänestystulos kertoo. Lupaan, että ymmärrät mistä on kyse, kun teet tätä kanarendangia. Se on nimittäin aivan järjettömän hyvää. Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Jyväbroilerin kanssa.





Perinteisesti rendang tehdään naudanlihasta, mutta sitä sääntöä olen rikkonut ennenkin. Jätin myös pataan hieman tavallista enemmän lientä, sillä liemi on niin maukasta, että sitä lusikoi mielellään vaikka siltään. Se oikea rendang on kaiketi liki liemetöntä.

Tein kanarendangia padallisen viikonloppuna, kun vanhempani olivat käymässä. Äiti touhusi tuttuun tapaan keittiössä, leipoi sämpylöitä ja putsasi kaikkea kaapinovista liesituulettimeen, ja tuon tuosta lusikka livahti rendangin liemeen. Koska se on niin k o u k u t t a v a n hyvää. Rendangin kanssa tarjosin riisiä (liemi tekee muuten riisistä ihan mykistävän hyvää) ja kaurafraichesta tehtyä korianteridippiä. Kauradippi toi kanapadalle ihanaa lisäraikkautta.





NÄIN VOIT VOITTAA LE CREUSETIN PADAN


Samalla tavalla kanan ja kauran yhdistelmä on Jyväbroiler, jota tässä padassa käytin, sillä lintujen syömä vilja on pääosin kauraa – raikkaus maistuu lihassakin. Jyväbroilerin somekanavat, Facebook ja Instagram, kannattaa muuten ottaa seurantaan. Paitsi että siellä on tarjolla inspiroivia reseptejä, on siellä menossa #kanapatahaaste, jossa on mahdollisuus voittaa ihana, ihana Le Creusetin iso pata (arvo 250 €).

Voit osallistua arvontaan näin: Tykkää Jyväbroilerin Facebook - ja/ta Instagram-sivusta ja jaa kuvana tai kommenttina oma lemppari kanapatareseptisi. Yhdistä jollain, edes pienellä, tavalla pataasi kauraa! Voisiko se olla kaurahiutaleita, -kermaa tai kaurajauhoja? Ideat lentämään! Käytä Instassa #kanapatahaaste-tunnistetta, jotta löydämme patasi, Facebookissa voit laittaa meille kuvan/reseptin viestinä. Voit osallistua kisaan 8.4.2018 saakka eli kokata voit vaikka pääsiäisenä. Voittaja arvotaan osallistujista ja voittajaan ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti. Kilpailun sääntöihin voit tutustua tarkemmin täällä.








Resepti






Kanarendang

4–6 annosta


maustetahna
2 salottisipuli
5 valkosipulinkynttä
3–4 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2–3 tuoretta punaista chiliä tai maun mukaan chilitahnaa
2 sitruunanruohoa (8–10 cm tyvestä)
2 tl kurkumaa
2 rkl kookosöljyä


pataan
noin 640 g (1 pkt) Jyväbroilerin naturelli broilerin filee
1 rkl kookosöljyä
4 dl kookosmaitoa
6 kaffirlimetin lehteä
2 rkl soijakastiketta
yhden limetin mehu
noin 1 1/2 tl suolaa
hieman mustapippuria
noin 2 rkl hunajaa tai kookossokeria


lisäksi
keitettyä riisiä
tuoretta korianteria
limetinlohkoja
tuoretta chiliä

kauradippi
1 prk kaurafraichea
iso kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
noin yhden limetin mehu
suolaa
(ripaus sokeria)



Valmista ensin maustetahna. Kuori ja pieni sipulit ja valkosipulinkynnet, inkivääri, chili sekä sitruunaruoho. Laita tahnan ainekset mortteliin tai tehosekoittimeen ja työstä tahnaksi. 

Paista kuutioitu broileri padassa kookosöljyssä. Lisää tahna, kookosmaito, soija, kaffirlimetin lehdet ja sekoita. Hauduta pienellä lämmöllä kannen alla ainakin tunti, mielellään pidempään. Voit myös laittaa padan uuniin (noin 120 astetta) useammaksi tunniksi. Mausta limetinmehulla, sokerilla ja suolalla.

