Suklaa-mansikkakuppikakut & yrttiset patonkiveneet

maanantai 28. toukokuuta 2018


Kesäiset kelit kutsuvat pihalle, mitä sitä vastaan väittämään. Lämmössä pihalle lähteminen on ihanan helppoa, kun ei tarvitse kuin sujauttaa sandaalit jalkaan ja lähteä matkaan. Tein mukaan pari nopeasti valmistuvaa herkkua, suolaista ja makeaa, ja söin herkut varpaat nurmikolla, tuomen tuoksussa. Sellaisia ne parhaat kesähetket ovat: herkullisia ja ihan pihalla. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hellmann'sin kanssa.




Tuskin kenellekään tulee enää yllätyksenä, että rakastan majoneesia. Käytän sitä paitsi siltään myös kastikkeiden pohjana ja hieman tuunattuna dippinä – esimerkiksi pekonimajoneesi on ihan järjettömän hyvää hampurilaisen tai hodarin välissä. Yhä useammin huomaan käyttäväni majoneesia myös osana ruoanlaittoa. Viime kesänä tein mokkapalakakkua, pieniä broccoliinipiiraita ja sushisalaattia, joissa majoneesi oli raaka-aineena, ei vain lisänä. Näissä suklaa-mansikkakuppikakuissa ja yrttisissä patonkiveneissä, joiden reseptit löydät alta, mennään samalla linjalla. 




Usein majoneesi mielletään suorastaan syntiseksi tuotteeksi. Onhan aidossa majoneesissa tietysti paljon rasvaa, mutta kyse on kuitenkin vain rypsiöljyn ja kananmunan ihanasta liitosta, jota on hieman maustettu. Ei kuulosta enää yhtään niin syntiseltä. Ja koska pääraaka-aineet ovat rypsiöljy ja kananmuna, sisältävät Hellmann'sin majoneesit paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja. Majoneesit on valmistettu myös aina vapaiden kanojen munista. Lisää majoneesi-inspiraatiota ja reseptejä löytyy muuten Hellmann'sin nettisivuilta.

Suklaa-mansikkakuppikakuissa majoneesi tuo taikinaan sekä kananmunat että rasvan – superkätevää! Esimerkiksi mökkireissulle pakatessa tämä kikka on hyvä muistaa, sillä mitä vähemmän on kannettavaa sitä helpompaa siirtyminen on. Kuppikakkutaikinan ainekset vain sekoitetaan yhteen ja kumotaan vuokiin. Mistään ihan tavallisista kuppikakuista ei kuitenkaan ole kyse – kakkuset piilottavat sisäänsä tuoreen mansikan, joka laitetaan jäähtyneeseen kuppikakkuun koverrettuun koloon. Oi kyllä, mansikan ja suklaan yhdistelmä toimii aina vaan!

Patonkiveneet ovat myös helppoa kesäistä kokkailua: patonki halkaistaan ja pehmeää sisusta koverretaan hieman pois (siitä voi paistaa vaikka krutonkeja salaattiin). Tilalle laitetaan raikas ja runsaasti yrttejä sisältävä kaalisalaatti. Sama salaatti sopii myös hampurilaisten kaveriksi tai vaikka kesän juhlien hodaribaariin.






Reseptit



Suklaa-mansikkakuppikakut

noin 6 kpl

taikina
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl sokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl soodaa
hyppysellinen suolaa
1 1/4 dl vettä

lisäksi
tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita
noin 50 g tuorejuustoa
tilkka sitruunamehua
1–2 rkl tomusokeria
(minttua koristeluun)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja majoneesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada muffinsivuokiin ja paista noin 15 minuuttia. Jäähdytä, koverra hieman keskustaa ja laita kuppikakun sisään mansikka. Sekoita kuorrute ja levitä ohuelti kuppikakkujen päälle. Viimeistele tuoreilla marjoilla ja mintulla.


