Appelsiini-mozzarellasalaatti

perjantai 18. tammikuuta 2019
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa

Kun aurinkoa tuskin näkee taivaalla, täytyy sen löytyä lautaselta.


Vuoden pimeimmät viikot tuntuvat välillä loputtoman pitkiltä. Joulun jälkeen, kun kalenterin mukaan päivät alkavat jo olla isossa osassa maata pidempiä, alkaa kärsivällisyys loppua. Eikö se valo jo tule?  Kalenteri näyttää jo tammikuun puoliväliä, mutta päivä on tuskin kukonloikan pidempi kuin viime viikolla. Eikä keho vielä ymmärrä, että kyllä se valo sieltä on hiljalleen matkalla kohti pohjoisiakin leveyspiirejä. Utsjoellakin päivä on jo vartin mittainen!


Talvella kroppa huutaa pastaa, leipää ja rasvaa. Luulee mokoma, että sitä muka ollaan talviunia nukkuvia otuksia, jotka tarvitsevat vararavintoa. Toisaalta, melkoiselta horrokseltahan tämä synkkyyden sylissä taapertaminen välillä tuntuu. Valo käy kyllä kurkkaamassa, mutta painuu moikkaamatta mailleen. See you later, pohjoisen asukki! Tasataan puntteja sitten kesällä. 

Välillä tuntuu, että talven pimeät kuukaudet on sellaista taistelua: keho huutaa kaikkea kummaa, mutta mieli tietää, että hyvällä tämäkin taisto voitetaan. Hyvään uskoen viime marraskuussa, jolloin aurinko näyttäytyi tuskin lainkaan, päätin, että en aio lannistua pimeyden voimalle. 

Siksi olin tosi innoissani, kun K-Supermarket haastoi minut mukaan antamaan vinkkejä synkkyyttä vastaan kaupallisen yhteistyön merkeissä. Tein netissä hauskan kaamospersoona-testin, ja saan viikoittain omalle kaamospersoonalle vinkkejä, jotka antavat lisää virtaa sekä kropalle että mielelle. Vaikka testi on arkeen sopivan lyhyt, sai se napattua kiinni olennaisen: Olen alivireinen. No joo, myönnetään.

Eilen sain ensimmäiset vinkit sähköpostiini. Tykkään vinkkien konkretiasta – liian yleisellä tasolla olevat vinkit jäisivät helposti toteutumatta. Mutta yksinkertaiset, arkeen helposti sulahtavat pienet neuvot toteutuu siinä himppusen laahustavassa arjessakin vaivatta. Yksi vinkki esimerkiksi oli kasvisten lisäämisestä puhuttaessa päättää syödä joka päivä yksi lisää joka päivä. Minä päätin, lisätä aamupalaani aina ektrahedelmän. Heti tänään aloitin!

Väriä ja hedelmiä latasin myös lautaselle, kun tein K-Supermarketin kehittämästä kaamos-menusta aivan ihanan appelsiini-mozzarellasalaatin. Kurkkaapa muutkin helpot herkut linkin takaa, ne on luotu maailmaan, jossa aurinko ei paista.




Resepti



Appelsiini-mozzarellasalaatti

3–4 annosta

  • 2–3 veriappelsiinia
  • 1 mozzarella-pallo
  • ripaus sormisuolaa
  • ripaus mustapippuria
  • tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa
  • 2–3 rkl suolapähkinöitä
  • oliiviöljyä

  1. Kuori appelsiinit huolellisesti. Leikkaa viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille.
  2. Revi mozzarella appelsiiniviipaleiden päälle.
  3. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.
  4. Lisää päälle tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa.
  5. Viimeistele suolapähkinöillä ja oliiviöljyllä.

2

Oliivinpoimintaa Italiassa

tiistai 15. tammikuuta 2019
Oliivilehto eteläisessä Toscanassa kuulostaa juuri niin upealta kuin se onkin. Illalla päivän oliivisaalis viedään läheiselle öljynpuristamolle ja aamupalaleivän päälle kaadetaan vastapuristettua raikkaanvihreää kultaa.


Matkasin oliiviviljelmille eteläiseen Toscanaan vähän vahingossa. Vielä enemmän sattumalta matkaan lähtivät myös ystäväni, jotka ovat samaa sorttia kuin minä: innostuvat lysteiltä kuulostavista asioista helposti. Ja mikä kuulostaisi ihanammalta kuin viisi päivää sydänystävien seurassa Italiassa, ruoan, viinin ja oliiviöljyn paratiisissa.



Sain puolisentoista vuotta sitten yhden ystäväni kautta maisteltavaksi pienen italialaisen luomutilan oliiviöljyä. Tila on ystäväni hyvän ystävän, suomalaisen Annan ja hänen italialais-suomalaisen perheensä tila, jonka öljyä on tilattavissa Suomeenkin. Ihastuin öljyyn ensihörpyllä ja tilasin heti paritusinaa pulloa Toscanan vihreää kultaa. Sen koommin keittiössäni ei ole muuta öljyä juuri käytettykään. Edellisen satsin loppuessa olen tilannut öljyä lisää. Sähköpostilla laitettu tilaus tulee kotiovelle suoraan öljytilalta muutamassa päivässä.