Keitä riisi. Tarjoa rendang keitetyn riisin kanssa ja viimeistele annos tuoreella korianterilla ja chilillä. Sekoita dipin ainekset. Purista limetin mehua halutessasi annoksen päälle.


_____










3

Nopea arkiruoka: Sienibolognese

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Mitä sitä kaartelemaan: pasta bolognese on yksi lempiruoistani. Sen täyteläiset maut yhdistettynä pastaan ovat kertakaikkiaan loistava yhdistelmä. Jos käyttäisin sanaa lohturuoka – sana, jota inhoan – käyttäisin sitä pastabolognesta.

Nyt tein bolognesen jauhelihan sijaan sienistä – uuh, miten ihanaa! Olen laittanut aiemminkin sieniä bolognesekastikkeeseen, mutta nyt sienet pääsivät tomaattisoosin pääosaan. Reilu kourallinen kuivattuja suppilovahveroita ja kastike on täydellinen. Sienibologneseen sopii tosin varmasti melkein mitkä tahansa sienet, vaikka pannulla ensin paistetut herkkusienet tai siitakesienet.

Käytin kastikkeeseen suppilovahveroita, koska niitä on kuivattuna kaapissa edelleen vaikka kuinka paljon. Ehkä muistattekin nuorimman serkkuni Konstan, 11-vuotiaan supersienestäjän, joka keräsi niin valtavasti syksyllä suppiksia, että sai sieniä myymällä mukavasti omaa rahaa. Aina kun avaan kuiva-ainekaapin, ja näen sienet, ajattelen ihanaa sinnikästä tyyppiä vaeltamassa metsässä kori kädessä, hymy huulilla. Ensi syksynä aion lyöttäytyä sienestysseuraksi. Muuten, sain viestin, että Konstalla on kuivattuja suppilovahveroita vielä vaikka kuinka. Ja kun ne kuivattuina ne säilyvät loistavasti ties kuinka pitkään, ovat ne täysin priimaa kamaa. Jos haluat ostaa reilun pussillisen tai pari kuivattuja suppiksia todella kohtuulliseen hintaan, laita minulle sähköpostia (kokitjapotit at gmail.com) niin järjestetän asian.

Resepti

Sienibolognese

2–3 annosta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa (+ noin 1/2 dl vettä purkin huuhteluun)
noin 1 tl suolaa
noin 1 tl sokeria tai hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
kourallinen kuivattuja suppilovahveroita

lisäksi
al denteksi suolatussa vedessä keitettyä spagettia
parmesaania raastettuna
tuoretta basilikaa


Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna kasarissa öljy ja kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska (+vesi), suola, sokeri ja etikka. Anna poreilla kevyesti noin 20 minuuttia. Muserra suppilovahverot kourassa pieneksi muruksi ja lisää kastikkeeseen. Keitä vielä noin 10 minuuttia.

Keitä pasta kastikkeen kiehuessa. Valuta pasta ja sekoita kastike pastan sekaan. Tarjoile parmesaanin ja basilikan kanssa.


VINKKI! Jos haluat upgreidata bolognesen, lisää sipulin ja valkosipulin kanssa samaan aikaan 2 pieneksi hienonnettua varsiselleriä sekä yksi reilunkokoinen raastettu porkkana. Hauduta soffrittoa vähintään 20 minuuttia ennen tomaattimurskan lisäämistä. Soffritto antaa kastikkeelle syvän makupohjan.
5

Focaccia – pala parasta Italiaa

lauantai 17. maaliskuuta 2018


En ajatellut alunperin jakaa tämän focaccian reseptiä lainkaan, mutta kun kysyin asiaa Instagramin stooreissa, oli tulos melko vakuuttava: kolme prosenttia oli sitä mieltä, että kylläpä noita focaccia-reseptejä riittää, muut toivoivat reseptiä (tai eivät kehdanneet paljastaa oikeaa mielipidettään, mene ja tiedä). Tässä tämä siis tulee – pala parasta Italiaa!

Täydellinen focaccia on helppo tehdä, mutta se vaatii hieman kärsivällisyyttä. Jos sinulla on käytössäsi yleiskone, valjasta se käyttöösi. Jos sinulla ei ole yleiskonetta hanki se  valmistaudu sitkeään vaivaamiseen, sillä hyvä sitko on onnistumisen edellytys. Sitkon lisäksi tarvitaan tietysti riittävän pitkä kohotusaika. Ei tässä sitten oikeastaan muuta tarvitakaan.