_____


Yrttiset patonkiveneet

4–6 annosta

1 lyhyehkö patonki
1/2 varhaiskaali
1 pieni porkkana
1 dl tuoretta korianteria silputtuna
1/2 dl tuoretta minttua silputtuna
2–3 tl valkoviinietikkaa
ripaus sokeria
suolaa maun mukaan

lisäksi 
tuoreita yrttejä koristeluun

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkana tai käytä julienne-rautaa. Hienonna yrtit. Sekoita majoneesin joukkoon etikka ja mausteet. Sekoita kaikki salaatin ainekset yhteen. Halkaise patonki ja koverra hieman pois pehmeää sisusta. Täytä yrttisellä kaalisalaatilla. Viimeistele tuoreilla yrteillä.




0

Ribsit grillissä – täydellisten ribsien salaisuus

sunnuntai 20. toukokuuta 2018



Muutaman vuoden ajan olemme tehneet pintasukellusta hiilillä grillaamisen maailmaan. Ei ole ollut ihan helppoa. Olemme syöneet raakaa ruokaa, kuivaa ruokaa ja täydellistä ruokaa. Kuuma linja grillaajaguru-ystäville on välillä hehkunut kuumempana kuin grilli, mutta hiljalleen hiilillä grillaamisen salaisuudet ovat auenneet.




Vaikka briketit, piiput ja lämmönsäätely sekä epäsuoran grillaamisen ja suoran grillaamisen lainalaisuudet ovat jo tulleet jokseenkin tutuiksi, on etenkin minulla olo on ollut aina hiiligrillin kanssa hitusen epävarma. Että sitä saa mitä tulee!

Nyt sain kesäksi testiin Cello Quantum 21 -grillin, jota myy K-rauta. Kiiltävän musta, vaikuttavan näköinen jättiläismuna on keraaminen hiiligrilli, kamado. Sellainen hiiligrillien porsche. Grilli saapui rekalla pihaan viime viikolla, ja nyt käyttökertoja on takana kolme. Ajattelin, että vain muutaman käyttökerran jälkeen olisin vielä täysin pihalla grillin toiminnasta – edellisen grillin haltuunotossa meni puolitoista kesää. Mutta kun hiilillä grillaamisen perustaidot ovat jokseenkin hallussa, on Cello Quantumin käyttöönotto ollut helppoa. Oikeastaan aivan hämmentävän helppoa.

Grillin kyky ylläpitää lämpöä on uskomattoman hyvä – se on se keraamisten kamadogrillien erityisominaisuus. Olen jo ehtinyt huomata myös, että lämmönsäätely on tarkkaa ja polttoainetta, siis hiiliä tai brikettejä, kuluu tavallista hiiligrilliä merkittävästi vähemmän. Ribsit kypsyivät matalassa lämmössä grillissä yli kolme tuntia, enkä lisännyt brikettejä yhtään kertaa.






Toki Quantumin käytön opettelussa menee enemmän aikaa kuin kaasugrillin käyttöönotossa, mutta kun lämmön ylläpitokyky on aivan huikea ja lämmönsäätely onnistuu kahden ilma-aukon avulla hyvin, on opettelu varsin vaivatonta. Periaate on tietysti hyvä muistaa: enemmän ilmaa tarkoittaa enemmän lämpöä, vähemmän ilmaa vastaavasti vähemmän lämpöä. Myös hiilien tai brikettien määrällä on tietysti jonkin verran merkitystä saavutettavaan lämpötilaan.





Aiemmin olen tehnyt ribsit kypsentämällä rubilla eli kuivamausteseoksella maustetut ribsit uunissa ja ottamalla ribseihin pinnan kuumassa grillissä – tietysti hyvän BBQ-kastikkeen kanssa. Nyt tein ribsit kokonaan grillissä. T ä y d e l l i s t ä! Pitkään epäsuoralla lämmöllä hautuneet ribsit ovat meheviä ja upeasti täyteläisen makuisia. Hiilillä grillaaminen tekee maulle ihmeitä! Cellon Quantumilla epäsuora kypsentäminen tapahtuu laittamalla grillausritilän alle levy, joka ohjaa lämmön grillin sivuille – suoraan ribseihin altapäin tuleva lämpö olisi ribseille liian kuuma.

