Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä

perjantai 15. maaliskuuta 2019
Uunissa paahdetut tomaatit, kikherneet ja fetajuusto saavat uutta hehkua tortilloihin.

Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä

Uunifeta on ollut kaikkien huulilla – kirjaimellisesti – viime viikkoina, kun Liemessä-blogin Jennin uunifetapasta sai suomalaiset villiksi. Ei ihme, sillä uunissa paahdettu feta on ihan mahdottoman hyvää.

Nämä tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä syntyivät vähän vahingossa, kun kutsuin ystävät syömään ilman minkäänlaista aavistusta tarjottavasta ruoasta. Kurkin kaappeja ja ladoin pöytään melkein kaikkea, mitä kaapista löytyi. Tortilloista tuli superherkullisia, ja ystävät ovat kuulema varioineet kattausta kotona jo monesti. Ei kai mikään ole parempaa palautetta!

Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä
Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä

Uunifetan lisäksi tortillojen väliin laitettiin paahdettuja tomaatteja ja uunista myöskin intensiivisyyttä hakeneita, mausteisia kikherneitä. Pikkelöity fenkoli raikasti kokonaisuutta, ja kaapissa ollut marinoitu punasipuli toi hieman makeutta – uusintakattauksessa punasipulia ei ollutkaan. 

Avokadotahna sitoo palasia yhteen myös konkreettisesti, sillä kikherneet uppoavat tahnaan ihanasti. Muuten kädet ovat melko vapaat: jotain vihreää, ehkä ranskankermaa tai jogurttia ja juuri niitä tortillalettuja, joita tykkäät käyttää. Vihreäksi lasketaan esimerkiksi korianteri, pinaatti ja idut – kaikki toimii yhdessä tai erikseen tortillojen sisällä mainiosti.

Kaupan salsa on oiva lisä tähän settiin myöskin. Välttämätön se ei ole, mutta salsa saattaa tuoda kokonaisuuteen jotain tuttua, jotain joka muistuttaa perinteisemmästä tortillaillasta. 

Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä



Resepti



Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä

neljälle

  • 200 g laadukasta fetajuustoa
  • noin 200 g kirsikkatomaatteja 
  • 1 prk kikherneitä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • noin 1 tl savupaprikajauhetta
  • 1/2 tl suolaa

avokadotahna
  • 2 avokadoa
  • 2–3 rkl maustamatonta jogurttia tai kaura fraichea
  • 1–2 rkl sitruunamehua
  • suolaa

lisäksi


  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  2. Pikkelöi fenkoli ohjeen mukaan.
  3. Sekoita puolet oliiviöljystä sekä savupaprikajauhe ja suola valutettujen kikherneiden joukkoon.
  4. Paahda fetaa, tomaatteja ja maustettuja kikherneitä kuumassa uunissa noin 15 minuuttia.
  5. Surauta avokadotahna tasaiseksi sauvasekoittimella. Säädä hapokkuuden ja suolaisuuden tasapaino sinulle sopivaksi.
  6. Lämmitä tortillaletut, kun kaikki on valmista.
Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä

0

Pikkelöity fenkoli

tiistai 12. maaliskuuta 2019
Fenkoli säilyttää rouskuvan rapeutensa pikkelöitynäkin. Raikas lisäke on koukuttavan hyvää!


Fenkoli on mahtava kasvis. Se on samaan aikaan vahva ja lempeä, rohkean raikas ja makea. Raakana siinä on aimo tujaus aniksisuutta, joka antautuu lempeäksi aromaattisuudeksi, kun fenkolin laittaa uuniin. 

Sama ilmiö on havaittavissa, kun aivan ohueksi suikaloidun fenkoli upottaa etikkaiseen liemeen. Mielipiteitä jakava aniksisuus sulaa kuin mausteeksi liemeen. Pikkelöity fenkoli on aivan käsittämättömän hyvää. Ja se niitä ihmeruokia, jotka sopivat liki kaiken kanssa. Olen syönyt pikkelöityä fenkolia leivän päällä, pastan kaverina, tortillojen sisällä, salaatissa ja salaattina. 