Resepti on hyvin lähellä Jonnan julkaisemaa reseptiä, joka taas on peräisin jo edesmenneestä Olivia-lehdestä. Tein focacciaa pitkään täsmälleen reseptiä noudattaen, mutta kerran jauhot loppuivat hieman kesken ja öljyä lorahti taikinaan hieman liikaa, eikä lopputulos ollut ainakaan huonompi. Mutta kumman tahansa reseptin valitsetkaan, saat todella, todella hyvä focacciaa.

Resepti

Focaccia

4 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
5 rkl oliiviöljyä

lisäksi
4 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa
puolitettuja kirsikkatomaatteja ja/tai yrttejä


Sekoita veteen hiiva, suola ja sokeri. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon vähitellen. Lisää öljy, kun olet lisännyt noin puolet jauhoista. Vaivaa 15–20 minuuttia eli kunnes taikinassa on vahva sitko. Taikina jää löysäksi, sitä ei kannata säikähtää.

Kohota focacciataikinaa noin 45 minuuttia huoneenlämmössä tai noin 3 tuntia jääkaapissa. Voitele uunivuoka (noin 20x30 cm) öljyllä. Kaada taikina vuokaan ja taputtele taikina tasaiseksi. Sivele focaccian pinta öljyllä.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää himpun yli 200 astetta). Anna taikinan kohota liinan alla vuoassa vielä noin puoli tuntia. Paista noin 25 minuuttia eli kunnes focaccia on kullanruskea.
2

Nopea arkiruoka: Tomaattinen kvinoa-papupata

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Tomaattinen kvinoa-papupata kuulostaa viherhippiruoalta. Ja ehkä se sitä vähän onkin, mutta siitä huolimatta pata on ihan loistava arkiruoka. Perusreseptiä on helppo muunnella: lisätä vähän proteiinia, vaihtaa mausteita tai raastaa joukkoon vihanneslaatikon viimeiset porkkanat. Tomaattinen kvinoa-papupata kuuluu myös niihin täydellisiin arjentaklaajiin, joiden raaka-aineet löytyvät liki aina kuiva-ainekaapista. Se on siis todellinen arjen pelastaja.

Kvinoa on mainio raaka-aine, sillä se on gluteeniton ja sisältää paljon proteiinia. Korkea proteiinipitoisuus tekee siitä täyttävän – melkein mikään ei ole niin täyttävää kuin tuhti kvinoasalaatti tai -pata. Tähän kvinoakulhoon voi lisätä papujen lisäksi lihaa tai tofua, jos ruokakunta kaipaa vielä tuhdimpaa ruokaa. Mutta tällaiselle pääosin istuen töitä tekevälle tyypille pata on tällaisenaan just passeli.

Sanoin, että kvinoapata kuuluu niihin ruokiin, jotka syntyvät kuiva-ainekaapin aarteista. Totta se on. Kannattaa muistaa myös pari muuta säilykepurkkiruokaa: Vege tikka masala ja kookos-tomaattikeitto. Tämä kolmikko kannattaa pitää mielessä!

Ja jos kvinoa ei vielä kuulu kaappisi vakiovarustukseen, kannattaa se sinne lisätä. Siitä syntyy tällaisen risottomaisen ruoan lisäksi erinomainen lisäke riisin sijasta ja myös salaattiin kvinoa tuo ruokaisuutta. Muuten kvinoa on aivan iisi raaka-aine, mutta se kannattaa muistaa huuhdella hyvin lämpimällä vedellä, jotta hienoinen kitkeryys häviää. Huuhtelun jälkeen kvinoa vain keitetään.

Resepti

Tomaattinen kvinoa-papupata

2–3 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl savupaprikajauhetta (mieto)
rouhaisu mustapippuria
2 dl kvinoaa
400 g tomaattimurskaa
1 1/2 dl vettä
1 rkl punaviinietikkaa
noin 200 g (1 tlk) valmiiksi keitettyjä mustapapuja
1 tl suolaa
1 tl sokeria, hunajaa tai agavesiirappia

lisäksi
avokadoa
kirsikkatomaatteja
tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna kattilassa öljy, kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä muutama minuutti.