Ribsien grillausvinkit sain Soppaa ja silmukoita -Marjan mieheltä, joka on oikea hiilillä grillaamisen velho. Ohjeet olivat selkeät: epäsuora kypsennys noin 120 asteessa 3–4 tuntia. Hiilien tai brikettien päälle voi laittaa savustuspalan tai -lastuja, ja ribsejä suihkutellaan välillä siideri-etikkaseoksella. Menin melkein ohjeiden mukaan. Suihkuttelun vaihdoin kuivalla siiderillä sutimiseen – samaa siideriä käytin myös BBQ-kastikkeessa, savustuslastut jätin seuraavaan kertaan.




Täydelliset ribsit grillissä syntyy siis kolmen pointin tekniikalla näin:

  1. Mausta ribsit kuivamausteseoksella eli rubilla hyvissä ajoin ennen grillausta
  2. Grillaa ribsejä epäsuoralla lämmöllä 120 asteessa vähintään kolme tuntia. Sivele ribsejä välillä omenasiiderillä. Käännä ribsit grillauksen puolessa välissä tai halutessasi pari kertaa grillauksen aikana. Vaihda välillä ribsirivien paikkoja, jotta ne grillautuvat mahdollisimman tasaisesti.
  3. Kun ribsit alkavat olla kypsiä, sudi niiden pintaan reilusti BBQ-kastiketta molemmin puolin. Jatka grillausta vielä 20–30 minuuttia. Laita grillauskastiketta vielä toisen, ehkä kolmannenkin kerran.




Resepti



Ribsit grillissä – täydellisten ribsien salaisuus

4–6 annosta

2 kg porsaan ribsejä
1 dl omenasiideriä

rub
2 rkl muscovado-sokeria
2 rkl hienoa merisuolaa
3 tl savupaprikajauhetta (mieto)
3 tl korianterin siemeniä (noin 2 tl jauhettuna)
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria

BBQ-kastike
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 dl omenasiideriä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa 
3 rkl tomaattipyrettä
1 1/2 dl ruokosokeria
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
3 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa

Mittaa kaikki rub-mausteseoksen ainekset mortteliin ja jauha tasaiseksi. Hiero mausteseosta ribsien pintaan molemmin puolin ja laita ribsit maustumaan jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Ribsit voi maustaa myös edellisenä päivänä.

Sytytä grilli ja hiilien sytyttyä säädä lämpö 120 asteeseen ilma-aukkojen avulla. Muista seurata grilliä ja säätää lämpöä tarvittaessa, jotta lämpötila pysyy mahdollisimman tasaisena. Grillaa ribsejä epäsuoralla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Sivele ribsejä noin puolen tunnin välein omenasiiderillä. Käännä ribsit vähintään kerran ja vaihda ribsien paikkoja tasaisen lopputuloksen takaamiseksi.

Kun ribsit alkavat olla kypsiä, sivele niiden pintaan reilusti BBQ-kastiketta. Jatka grillaamista vielä 20–30 minuuttia. Voit sivellä BBQ-kastiketta 2–3 kertaa.


2

Vesimeloni-ruusudrinkki

torstai 17. toukokuuta 2018


Muutaman päivän lämpö tekee ihmeitä: talvikengistä sai siirtyä suoraan sandaaleihin, talvesta kesään ja mustavalkoisesta maailmasta värikylläisyyteen. Samalla kun luonto sekosi lämmöstä, sekosin minäkin. Lasiin ja lautaselle pyyhälsi kesäiset maut.