Viime kesänä söin varmasti kymmeniä kertoja ihanaa fenkoli-pinaattisalaattia.  Tämä pikkelöidyn fenkolin resepti on lainattu tuolta salaatilta, mutta se ansaitsee aivan oman postauksensa, sillä näin se tulee helpommin löydetyksi. Ja tämä herkku todellakin ansaitsee tulla löydetyksi – kokeile niin tiedät miksi.

Pikkelöidyn fenkolin monipuolisuuden hoksasin vasta muutama viikko sitten, kun puolivahingossa tarjosin sitä osana spontaania tortilla-kattausta. Palaan vielä myöhemmin tuohon kattaukseen, joka kaikessa epätavallisuudessaan osoittautui mainioksi setiksi. Sen jälkeen jääkaapissa onkin ollut koko ajan purkillinen – tai vajaa purkillinen – fenkolipikkelssiä. 

Yksi asia vielä ennen reseptiä: Tämä versio etikkaliemestä on sellainen tujunpuoleinen, vaikka väkiviinaetikkaa taitetaankin hitusella sokeria. Jos pidät lempeämmästä liemestä, vähinnä etikan määrää, lisää hieman sokeria tai vaihda väkiviinaetikka miedompaan etikkaan, vaikka omenaviinietikkaan. 



Resepti



Pikkelöity fenkoli

  • 1 iso fenkoli
  • 3 rkl väkiviinaetikkaa
  • 2 rkl karkeaa dijon-sinappia
  • 5 rkl oliiviöljyä
  • 1–2 tl sokeria
  • 1 iso valkosipulinkynsi
  • suolaa 
  • hieman mustapippuria

  1. Leikkaa fenkolista kanta pois. Siivuta fenkoli mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi siivuiksi.
  2. Sekoita kastikeainekset kulhossa.
  3. Lisää fenkoli ja anna marinoitua vähintään tunti. Pikkelöity fenkoli säilyy jääkaapissa hyvin vähintäänkin muutaman päivän.
0

One pot -pasta – helppo kasvisruoka Härkiksestä

perjantai 8. maaliskuuta 2019
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Verso Foodin kanssa

Yhden astian ruoat ovat todellisia arjen apureita. Ainekset laitetaan pataan ja kohta ruokakutsun voikin jo kajauttaa. Tomaattinen one pot -pasta on yksi suosikeistani.

One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta

Joka kerta kun kysyn teiltä, millaisia reseptejä Kokkipottilaan toivotte, saan ihanan jalat maassa olevan vastauksen: helppoa arkiruokaa. Minusta se on maailman paras toive. Se kertoo halusta kokata itse myös arjen vauhtikurveissa, tehdä itselle, ehkä koko klaanille maukasta ruokaa. Viime aikoina olen saanut erityisen paljon toiveita kasvisruoista, jotka maistuvat koko perheelle. Tässä tulee yksi lisää!

Yhden astian ruoat mainioita, arki-iltoinakin kokattavissa olevia ruokia. One pot -pasta on liki hihityttävän helppo: Ainekset kattilaan, muutama välitsekkaus ja valmista on. 

One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta
One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta

Yhden padan kasvispasta on tomaattipohjainen pasta, joka saa voimaa Härkiksestä. Kotimainen härkäpapuvalmiste on mainio kasviperäinen proteiinilähde, ja pastaan se sopii ihan todella hyvin. Ja koska Härkis on valmiiksi kypsää, sen voi kipata kattilaan ilman esivalmisteluja.

Pastan tomaattikastike on rungoltaan sama, jota käytän liki aina. Laadukas tomaattimurska tai paseerattu tomaatti maustetaan suolalla ja pippurilla, särmää tuo tilkka punaviinietikkaa tai balsamicoa ja makua pyöristää hitunen sokeria tai hunajaa. Kastikkeeseen sopii mainiosti hento chilin potku, mutta yhtä hyvin tomaattikastike pärjää ilmankin.