Lisää mausteet ja pyörätä sekaisin, jotta mausteet lämpiävät. Lisää tomaattimurska, vesi, etikka, valutetut mustapavut sekä suola ja sokeri. Huuhtele kvinoa huolellisesti lämpimällä vedellä. Valuta ja lisää kattilaan.

Sekoita ja anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia eli kunnes kvinoa on kypsää. Maista ja säädä tarvittaessa suolaisuuden, makeuden ja happamuuden suhdetta. Tarjoa lisäksi avokadoa, kirsikkatomaatteja ja tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria.
6

Stifado eli kreikkalainen lihapata

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018


Pitkään uunissa hautuvat padat ovat parasta kevättalven ruokaa. Ja melkein parasta ruokaa milloin vain, koska ruoka laittaa käytännössä itse itsensä. Esivalmisteluihin menee alle vartti, eikä stifado eli kreikkalaistyylinen lihapata säikähdä, jos se odottelee uunissa hieman aiottua pidempään.





Rakastan stifadon tuoksua. Uunista leviää kotiin kanelinen tuoksu – ihan kuin olisi pullapäivä. Se tietysti saattaa aiheuttaa myrtyneitä ilmeitä, kun pullan sijasta uunista löytyy lihapata, mutta ilmeet kirkastuvat varmasti, kun on ruoka-aika. Stifado on nimittäin  i h a n a a!

Ajatus tomaattisesta lihapadasta lähti avatusta punaviinistä, jota ei tullut juotua. Viini lihojen päälle pataan, sekaan tomaattia, sipulia ja mausteita, ja koko komeus uuniin moneksi tunniksi hautumaan. Täydellistä! Tätähän voisi tehdä vaikka pääsiäisenä lampaan lihasta. Stifadon kanssa sopii riisi tai paahdetut perunalohkot. Salaatiksi käy täydellisesti uunissa paahdettu kreikkalainen salaatti.









Resepti






Stifado eli kreikkalainen lihapata

4–6 annosta


1 kg naudan paistia (sisä- tai kulmapaisti)
3 rkl oliiviöljyä tai rypsiöljyä
2 sipulia
4–6 valkosipulinkynttä
3 rkl tomaattipyrettä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa
noin 5 dl punaviiniä
2 tl suolaa
2–4 laakerinlehteä
2 kanelitankoa


Leikkaa paisti 2–3 cm:n kuutioiksi. Kuori ja lohko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna uuninkestävässä padassa öljy ja ota lihapaloihin pinta kiinni pienissä erissä. Kun kaikki lihapalat on esipaistettu, laita kaikki ainekset pataan.

Kypsennä lihapataa 120 asteessa vähintään kolme tuntia eli kunnes liha on hyvin mureaa. Tarjoa lihapata riisin tai perunoiden kanssa.

_____



14

Paahdettu kreikkalainen salaatti

torstai 1. maaliskuuta 2018



Kalenteri näyttää kevättä! Lautaselle lastasin kalenterin antaman kevätinnostuksen huumassa värejä ja raikkautta – ainakin jälkimmäistä onkin ulkona nyt riittänyt. 




Pakkaskelit pakottivat kreikkalaisen salaatin uuniin lämmittelemään. Olisi itse tehnyt mieli mennä perässä, enkä usko että olen ainoa. Eilinen kolmenkympin pakkanen sentään lauhtui tänään viiteentoista asteeseen. Huoltoasemalla kokousta pitäneet varttuneemmat kulkijat vitsailivat, että alkaa olla teepaitakelit. Kaikki on suhteellista.


Paahdettu kreikkalainen salaatti on aivan tajuttoman hyvää. Olen paahtanut tomaatteja ja fetaa salaattiin ennenkin, eikä mitään ole muuttunut: paahtaminen tekee yksinkertaisesti melkein kaikesta parempaa. Myös oliivit tykkäävät paahtamisesta, sillä ne nahistuvat hieman ja saavat rakenteeseensa sopivasti napakkuutta. Kastikkeeksi riittää hyvä oliiviöljy ja salaatin päälle pirskoteltu balsamico, tietysti myös tsatziki sopii tähän erinomaisesti.