Tilausten, laskujen ja öljyn kehumisen seassa kirjoitin Annalle sivulauseessa, että minulla on pitkään ollut haaveena päästä poimimaan oliiveja, vaikka tiesinkin, että se olisi taatusti kaikkea muuta kuin puoliromanttinen kuvitelmani: nokosia oliivilehdossa, viiniä oliivipuun alla ja leppoisaa poimimista auringonpaisteessa. Kymmenet puut eivät tyhjene oliiveista ilman viikkojen uurastusta. 


Syksyllä sain Annalta viestin: "Oliivinkeräys alkaa marraskuun alussa. Tule käymään!" En ehkä katsonut edes kalenteriani ennen kuin vastasin myöntävästi. Suunnitelmissa oli, että olisin paikalla samaan aikaan kuin alueen erityistarpeisten nuorten ryhmä, jonka kanssa Anna ja Francesco ovat tehneet yhteistyötä tarjoten autistisille, kehitysvammaisille ja muutoin arjessa tukea tarvitseville nuorille onnistumisen elämyksiä ja kokemuksia tilan töistä. 

Soitin matkasta innoissani ystävälleni Johannalle. Noin kolmen sekunnin intoiluni jälkeen Johanna ilmoitti lähtevänsä mukaan. Lennot oli jo melkein buukattu, kun toinen Johanna sattui soittamaan. Ehkä ei edes tarvitse sanoa, että hänkin innostui. Ai että rakastan näitä tyyppejä! Lopulta oliivihommista tehtiin kolme juttua: kaksi lehtijuttua (linkit postauksen lopussa) sekä tämä blogipostaus. 


Olin ihan superinnoissani: kahden intohimoni, ruoan ja erityislasten ja -nuorten, yhdistyminen ykdeksi kokemukseksi oliivipuiden katveessa yhdessä ystävien kanssa kuulosti vastustamattomalta. Lopulta nuorten ryhmän tulo tilalle siirtyi hyvin epävakaisen sään vuoksi toiseen ajankohtaan. Sateella oliiveja ei nimittäin voi poimia – sadepäiville meidänkin piti keksiä muita seikkailuja.

Anna ja Francesco ottivat meidät avosylin vastaan. Sadepäiville he järjestivät ikimuistoisen viinitilavierailun. He myös vinkkasivat ja varasivat pöydät kivoista ravintoloista.  Ja vielä kun Francescon äiti, Nonna, kutsui meidät luokseen pastaoppiin ja lounaalle, olimme ikionnellisia muuttuneista matkasuunnitelmista huolimatta. 

Kuva: Johanna Myllymäki

Oliivista öljyksi

Oliivit kerätään haravamaisella "räpättimellä" puita riipien. Oksa ja oksan osa kerrallaan puu käydään läpi, ja oliivit putoavat puun alla olevalle verkolle. Hätäinen ei auta olla, sillä kaikki oliivit halutaan tietenkin talteen. Tärisevä laite saa tottumattoman kädet vapisemaan hervottomasti hetkessä. Kaksi oksaa ja tauko oli aivan hyvä tahti vasta-alkajalle.

Kaikkia puita ei sentään tarvitse poimia käsin; osaan puista voidaan laittaa ravistin, joka tärisyttää oliivit maahan. Verkoilta oliivit kerätään koreihin ja päivän päätteeksi korit viedään puristamolle.

Kuva: Johanna Myllymäki
Francesco ja Anna tuottavat luomuöljyä ja hoitavat puitaan rakkaudella. Päätökset tehdään puita, luontoa ja jatkuvuutta kunnioittaen, ei volyymin tai myynnin näkökulmasta. Oliivit kerätään silloin, kun ne alkavat vaihtaa väriä. Tällöin oliiveista puristettava öljy on laadukkaita, vaikka sitä ei määrällisesti tulekaan aivan niin paljoa kuin kypsemmistä oliiveista.

Yksi laadun tae onkin nopea puristus. Annan ja Francescon oliivit kuskataan siis joka ilta Pitiglianon keskustan tuntumassa sijaitsevaan öljynpuristamoon. Halvemmaksi tietysti tulisi kerätä oliiveja muutama päivä ja puristuttaa ne vasta sitten öljyksi, mutta vasta poimituista oliiveista tulee paras öljy.

Ja laadun kyllä maistaa. Sen todella maistaa. Tykkään Olio Nonno Mimmo -öljystä erityisesti sen monikäyttöisyyden vuoksi. Öljyssä on riittävästi luonnetta salaatin päälle huiskittavaksi tai leivän dipiksi. Mutta se on sopivan lempeä myös paistamiseen tai melkein mihin tahansa ruoanlaittoon. Esimerkiksi tämä superherkku suklaakakku oliiviöljyllä on tehty Nonno Mimmon öljyyn.