One pot -pasta viimeistellään kourallisella tuoreita yrttejä ja kourallisella tai kahdella parmesaania. Ruoka on valmista noin kahdessakymmenessä minuutissa – kovin paljon helpommalla ei herkullinen arkiruoka voi syntyä. Tämän pasta lisäksi Härkistä kannattaa kokeilla aivan ehdottomasti superherkussa Härkis-larbissa, joka on ruokaisa ja viettelevä aasialainen salaatti.

One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta
One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta



Resepti



One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta

neljälle


  • 1–2 valkosipulin kynttä
  • 1 rkl oliiviöljy
  • 400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
  • 4 dl vettä
  • 300 g pastaa
  • 250 g (1 pkt) Härkis® original -härkäpapuvalmistetta
  • 1–1 1/2 tl suolaa
  • 2 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
  • 1 tl sokeria tai hunajaa
  • mustapippuria
  • hieman chilirouhetta (voi jättää pois)
  • kourallinen tuoreita yrttejä (basilika, oregano tai lehtipersilja)
  • kourallinen parmesaania

  1. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sekaan hienonnettu valkosipuli.
  2. Kaada kattilaan myös tomaattimurska ja vesi. Sekoita.
  3. Lisää pasta ja Härkis.
  4. Lisää myös suola, etikka, sokeri ja mustapippuri sekä halutessasi chilirouhe. Sekoita.
  5. Keitä välillä sekoittaen kunnes pasta on kypsää. Jos pasta porisee kovasti, voit joutua lisäämään hieman vettä, ettei kastike kuivu liikaa.
  6. Tarjoa heti tuoreiden yrttien ja parmesaanin kanssa.
0

Burrito bowl – helppo arkiruoka hetkessä

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019
Riisin kiehuessa ehtii valmistella kaiken tarvittavan. Burrito bowl on hetkessä valmistuva – ja helposti muunneltava – arkiruoka, joka hurmaa helppoudellaan.

Burrito bowl – helppo arkiruoka hetkessä

Jääkaapissa ei ollut oikein mitään. Tuttu tunne, eikö? Sitten huomasin puolikkaan fetajuuston, juustonkannan ja nahistumisuhan alla olleen versosekoituksen. Kuiva-ainekaapista löytyi papuja (kuten aina) ja riisiä. Klassisin termein: siitä se ajatus sitten lähti.

Burrito bowl on ikään kuin salaatti, jossa pehmeän pedin päälle ladotaan kaikkea herkkua, mutta salaattipedin sijaan kattaus katetaan riisipedin päälle. Proteiininlähteenä burritossa papu on klassinen valinta, mutta mikä tahansa proteiini toimii hyvin. Halutessaan papuja – tai vaikka – voi maustaa reilustikin. Minä sekoitin mustapapujen joukkoon hieman oliiviöljyä, suolaa ja savupaprikajauhetta. Jeeraakin laitan papujen mausteeksi usein, tai no, minkä mausteeksi sitä en laittaisi.

Burrito bowl – helppo arkiruoka hetkessä

Maustoin riisin limetin mehulla, sillä kaikella, joka irtosi pöydälle jääneestä, hieman kuivahtaneesta puolikkaasta. Lisäksi hienonsin mukaan korianterin varret. Kun riisi kiehui hellalla, paahdoin uunissa kourallisen kirsikkatomaatteja ja sen puolikkaan fetan (minulla on muuten edelleen testaamatta Jennin hurmaava uunifetapasta, pakko testata pian). 

Kastiketta burrito bowl ei välttämättä tarvitse, mutta esimerkiksi valmis salsa toimii tietysti aivan erinomaisesti. Myös etikalla ja oliiviöljyllä pärjää hyvin. Tai aika ihanasti ruoan kanssa sopisi vaikka avokado-jogurttikastike.