Resepti







Paahdettu kreikkainen salaatti

2–4 annosta


1 pkt aitoa fetaa 
noin 200 g kirsikkatomaatteja
kourallinen oliiveja
2 rkl oliiviöljyä
rouhaisu mustapippuria
(tuoretta oreganoa)
vihreää salaattia
kurkkua

kastikkeeksi 
balsamicoa ja oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Öljyä uunivuoka ja laita vuokaan tomaatit, feta ja oliivit. Lorauta fetan ja tomaattien päälle myös hieman öljyä ja rouhaise mustapippuria mausteeksi. Paahda noin 15 minuuttia eli kunnes feta on saanut hieman väriä.

Kokoa salaatti. Nosta lämmin feta, tomaatit ja oliivit vihreän salaattipedin päälle. Lisää kurkkua ja tuoretta oreganoa. Tarjoa salaatti balsamicon ja oliiviöljyn tai tsatzikin kanssa.

_____






4

Helpot perunanachot

tiistai 27. helmikuuta 2018



Perunanachot olivat viime kesän hittiruoka. Täällähän ollaan melkein aallonharjalla!

Ei tämä sentään ensimmäinen kerta ole, kun teen perunasta nachopellin kaltaista ruokaa. Kesällä – ja itse asiassa koko syksyn – uunissa kypsyneet perunalintit tai -lohkot on kuorrutettu kaikilla herkuilla. Siirryin jossain kiireen mutkassa ohueksi viipaloiduista perunoista lohkottuihin pottuihin, ja huomasin niiden toimivat yhtä lailla, vaikka tietenkin nachomaisuudessa lohkot linteille häviävätkin.




Usein lastaan perunoiden päälle maustettuja mustapapuja, joskus härkistä tai paistettua, mausteista jauhelihaa. Tällä kertaa menin salaattimaisella linjalla. Ja kyllä, samettinen juustokastike on salaatinkastike. Tai ainakin salaatinkastikemainen kastike.

Yhtä kaikki, perunoiden päälle voi laittaa melkein mitä vaan. Kunhan ei unohda juustokastiketta. Se on perunoiden kanssa pala taivasta. Tai tarkemmin sanottuna se on pala sitä samaa paikkaa, vaikka siihen kastaisin vain sormensa. Jos haluat tehdä maidottoman (ja vegaanisen) juustokastikkeen, kurkkaa ohje Hannan sopasta. Hannan postaus oli muuten lähtölaukaus perunanachovillitykselle. Alkuperäinen resepti on Anu Braskin Vegaanimättöä-kirjasta.








Resepti







Helpot perunanachot & jumalainen juustokastike


2–4 annosta


1 kg perunoita
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
2 avokadoa
kirsikkatomaatteja
tuoretta korianteria
limetinlohkoja
(suolalla, jeeralla ja savupaprikalla maustettuja mustapapuja tai jauhelihaa)


juustokastike
200 g ranskankermaa
2 dl cheddarjuustoa raastettuna
ripaus savupaprikaa tai cayennepippuria
(suolaa)


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Lohko pestyt perunat. Voit myös leikata perunoista ohuita linttejä. Mausta suolalla ja sekoita perunoiden sekaan myös öljy. Paista noin 30 minuuttia eli kunnes perunat ovat saaneet kunnolla väriä. Voit käännellä paistamisen aikana kerran tai pari perunoita, jotta ne ruskistuvat tasaisemmin.

Viipaloi avokado ja puolita tomaatit. Jos käytät mustapapuja tai jauhelihaa, valmista ja mausta ne.

Tee juustokastike. Laita kattilaan ranskankerma ja raastettu cheddar. Kuumenna hiljalleen välillä sekoittaen kunnes juusto on sulanut. Mausta savupaprikalla ja tarvittaessa suolalla. Tarjoa lämpinänä.

Laita perunoiden päälle avokadoviipaleet, tomaatit ja reilusti tuoretta korianteria. Tarjoa juustokastikkeen kanssa. Laita tarjolle myös limetinlohkoja, jotta jokainen voi lisätä halutessaan ruokaan happoa.

