Ei viiniä tarvitse ottaa niin vakavasti

maanantai 23. huhtikuuta 2018


Kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa 


Nippu ilmapalloja ja muutama kukka – niin helppoa on saada aikaan raikas, hyvän mielen illanistujaispöytä. No okei, viini tekee kattaukselle aina hyvää. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut viineistä paljon. Olen maistellut viinejä laajalla skaalalla, haistellut, miettinyt ja lukenut taustoja. Olen kuunnellut tarinoita tuotteiden takaa, viehättynyt ja vaikuttunut. Tarinat toimivat kyllä aina: ne antavat lisää syvyyttä, lihaa luiden ympärille ja ymmärrystä prosessista. Olen käynyt viinitastingeissa, eikä maku- ja hintahaarukka ihmetytä enää aivan niin paljon kuin aiemmin. Tai no, ihmetyttää se mutta eri tavalla kuin ennen. Osa viineistä on mennyt yli ymmärrykseni joko hienoutensa tai huonoutensa vuoksi – aina ei edes voi tietää kummastako on kyse. Tärkein oppi on ollut: Ei viiniä tarvitse ottaa niin vakavasti.




Joskus on kieltämättä aika ihanaa miettiä viini huolella ruoan pariksi. Viinin ja ruoan loistava yhdistäminen on myös asia, josta nautin ravintoloissa aivan suunnattomasti. Koska parhaimmillaan viinin ja ruoan liitto nostaa molempia osapuolia – sellaisia kai ne hyvät liitot muutenkin ovat. Mutta sitten on niitä ihanan rentoja hetkiä, jolloin avataan se pullo, joka kotona on, ja laitetaan just sitä ruokaa mitä tekee mieli. Se on hyvä muistaa, että paras juoma ruoalle on aina se, josta itse tykkää. Ei sillä ole väliä, onko viiniä, tai muuta juomaa, perinteisesti nautittu kyseisen ruoan kanssa. Oma mieli on paras mieli. Samalla fiiliksellä valitsin illan tarjoilutkin ja priimaa pukkasi.



Illanistujaisten pöytään kannoin kolme [yellow tail] -viiniä: Merlot, Shiraz ja Pinot Grigio. Kaksi ensimmäistä ovat punaisia, viimeinen kuulaan valkoinen viini. Jo pullojen etiketissä loikkiva pussieläin tuo hyvää mieltä – ei näiden viinien kanssa tarvitse kraka tiukalla pönöttää. Ja sellaisia hyvän mielen ja - tuulen viinejä kaikki kolme olivatkin.

Kaikki [yellow tail] -viinit ovat sävykkäitä ja helppoja perhetilan tuottamia juomia Kaakkois-Australiasta. Yhden rypäleen viinit ovat usein selkeitä ja niin ovat nämäkin. Ja mainitsemallani helpolla tarkoitan sitten silkkaa hyvää. Helposta viinistä on helppo tykätä, koska se on helposti lähestyttävä ja iisi nauttia – siksi se on myös hyvä ja varma valinta. [Yellow tail] -viinit on myös helppo muistaa loikkivasta etiketistään.



Omaksi suosikikseni kolmikosta nousi [yellow tail]:n Merlot, joka sopi hyvin grilliruokien kaveriksi. Valkoviini Pinot Grigio maistui taas parhaiten salaattien kanssa. Hyvin mehevistä viineistä tykkäävät taipuivat Shirazin puoleen. Mainioita seurusteluviinejä kaikki tyynni.

Olen juonut pääsääntöisesti vain eurooppalaisia viinejä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, koska niissä riittää aivan kylliksi valikoimaa, eikä pulloja ole tarvinnut raahata pitkäripaiseen aivan älyttömän kaukaa. Nyt annoin australialaiselle viinille tämän yhteistyön myötä mahdollisuuden, ja kyllä ne siellä jättisaarellakin homman osaavat. Täytynee laajentaa jatkossakin viinimaailmankuvaa.

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja en voi julkaista. Muut kommentit ovat kyllä tervetulleita.

Kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa.



Ei kommentteja

Sisällön tarjoaa Blogger.