Resepti



Burrito bowl

  • riisiä (noin 1 dl per ruokailija)
  • limetin mehua, ripaus suolaa ja korianteria riisin maustamiseen
  • fetajuustoa
  • kirsikkatomaatteja
  • mustapapuja, suolaa, öljyä ja savupaprikaa mausteeksi, 
  • kevätsipulia
  • salaattia, versoja tai pinaattia
  • juustoraastetta
  • korianteria tai lehtipersiljaa
  • valmista salsaa kastikkeeksi

  1. Keitä riisi kypsäksi. Mausta suolalla (voit lisätä suolan myös keitinveteen), limetin mehulla ja korianterilla
  2. Paahda fetajuustoa ja kirsikkatomaatteja 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.
  3. Valuta mustapavut, mausta.
  4. Hienonna kevätsipuli ja raasta juustoraaste.
  5. Kokoa burritobowl riisipedin päälle.
0

Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella

maanantai 4. maaliskuuta 2019
Kaupallisessa yhteistyössä Vaasanin kanssa

Kun leivän täyttää reilulla kasalla maapähkinäkastikkeessa pyöräytettyä kasviswokkia, nousee leipä arjen yläpuolelle.

Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella

Oletko samaa mieltä: suomalainen leipäkulttuuri tarvitsisi nostetta! Sellaista kevyttä, ilmavaa pomppua, jolla tämä leipäkansa saisi ansaitsemiansa leipäherkkuja. 


Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella

Usein leipä ajatelleen ruoan lisäkkääksi, välipalaksi tai aloittamaan aamun ja päättämään illan. Mutta leivästä on niin paljon muuhunkin. Nämä superherkut lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella ovat hyvä osoitus siitä. Ja ajatelkaapa vaikka Ruotsin tai Tanskan upeita leipiä, jotka saavat polvet notkahtelemaan silkasta ajatuksesta.

Paahdettu leipä ja sen päälle kasattu ihana kasviswokki on kokonainen ateria. Kasvikset on viimeistelty kastikkeella, jonka runkona on maapähkinävoi – ei voi mennä paljoakaan pieleen. Kastike on kuulkaas niin hyvää, että lusikoin loput kulhosta suoraan suuhun.

Alla oleva leipä on Vaasan Maku, jonka maku on mehevä ja täyteläinen. Leivonnassa on käytetty taikinajuurta, mikä tuo leipään syvyyttä. Ja ehkä juuri on salaisuutena myös leivän hyvässä säilymisessä – viipaloitu leipä säilyy todella hyvin. Maku on ensimmäinen paahtoleipämäinen viipaleleipä, jota ei ole tarvinnut laittaa heti pakastimeen.

Maku-leipiä on kahdenlaisia: Lempeä ja Vahva. Lempeää en ole vielä päässyt maistamaan, sillä se oli kaikista kaupoista loppu – muutkin ovat tainneet ihastua leipään. Lempeässä leivän maku tulee kauraisesta juuresta ja Vahvassa rikasta makua antaa rukiinen juuri. 

Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella
Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella

KILPAILU

Hyviä uutisia! Sinulla on mahtava mahdollisuus voittaa kassillinen Maku-leipää. Kerro viimeistään 11.3.2019 tämän postauksen kommenttilaatikkoon, missä olet syönyt elämäsi parhaan sandwichin? Minua kiinnostaa, myös, millainen leipä oli! Kilpailun säännöt löydät täältä.

Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella



Resepti



Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella


neljälle


  • 4 Vaasan Maku -leipäviipaletta
  • 1–2 rkl oliiviöljyä
  • 2 porkkanaa
  • kourallinen siitakesieniä
  • 1 pienehkö paksoi
  • noin 100 g varsaparsakaalia
  • tuoretta korianteria
  • suolapähkinöitä

kastike

  • 4 rkl maapähkinävoita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl limetin mehua
  • 2 rkl agavesiirappia tai hunajaa
  • 1 tl chilikastiketta
  • 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • tarvittaessa tilkka kuumaa vettä

  1. Pilko kasvikset.
  2. Sekoita kastike. Tarvittaessa voit käyttää sauvasekoitinta. Notkista kuumalla vedellä, mikäli se on tarpeen.
  3. Kuumenna öljy wokkipannussa ja pyöritä kasviksia pannulla parisen minuuttia. Lisää noin 2/3 kastikkeesta ja sekoita.
  4. Paahda leivät.
  5. Annostele kasviswokkia paahdettujen leipien päälle. 
  6. Viimeistele korianterilla ja suolapähkinöillä.
  7. Tarjoa heti
7

Juustoinen perunakeitto

lauantai 2. maaliskuuta 2019
Nopeasti valmistuva arkiruoka, joka maistuu juustofonduelta. Kyllä kiitos!

Juustoinen perunakeitto

Paljastan teille julkisen salaisuuden: Olen aivan surkea keittämään perunoita. Se on mielestäni keittiön rakettitiedettä. Perunat menevät aina joko yli, halkeilevat ja murustuvat. Tai sitten ne jäävät liian napakoiksi. 

Ehkä juuri siksi rakastankin perunaa kaikissa muissa muodoissa. Uunissa paistettavat perunalohkot, perunamuussi, uuniperunat ja juustoisen perunakeiton kaltaiset samettiset keitot ovat perunapelastuksiani.

Tämän perunasosekeiton tekeminen on helppoa – ja perunat saavat mennä ihan luvan kanssa ylikypsiksi. Mikä helpotus! Perunat vaan paloina kattilaan ja kasvislientä reilusti päälle. Hetken päästä, kun perunat ovat kypsiä, sekaan laitetaan kahta taika-ainetta, jotka tekevät keitosta koukuttavan ihanaa. Kimpale sulatejuustoa ja loraus valkkaria saavat aikaan enemmän kuin osiensa summan. Ja totta se on, juustoinen perunakeitto maistuu hymyilyttävästi juustofonduelta. Juustofonduelta, jota saa lusikoida suoraan lautaselta.

Juustoinen perunakeitto valmistuu parhaiden arkiruokien tapaan puolessa tunnissa. Keitto sopii siis mainiosti maaliskuun ruokahaasteen aiheeseen: puolessa tunnissa valmistuvat ruoat eli #max30min. Kira  Åkerström-Kekkosen 2015 valmistunut, max 30 min, on muuten edelleen mielestäni yksi nerokkaimmista kirjan nimistä – ja kirjoista – ikinä. Kirjaa näyttäisi vielä saavan.

Merkkaa maaliskuussa puolessa tunnissa valmistuvat ruoat Instagramissa hästägillä #kuukaudenruokahaaste tai fiilistele pikana valmistuvia ruokia ihan vaan kotikeittiössäsi. Semmoinen tämä uusi kuukauden ruokahaaste on – kunhan pidetään hauskaa keittiössä!



Resepti



Juustoinen perunakeitto


neljälle

  • noin 700 g jauhoisia perunoita
  • reilu litra kasvislientä
  • noin 1 dl valkoviiniä (tai 1 rkl valkoviinietikkaa)
  • noin 150 g vahvaa sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)
  • suolaa
  • hieman mustapippuria
  • päälle: oliiviöljyä tai vaikka tryffelillä maustettua öljyä

  1. Kuori perunat halutessasi. Paloittele pestyt perunat kattilaan ja kaada päälle kasvisliemi. Varmista, että perunat peittyvät liemeen.
  2. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. 
  3. Lisää paloiteltu sulatejuusto ja valkoviini.
  4. Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella.
  5. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian paksua.
  6. Anna tekeytyä vielä muutaman minuutti ja mausta tarpeen mukaan suolalla. Ripaus mustapippuria tekee myös terää.
  7. Viimeistele annokset tilkalla öljyä.
  8. Tarjoa heti.
0

Sitruunarisotto

keskiviikko 27. helmikuuta 2019
Sitruunarisotto on kevään raikkain risotto. Upea yhdistelmä kermaisuutta ja raikkautta, keveyttä ja talvelle huutia antavaa voimaruokaa.