_____






6

Marinoitu silmusalaatti – vahvuutta salaattiin (+ARVONTA)

maanantai 19. helmikuuta 2018



Ruokaisat salaatit ovat suosikkiruokiani. Salaattien samanaikainen keveys ja vahvuus, nopeus ja täyttävyys tekevät niistä erityisen hyviä lounasruokia. Erityisesti tykkään syödä salaatteja lounaaksi silloin, kun teen töitä kotona – eli keskimäärin kolmena päivänä viikossa. Siksi olin aivan tosi innoissani, kun yksi suosikkituotteistani, Silmusalaatti, pyysi minua mukaan tähän kaupalliseen kampanjaan.




Silmusalaatti on loistava suomalainen innovatiivinen yritys, jonka toimintaa ja tuotteita arvostan valtavasti. Kaltaiseni viherturaaja, jolla kynnenaluset on kolme neljäsosaa vuodesta muodikkaasti multaisessa kestomanikyyrissä, on tietysti kiinnostunut viljelystä. Silmusalaatin kohdalla se onkin erityisen mielenkiintoista. Pyörämatkan päässä Helsingin keskustasta, Vantaalla, sijaitsevassa kasvihuoneessa kasvatetaan silmusalaatteja tavalla, joka yhdistää nykyaikaisesti käsityön ja automatiikan. Energiatehokkaasti laadukkaista siemenistä kasvatetut silmusalaatit ovat luomua, eikä lannotteita tai säilöntä- ja makuaineita käytetä. Tarvitaan vain sopiva sekoitus siemeniä ja puhdasta vettä. Ja tietysti aimo annos ammattitaitoa, sillä lämmön, veden - ja ilman virtauksen ja monen muun kasvuun vaikuttavat tekijän optimoiminen on tarkkaa puuhaa.




Parasta silmusalaateissa on niiden raikkaus ja rapeus. Toiseksi parasta on, että niistä saa nopeasti hyvää ja täyttävää ruokaa. Lisäksi minkä tahansa arkiruoan viherpesu onnistuu helposti lisäämällä ruokaan idätettyä voimaruokaa, silmuja. Erityisesti rouskuvassa silmusalaatissa, joka on tämän salaatin ydin, on paljon proteiinia. Kaiken lisäksi silmusalaatit ovat aivan mielettömän kauniita, ne saa kaikki ruoat näyttämään upeilta.

Silmusalaatteja on neljää makua: parsakaali, alfalfa, tulinen ja rouskuva. Kaikki neljä ovat omanlainen sekoitus siemeniä, ja erilaisista siemenistä kasvaneet versot maistuvat tietysti omanlaisiltaan – ihan niin kuin erilaiset isommatkin kasvikset.




Marinoin rouskuvan silmusalaatin varsin perinteisellä sinappisella vinaigrettella, joka sopii linssien ja herneiden makuun erinomaisesti. Samalla kun silmut marinoituvat, saa salaatti kastiketta – erillistä kastiketta salaatti ei kaipaa. Marinoidun silmusalaatin ympärille voi koota minkälaisen tahansa. Tällä kertaa menin aika yksinkertaisella setillä: pohja parsakaali-silmusalaatista ja mustakaalista, lisäksi tomaatteja ja oliiveja. Eikä muuta tarvita! Marinoinnin voi tehdä pikana, mutta toisaalta rouskuvan salaatin voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Lounassalaatin lisäksi tämä salaatti toimii erinomaisesti myös lisäkkeenä mille tahansa ruoalle. Myös buffa-pöydässä salaatti on mainio!




KILPAILU


Kerro kommenteissa, mihin sinä käyttäisit silmusalaattia. Kommentoi viimeistään 26.2.2018 ja olet mukana S-ryhmän lahjakortin arvonnassa (20 €). Kilpailun säännöt löydät täältä.






Resepti





Marinoitu silmusalaatti

2–4 annosta


3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1–2 tl dijon-sinappia
2 tl sokeria
noin 1/2 tl suolaa


Mittaa kastikeainekset kannelliseen purkkiin ja ravista kastike sekaisin. Maista ja säädä makeuden, hapokkuuden ja suolaisuuden suhde omaan suuhusi sopivaksi. Sekoita kastike rouskuvaan silmusalaattiin. Anna marinoitua hetki. Voit tehdä marinoidun silmusalaatin myös edellisenä päivänä. Säilytä salaatti jääkaapissa.