Vesimeloni-ruusudrinkki on helppo ja ihana, kesäinen juoma. Raaka-aineita on kaksi: vesimeloni ja ruusulimppari. Ah, miten raikasta ja vienosti kukkaisaa. Drinkissä toimisi varmasti hyvin myös tilkka giniä – se toimii pelkän ruusulimpparinkin kanssa tosi hyvin.

Eurooppalaiset vesimelonit ovat muuten nyt sesongissa. Ihanan ohutkuorisia, maukkaita ja kokonaisia meloneja saa pikkurahalla. Kokonaisesta vesimelonista syntyy vaikka tämä loistava vesimeloni-pinjata, joka on hurmannut monissa juhlissa. Myös vesimeloni-kookosjuoma ja vesimelonisangria kannattaa pitää kesää ajatellen mielessä – ei nämä helteet tähän päättyneet!






Resepti



Vesimeloni-ruusudrinkki

3–4 annosta

5 dl kuutioitua vesimelonia
2 ploa ruusulimpparia
(jäitä)

Soseuta vesimeloni sauvasekoittimella. Siivilöi halutessasi. Kaada vesimelonipyre laseihin (noin 1/3) ja kaada päälle ruusulimpparia (noin 2/3). 

 
0

Päärynä-chiavanukas

sunnuntai 13. toukokuuta 2018


Aamupala on päivän tärkein ateria, sanotaan. Vaikka en aivan allekirjoitakaan väitettä, siitä olen samaa mieltä, että hyvällä aamiaisella päivä lähtee käyntiin erinomaisella buustilla.

Tuorepuurot ja chiavanukkaat ovat siitä mainioita aamupaloja, että ne on tehtävä valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä iltana – mitä vähemmän aamutokkuraisena on puuhaa sitä parempi. Päärynä-chiavanukas on simppeli, muutaman raaka-aineen aamupala, jonka saa kasaan illalla jo vähän unisenakin. Aamulla sitten vaan kourallinen marjoja tai hedelmiä päälle ja kahvikuppi toiseen käteen.

Soseutetun päärynän tilalle voi laittaa ihan mitä tahansa soseutettua marjaa tai hedelmää. Tetroissa myytävät soseet, jotka ovat vain sitä itseään, ovat olleet vuosikausia suosikkejani. Syön niitä sellaisenaan ja jogurtin kanssa, käytän jälkkäreissä ja tuorepuuroissa. Ja näissä vanukkaan kaltaisissa aamupaloissa.



RESEPTI



Päärynä-chiavanukas

kahdelle

1 dl maustamatonta jogurttia
2 dl päärynäsosetta (esim. Bonne)
2–3 rkl chiasiemeniä
tilkka sitruunamehua
makeutusta oman maun mukaan

päälle
marjoja ja/tai päärynää


Laita kaikki ainekset purkkiin tai kulhoon ja sekoita huolellisesti. Anna tekeytyä yön yli. Viimeistele marjoilla tai hedelmillä.



1

Suklaamoussekakku browniepohjalla

perjantai 11. toukokuuta 2018




Kaltaiselleni ruoanrakastajalle ruokakauppa on vähän kuin kotikeittiön jatke. Se on paikka, jossa välillä käydään vain pikaisesti aivan kuten keittiössäkin. Välillä kauppaan raahaudutaan väsyneenä, joskus sinne mennään viipyilemään. Se, että lähellä on hyvä ruokakauppa, on minulle arjen luksusta. Siksi olin ihan superinnoissani, kun K-supermarket pyysi minua mukaan tähän kaupalliseen yhteistyöhön.





Meidän lähikauppa, kivenheiton päässä sijaitseva K-supermarket Toppila, on ihan loistava paikka. Palvelu on aina ensiluokkaista: Kauppiaspariskunta ja muu henkilökunta saavat asiakkaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi, kotoiseksikin. Tervehdykset ja kiitokset kaikuvat, ja palvelutiskiltä mukaan saa asiantuntevia vinkkejä. Eikä ole mitenkään tavatonta, että hyllyjen välissä haahuilevalta asiakkaalta kysytään, mikä on hukassa tai miten voisi olla avuksi. Kaupassa on sellainen kyläkaupan tunnelma, vaikka ollaan muutaman kilometrin päässä Suomen viidenneksi suurimman kaupungin ytimestä.