Perheen lapset, Maia, Leo ja Luca, riemuitsivat suomalaisista vieraista ja vaihtoivat tottuneesti kielestä toiseen. Kun lapset kiipesivät syliin kirjan kanssa ja kutsuivat mukaan kiipeilykisaan, tai kun söimme piknik-lounaan koko porukalla oliivipuiden alla, tuli olo, että olen ystävien kanssa ystävien luona. Ja niin siinä taisi käydäkin. Pala meistä jäi näiden upeiden ihmisten luo – ja palan koko hurmaavasta sakista otimme mukaamme Suomeen.


Tammikuun Maku-lehdestä voit lukea lisää L'Olio Nonno Mimmo -öljystä. Annan ja Francescon sykähdyttävästä tarinasta on aiemmin ilmestynyt juttu Apu-lehdessä. Lehtijuttujen tekstit on kirjoittanut ihana ystäväni Johanna Järventaus (April Stories) ja kuvat on ottanut toinen voimanainen, ystäväni Johanna Myllymäki (A-lehdet).

0

Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

lauantai 5. tammikuuta 2019
Paahdettu myskikurpitsa ja maultaan pähkinään vivahtava kvinoa muodostavat talvisalaatin maukkaan rungon. Mausteinen vinaigrette antaa salaatille annoksen auringon makua.

Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

Kvinoapohjaiset salaatit ovat suosikkejani. Kvinoa pitää hyvin nälkää, mutta ei aiheuta kaameaa iltapäivän tunteihin ajoittuvaa aivosumua. Teen salaattia usein reilun satsin ja syön sitä kotitoimistopäivinä pitkin viikkoa. Melkein mikään ei ole ihanampaa kuin valmiina jääkaapissa odottava ruoka. Jääkaappia hyvin kestävä ruoka on oivallista mukaan pakattavaa evästä, ja salaatti sopii hyvin myös illanviettoihin ja buffapöytiin.

Uunissa kuivatetut tomaatit sopivat kvinoan ja myskikurpitsan kaveriksi mainiosti. Ihanan makeat ja hieman hapokkaat tomaatit voi hyvin tehdä etukäteen. Myös kurpitsan voi hyvin paahtaa etukäteen. Ja kun komponentit ovat valmiina, syntyy salaatti nopeasti. Puoli kourallista mausteita sisältävä etikkainen kastike saa ruoan hehkumaan raikkautta.

Tätä salaattia – tai tämänkaltaista salaattia – tein joulun alla nyyttäri-pikkujouluihin sellaisella laitanpa vielä vähän tuota ja ehkä vielä hieman tätä -taktiikalla, joka on se kaikkein tavallisin ja rakkain tapa minulle kokata. Salaatista pidettiin ja sain nipun reseptitoiveita. Tässä tämä tulee!



Resepti



Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

neljälle

  • 2 dl kvinoaa
  • pienehkö myskikurpitsa tai puolikas suuresta myskikurpitsasta
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • noin 200 g kirsikkatomaatteja
  • kourallinen lehtipersiljaa
kastike
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • noin 1 tl suolaa
  • 2–3 tl hunajaa tai agavesiirappia
  • 1 tl jeeraa eli juustokuminaa
  • 1/2–1 tl savupaprikaa
  • mustapippuria myllystä
tarjoiluun
  • lehtipersiljaa
  • tuoretta pinaattia tai esimerkiksi ituja

  1. Kuumenna uuni 220 asteeseen.
  2. Leikkaa pesty kurpitsa puoliksi ja leikkaa noin 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Halutessasi voit leikata siivut vielä hieman pienemmiksi paloiksi. 
  3. Huiski kurpitsalohkojen päälle öljyä ja hieman suolaa. Sekoita. Paahda noin 30 minuuttia eli kunnes kurpitsa on liki kypsää ja saanut hieman paahteista pintaa.
  4. Laske uunin lämpö 120 asteeseen ja laita puolitetut kirsikkatomaatit uuniin leikkauspinta ylöspäin. Laita tomaattien alle joko leivinpaperi tai hieman öljyä. Kuivata noin tunti, ehkä enemmänkin, jotta tomaatit ovat hieman kuivahtaneet. Huiski päälle hieman öljyä ja suolaa.
  5. Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Halutessasi voit keittää kvinoan laimeassa kasvisliemessä tai maustaa keitinveden pienellä määrällä suolaa.
  6. Sekoita kastike.
  7. Yhdistä salaatin ainekset. Maistele ja lisää suolaa, makeutta tai happoa tarpeen mukaan. Voit myös halutessasi tietysti lisätä mausteisuutta.
  8. Tarjoa pinaatti- tai itupedin päällä. Viimeistele lehtipersiljalla

2
Sisällön tarjoaa Blogger.