Tarjoa marinoitu silmusalaatti salaattipedillä tai lisäkkeenä.

_____







31

Nopea arkiruoka: tomaattinen makkarakeitto

lauantai 17. helmikuuta 2018


Tomaattinen makkarakeitto on raikas päivitys klassikkoruoalle. Tomaattisuus on tosin kuulunut meillä makkarakeittoon aina; äiti laittoi keittoon aina tomaattipyrettä tai -murskaa. Luulen tosin, että todellisuudessa äiti teki tomaattista makkarakeittoa ehkä kerran tai kaksi. Tai ainakin keitossa oli myös linssejä ja todennäköisesti hyvin vähän, jos ollenkaan, makkaraa. Mutta siitä lapsuuden arkiruoasta on tämä resepti kummunnut.


Pohja keitossa on melko samankaltainen kuin muutama viikko sitten Sydänmerkin sivustolle tekemässäni minestronekeitossa tai viime keväänä julkaisemassani italialaisessa linssikeitossa. Oikaisin tosin hieman, sillä niin ihanaa kuin soffritto, tuo italialaisen keittiön monipuolinen makupohja onkin, vie sen hauduttaminen arjen aikaikkunasta usein liian ison lohkon. Tosin jos olisi oikein kätevä emäntä, olisi soffritto tietysti annospakkauksissa pakastimessa. Kerran olen ollut kätevä, ja on pakko myöntää, että silloin keitot olivat aivan erityisen hyviä. Ylle linkittämässäni linssikeitto-postauksessa on soffritton summittainen ohje.






Resepti





Tomaattinen makkarakeitto


noin neljälle


1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
(jos aikaa on hieman enemmän: 1–2 sellerinvartta ja 1iso porkkana)
1 rkl oliiviöljyä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja
7–8 dl kasvislientä
4 pientä tai 2 isoa raakamakkaraa
1/2–1 tl (savu)paprikajauhetta
1–2 tl sokeria tai hunajaa
suolaa

lisäksi
tuoretta pinaattia


Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulisilppuja kattilassa öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja kasvisliemi. Kiehauta. 

Purista raakamakkaroista makkaramassa pieninä palloina ulos kuoresta ja lisää keittoon. Mausta paprikajauheella ja suolalla, pyöristä makua sokerilla. Anna keiton hautua hiljalleen poristen vähintään 15 minuuttia, mielellään pidempään. 

Tarjoa tuoreen pinaatin kanssa. 

_____




0

Suklainen keksijätski

keskiviikko 14. helmikuuta 2018



Laskiaisen ja ystävänpäivän ansiosta vietämme harvinaisen makeaa viikkoa. Sopii mulle! En sitä paitsi keksi parempaa aikaa makeuden vallankumoukselle kuin ydintalven viikon, jolloin valo alkaa jo voittaa pimeyden. Herkkuja pöytään ja juhlat pystyyn! Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä McVitie'sin kanssa.




Käsi pystyyn, jos olet käyttänyt digestive-keksejä juustokakun pohjassa? Jep, tämän äänestyksen tulos ei yllättänyt. Siihen minäkin olen keksejä käyttänyt. Digestivethän ovat oikeita keksipohjaklassikkoja! Mutta klassikosta on moneen muuhunkin menoon.

Tein keksijätskiä, koska jätski on kaikkien suosikkia, eikä jätskihommia todellakaan kannata rajata vain kesään. Keskellä talvea jätski maistuu, jos mahdollista, vielä kesääkin paremmalta. Tein jätskiä taas sillä jo tutuksi tulleella pohjalla, joka on helpoin mahdollinen tapa tehdä hyvää jäätelöä. Nyt sekoitin jäätelömassan sekaan ihanan rapeita ja maukkaita McVitie’sin maitosuklaa digestive-keksejä. Ja miten loistavaa jäätelöä siitä tulikaan! Keksien rapeus säilyy pakastettaessakin hyvin, mikä tuo jätskiin just sopivaa kontrastia: samettinen jäätelö meets rouskuvat keksimurut. Ja resepti on niin helppo, että lapsikin osaa sitä tehdä!