Myös valikoima K-supermarket Toppilassa on erinomainen. Eihän tänne puoleen väliin Suomea kaikki uutuudet aivan kärkijoukoissa aina saavu, mutta laaja – ja koko ajan elävä – tuotevalikoima on maakunnan ehdotonta kärkeä. Se, että palveluja ja valikoimaa parannetaan koko ajan, on minusta aina erityisen hyvän kaupan merkki. Se kertoo, että kauppiaat ja muu henkilökunta tekevät työtänsä intohimolla – tyytyväisyys kun on usein kehityksen päätepiste.




Teen kolmenlaisia visiittejä ruokakauppaan. Kaameimpia ovat ne, jolloin kauppaan ryntään sudennälkäisenä. Luultavasti silloin liikkunkin kuin nälkäinen susi: nopeasti, sivuilleen vilkuilematta ja saalista etsien. Useimmiten susi tulee kaupasta ulos sushin kanssa. Lähikaupan sushitiski on pelastanut nälkäkiukulta lukemattomat kerrat.

Sitten on niitä kaikkein tavallisimpia kauppareissuja: Kasaan kärryyn valmiiksi suunniteltujen ruokien raaka-aineet. Kuljen tehokkaasti hyllyltä toiselle ja napsin tarvittavat tuotteet kärryyn. Kunnes yhtäkkiä huomaan innostuvani jostain tuotteesta, ja luovuus lähtee heti keulimaan. Niin kävi nytkin. Bongasin suklaahyllyllä Pirkan parhaat -sarjaan kuuluvat suklaakonvehdit. Suolakiteillä viimeistellyt karamelli-kohvehdin tummalla belgialaisella suklaalla johti ajatusketjuun, jonka lopputuloksen näet kuvissa. Konvehdeista lähteneestä ketjureaktiosta syntyi suklaakakku, vaikka minun piti kyllä kokkailla jotain ihan muuta.





Mutta joskus on ihan hyvä vähän hypätä tutun laatikon ulkopuolelle. Samaa hyppyhommaa tehdään Ruokareviirin laajentajat -realitysarjassa, jonka toisessa jaksossa Aamulypsyn Perälä, jiilihamies, ravistelee vähän reviiriään ja grillaa jättirapuja ja kokonaista entrecotea. Jos sarja ei sinulle vielä tuttu, suosittelen kurkkaamaan. Ruokareviirin laajentajat -sarjan reseptiikka vaikuttaa myös tosi kiinnostavalta, ainakin jättirapuja maustevoilla aion kokeilla.

KILPAILU

Minun ruokareviirin sinä jo tunnetkin, ainakin jos olet seurannut Kokkipottilaa pidempään. Mutta kerro kommenttilootassa, millainen ruokareviiri sinulla on? Kokeiletko rohkeasti uusia makuja vai tykkäätkö laittaa tuttuja juttuja. Kommenttinsa viimeistään 18.5.2018 jättäneiden kesken arvotaan 50 euron arvoinen K-ryhmän lahjakortti.





Suklaakakusta tuli muuten ihan mielettömän hyvää. Jos kakkuhommat onkin minulla vähän reviirin rajoilla kulkemista, koristelussa menin tutulla kaavalla – jos niitä idean alkulähteenä toimineita konvehteja ei siis lasketa. Kasa marjoja saa kaikki kakut näyttämäään  a i n a  hyvältä.