McVitie’sin digestive-keksit
 ovat muuten niitä aitoja ja alkuperäisiä digestivejä. 1800-luvun lopussa kehitetty resepti on edelleen sama, mitä sitä toimivaa pyörää uudelleen keksimään. Kopioita maailmaan mahtuu, mutta aidon keksin kyllä tuntee maussa ja rakenteessa. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että aiemmin en ole tullut edes ajatelleeksi digestive-keksien aitoutta tai alkuperää. Mutta nyt tiedän, että McVitie'sin keksit ovat niitä, joita kannattaa kaupasta etsiä – kuka sitä nyt jäljitelmiä haluaisi käyttää. Keksin käyttötavoista – sen klassisen juustokakun ja tämän jätskin lisäksi – saat vinkkiä yrityksen nettisivuilta.



Jätskiä on vielä pakastimessa, mutta luultavasti illalla sitä ei enää ole. Toinen paketti keksejä on kaapissa, joten taidan tehdä keksijäätelöä pakastimeen odottamaan viikonloppua.












Resepti






Suklainen keksijätski


6–8 annosta


8 kpl McVitie’s Maitosuklaa Digestive
400 g kondensoitua maitoa (makeutettu)
3 dl kuohukermaa
1–2 rkl vahvaa kahvia (tai konjakkia)


Rouhi keksit. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja 2/3 keksimuruista. Lisää myös kahvi. Sekoita. 

Kaada jäätelömassa pakastuksen kestävään vuokaan. Ripottele päälle loput keksinmurut. Peitä astia foliolla ja laita pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi, mielellään yön yli. Tarjoa loppujen keksien kanssa.

_____





0

Marinoitu mozzarella – upea tapas tai salaatin lisäke

sunnuntai 11. helmikuuta 2018



Talven pimeinä hetkinä olen mielikuvissani palannut monesti viime kesän Rooman reissuun. Tomaatit olivat makeita, viini kylmää ja pienestä lähikaupasta aamupalalle haettu mozzarella – tai oikeastaan burrata – kermaista ja valuvaa. Hymyilin kun maistoin sitruunalla ja granaattiomenalla marinoitua mozzarellaa. Ihan kuin Italia olisi tullut kylään, vaikka burrata syötiinkin Roomassa makeiden tomaattien ja vuokrakodin parvekkeella kasvaneen basilikan kanssa.






Inspiroiduin sitruunalla marinoidusta, granaattiomenan siemenillä ja mintulla viimeistellystä mozzarellasta, kun näin kuvan annoksesta Eisenmanin siskosten Instagramissa. Lopulta seurasin reseptiä melko tarkasti, lisäsin vain ihan tilkan sitruunamehua. Söin mozzarellaa siltään tuoreen leivän kanssa, seuraavalla kerralla laitoin sen salaatin päälle. Raikasta juusto on syöty myös osana tapas-tyyppistä kattausta. Toimeen kannattaa tarttua heti, kun granaattiomenat ovat vielä aika edullisia, vaikka satokausi onkin loppumassa. Suosittelen tähän mahdollisimman hyvää mozzarellaa. Minusta paras markettipaketti on Pirkan parhaat -sarjan mozzarella.





Resepti





Marinoitu mozzarella


2–4 annosta


2 mozzarellapalloa
yhden sitruunan kuori hienoksi raastettuna
hieman sitruunamehua
yhden granaattiomenan siemenet
hyppysellinen sormisuolaa
pari kierrosta mustapippuria myllystä
tuoretta minttua
hieman oliiviöljyä


Revi mozzarella paloiksi. Raasta pestyn sitruunan kuori ohuelti. Ripottele raaste juuston päälle. Purista tilkka sitruunamehua ja sekoita halutessasi. Lisää granaattiomenan siemenet. Mausta sormisuolalla, mustapippurilla, tuoreella mintulla ja lorauksella oliiviöljyä.

Tarjoa salaatin lisäkkeenä tai esimerkiksi vaalean leivän kanssa.

_____





0
Sisällön tarjoaa Blogger.