RESEPTI




Suklaamoussekakku brownie-pohjalla

noin kahdeksalle

pohja
50 g voita
75 g tummaa suklaata
1 kananmuna
1 dl sokeria
1/4 tl suolaa
3/4 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

suklaamousse
2 dl kuohu- tai vispikermaa
250 g mascarpone-juustoa
1 dl sokeria
2 kananmunan valkuaista
200 g tummaa suklaata

koristeeksi
suklaakohvehteja
marjoja


Kuumenna uuni 175 asteeseen. Valmista pohja. Sulata voi kattilassa. Ota kattila hellalta ja sulata voisulassa suklaa. Lisää kananmuna ja sekoita voimakkaasti. Lisää sokeri ja suola sekä keskenään sekoitetut jauhot ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Pingota leivinpaperin irtopohjavuoan (20–22 cm) pohjan ja reunan väliin. Voitele tarvittaessa reunoja. Kaada taikina vuokaa ja paista 12–15 minuuttia. Jäähdytä.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja sekoita. Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen ja vatkaa kunnes vaahto on napakkaa. Yhdistä kerma-tuorejuustovaahtoon.

Sulata suklaa vesihauteessa ja kaada suklaa täytteen sekaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada mousse pohjan päälle. Peitä kelmulla ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli.

_____


Ai millaisia ovat ne minun kolmannenlaiset kauppareissut? Riittääkö, jos kerron, että silloin joku henkilökunnasta usein kysyy hymyillen: Moi taas, mitäs vielä unohtui?


22

Aallon harjalla: fuusiopiha

torstai 10. toukokuuta 2018


Fuusiopiha on uusin pihasuunnittelun muotivillitys, mikäli uskomme Uudenkaupungin kuningatarta, Nakit ja mutsi -blogin Päiviä. Ja miksipä emme uskoisi. Päivi on vakavaluontoinen yrittäjä, joka harvoin puhuu pehmoisia.

Pari viikkoa sitten Päivi esitteli ensin Instagramissa ja sitten myös blogissaan upean fuusiopiha-konseptin. Laitoin heti viestiä, että täältä pesee – Kokkipottilassa ollaan myös aallon harjalla! Tosin täytyi odottaa viikko, että talvi taipui edes vähän. Ja sitten viimeisen viikon aikana kevät onkin vaihtunut jo melkein kesäksi, joten viikko sitten otetut kuvat kertovat tarinaa paitsi fuusiopihasta myös luonnon valtavasta voimasta. Tänään otetut kuvat olisivat aika erilaisia.




Päivi määritteli fuusiopihan näin: "Fuusiopihalla tarkoitetaan puutarhaa, jossa halutaan nauttia koko vuodenkierrosta yhtä aikaa. On palkitsevaa nauttia Suomen kaikista, upeista vuodenajoista vain yhdellä vilkaisulla." 

Kurkataanpa lähemmin Kokkipottilan fuusiopihaa. Ylimmässä kuvassa kiteytyy fuusiopihan ydin. Lumikinokset, lehtikasa, kevään valo ja kesäinen vehreys kaikki samassa kuvassa. Upeaa! Talvi näyttäytyi vielä viime viikolla pihassa paitsi valtavina lumikinoksina (nyt jäätä on enää yhdessä pläntissä, sulanee jouluun mennessä) myös joulukuusen upeana runkona. Muutama koristekin löytyi.  



Talvi lyö kättä myös kevään kanssa. Ei sitä turhaan sanota, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Katsokaa vaikka, kuinka upeassa fuusiossa lumilapio ja perennalapio ovat. Ovat pitäneet yhtä koko talven. Ehkä bestiksiä, kuka tietää.

Alla oleva kuva on ehkä suosikkini. Kesäinen patio houkuttelee jo grillihommiin, lumikinos vielä hiihtämään. Ja kuin kirsikkana fuusiopihan päälle, lumesta löytyy myös syksyn lehti. Taidetta, sanoisin. Fuusiotaidetta.




Pakki the dog on tyytyväinen fuusiopihaansa. Kaikki riemut samassa paikassa: hankiaiskävely, lehdissä piehtarointi, maan kaivaminen ja ruohotupsujen natustelu. Täydellistä!




Toki tällaiset puhtaat, yhden vuodenajan elementit ovat myös upeita. Kukapa ei tykkäisi syksyisistä lehtielementeistä keväällä! Sikäli harmittaa, että lehtikasa ei ole älynnyt hävitä talven aikana. Lumen alla olisi ihan hyvin voinut tehdä katoamistempun kenenkään huomaamatta (puff!). Kasa viihtyy selvästi fuusiopihalla mainiosti – luultavasti syksyyn saakka.

Olen myös aika vaikuttunut, että osa puutarhatyökaluista haluavat nauttia kaikista vuodenajoista. Alla olevat kaunokaiset ovat keränneet katseita syksystä saakka. Talvella niitä kutsutaan talventörröttäjiksi, keväästä syksyyn puutarhatyökaluiksi. Toimivat mainiosti molemmissa rooleissaan.




Puhtaasti kesäisiä elementtejä oli viikko sitten pihalta hieman haastava löytää. Kesä on selvästi hieman ujompi tapaus, keikailee mielummin vähän muiden varjossa. Mutta tarkasti katsomalla timjami näytti ja tuoksui aivan kesältä. Myös linnunpönttö kertoo kesän läsnäolosta fuusiopihassa: siellä tehdään selvästi poikastaikoja.

Fuusioajattelu yltää Päivin kotikontujen tapaan myös meillä sisälle saakka. Erityisen taitava on olohuoneen matto, joka kätkee karvaansa kätevästi joulukuusenneulaset, kevään kuran, kesäiset ruohonkorret ja syksyn mudan. Fuusiomatto best, sanon vaan!




Hauskaa viikonloppua! Toivottavasti kesän aikana tarjolla on vähän myös sitä keittiötarhaa, sitä en suostu fuusioinnostuksessani unohtamaan.

2

Pätkismuffinsit

tiistai 8. toukokuuta 2018


Teininä leivoin suklaamuffinseja kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Resepti oli aina sama, lopputulos aina eri. Leivonta oli nimittäin sellaista luovaa, aika kokeilevaa tekemistä. Joskus puuttuivat kananmunat, mutta ei se haitannut. Sitten kokeiltiin mitä tapahtuu, jos kananmunat jättää pois. Myös jauhojen poisjättämistä testasimme, samoin sokerin. Ja leivinjauheen. Kaakaojauheesta emme tainneet luopua, eihän ne olisi mitään suklaamuffinseja muuten olleet. Leivoimme aina yhdessä ystävän kanssa, ja usein saimme syödä muffinsit ihan keskenämme – kukaan muu ei niitä halunnut.

Nämä pätkismuffinsit ovat toista maata. Muffinsit ovat meheviä, sillä pätkistä on taikinassa levyllinen. Paistamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, etteivät muffinsit kuivu uunissa. Ne on parempi jättää hieman mutakakkumaisen tahmeiksi.




Tein reseptin siskonpojalleni kokoamaani kuva- ja reseptikirjaan. Kesän rippilapsi on pätkiksen ystävä, vaikka muuten onkin enemmän suolaisen ystävä. Kuulostaa muuten tutulta, ihan kuin olisimme sukua.




Resepti



Pätkismuffinsit


9–12 kpl


2 1/2 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
1 dl tummaa kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
99 g ( 1 levy) Pätkis-suklaata rouhittuna
2 kananmunaa
1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
100 g voita sulatettuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita jauhojen joukkoon tumma kaakaojauhe, leivinjauhe, suola sekä rouhittu suklaa. Sulata voi. Sekoita voin joukkoon maustamaton jogurtti sekä kananmunat. Yhdistä seos jauho-sukaaseokseen ja sekoita.

Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista uunin alatasolla noin 20–25 minuuttia. 


1

Valokuvia & reseptejä – ihana lahjaidea kevään ja kesän juhliin

maanantai 7. toukokuuta 2018




Kun Suupaloja-esikoiskirjani pari vuotta sitten ilmestyi, sain postissa ala-asteen opettajaltani onnittelukortin ja lapsen käsialalla kirjoitetun, pienen reseptivihkosen. Olin antanut opettajalleni lahjaksi rakkaudella kokoamani reseptit. Valokuvia Nam nam -reseptivihkossa ei ollut, mutta reseptit olivat – ja ovat edelleen – täynnä tunnetta ja yhteistä iloa. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Ifolorin kanssa.




Toisenkin resepteillä rakastamisen vuosikymmenten takaa muistan. Silloin minulla oli jo tietokone ja  printteri, pienen yksiön kokoisia laitteita molemmat. Kirjoitin ja printtasin ulkomaille muuttaneelle ystävälleni nipun luottoreseptejäni. Ajatuksenani oli, että vähemmän kokkaillut ystävä saisi kipinää ruoanlaittoon, ja samalla yhteiset hetkemme olisivat mielessä ruokaa laittaessa ja syödessä.

Nyt kaikki kävi vähän helpommin, kun tein kesällä ripille pääsevälle rakkaalle nuorelle sopivan, välipaloja ja helppoja leivontaherkkuja sisältävän kirjan Ifolorin helppokäyttöisellä kuvakirja-ohjelmalla. Tein siis rippilapselle ensimmäisen oman reseptikirjan, josta on helppo tarkistaa smoothien ohje tai luntata maailman parhaan pannarin resepti. Ja sitten vuosien päästä, kun on aika jatkaa omin kantavin siivin, kirjan voi pakata mukaan omaan kotiin palana lapsuusmuistoja – makumuistot ja valokuvat ovat samassa paketissa.

Ajatuksenani on tehdä resepti- ja kuvakirja myös kotoa pian poismuuttavalle nuorelle. Se reseptikirja on hieman erilainen: Kokoan yhteen klassikkoreseptejä makaronilaatikosta sosekeittoon ja itse tehdystä jäätelöstä pasta bologneseen. Nippu sellaisia reseptejä, joilla pärjää elämän tuulissa. Reseptejä ja kuvia, joilla voi hurmata uudet ystävät uudessa kaupungissa – ja samalla hakea lohtua koti-ikävään. Reseptejä, joilla uuteen arkeen sujahtaa pala vanhaa arkea. Sama idea siis nykyaikaisessa ja paljon herkullisemmassa muodossa kuin se ystävälleni tekemäni reseptinippu. Kuvakirja resepteillä täydennettynä on mainio lahjaidea paitsi ylioppilaille ja ammattiin valmistuville myös kesän hää- ja kihlapareille.




Ifolorin ihanat kuvakirjat tekevät oman reseptikirjan kokoamisesta paitsi helppoa myös hauskaa. Reseptit voi liittää kirjaan kuvina tai tekstinä ja väliin voi laittaa kuvia yhteisistä arjen hetkistä, muistoja yhteisistä ruokahetkistä tai retkistä. Ifolorin nettisivuilla on helppo teettää tosi monenlaisia yksilöllisiä lahjoja, joissa valokuvat kertovat koko tarinan – se tarina yhdenkin kuvan voimastahan on meille kaikille tuttu. Se on hyvä huomioida, että kuvakirjat kannattaa tilata viimeistään noin 10 päivää ennen juhlia, että ne ehditään valmistaa ja lähettää hyvissä ajoin.





KILPAILU

Nyt on sinun vuorosi! Kerro, millaisella kuvalahjalla sinä ilahduttasit kevään ja kesään sankareita? Kerro vastauksesi kommenttikentässä viimeistään 14.5.2018 ja olet mukana Ifolorin lahjakortin arvonnassa (arvo 20 €). Kilpailun tarkemmat säännöt löydät täältä.



5
Sisällön tarjoaa Blogger.