Olen ennenkin todennut, että risotot kuuluvat niiden ruokien joukkoon, jotka päätyvät lautaselle usein silloin, kun en keksi mitään muuta kokattavaa. Kaikkein useimmiten teen suppilovahverorisottoa, sillä kuivattuja suppilovahveroita on aina purkissa hyllyn päällä. Myös sitruunarisotto on suosikkini, sillä sen helppous hurmaa.

Sitruunarisotto on viime hetkien panokseni #kuukaudenruokahaaste-iloitteluun, joka jatkaa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen taas kulkuaan. Jos et tiedä mistä haasteessa on kyse, lue haasteesta kertovat juttuni. Jos taas haluat tietää, mikä on maaliskuun haasteen aihe, lue tämä juttu loppuun saakka.


Ruokahaasteen paluuta on ollut ihana seurata – tosi moni on tarttunut haasteeseen. Erityisesti instagramissa tunnisteella #kuukaudenruokahaaste löytyy vaikka mitä innostavaa, kuukauden aiheeseen eli sitruksiin liittyvää herkkua.

Myös bloggaaja-kollegat ovat innostuneet haasteesta. Tässä muutama suosikkini kuukauden postauksista:



Sitruunarisotossa kannattaa muistaa muutama juttu: Käytä luomusitruunaa, koska mukaan raastetaan myös sitruunan keltaista kuorta, ja juuri siinä on eniten kemikaaleja ja mitä kaikkea. Sitruunaisuus on helppo säätää omaan suuhun sopivaksi lisäämällä tai vähentämällä sitruunamehun ja kuoriraasteen määrää. Lusikallinen tai pari ranskankermaa tai smetanaa pyöristävät upeasti risoton makua – myös loraus kermaa ajaa saman asian. Parmesaanin tilalla voi käyttää myös pecorinoa, mutta silloin suolan kanssa täytyy olla erityisen tarkkana, koska pecorino on (ihanan överin) suolaista.

Jos muuten sinäkin olet risotto-lover, kurkkaa myös nämä risottoreseptini:




Resepti


Sitruunarisotto

neljälle

  • 4 dl risottoriisiä
  • 1 pieni sipuli
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • noin 2 rkl sitruunamehua
  • noin 8 dl kasvislientä (kuumana)
  • 1/2 luomusitruunan kuori raastettuna (keltainen osa)
  • kourallinen parmesaania raastettuna
  • suolaa
  • 2 rkl ranskankermaa

  1. Kuumenna kasvisliemi valmiiksi toisessa kattilassa.
  2. Hienonna sipuli pieneksi silpuksi.
  3. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia muutama minuutti. 
  4. Lisää risottoriisi ja pyörittele minuutti tai pari.
  5. Kaada joukkoon valkoviini sekä sitruunamehu, sekoita voimakkaasti ja anna nesteen imeytyä riisiin.
  6. Lisää kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoita (liki vatkaa) välillä voimakkaasti, jotta riisistä irtoaa tärkkelystä, näin rakenteesta tulee kermaisempi. Anna liemen aina haihtua ennen seuraavaa kauhallista.
  7. Kun risotto on liki valmista, lisää joukkoon sitruunan kuoriraaste. Sekoita.
  8. Lisää parmesaani, sekoita.
  9. Mausta suolalla.
  10. Lisää halutessasi ranskankermaa.
  11. Muista jättää risotto valuvan löysäksi.
  12. Tarjoile heti esimerkiksi katkarapujen kanssa.
 _____

Maaliskuussa #kuukaudenruokahaaste jatkaa matkaansa nopeisiin ruokiin. Haasteen aiheena on maksimissaan 30 minuutissa valmistuvat ruoat eli max30min. Tule mukaan!


0

Pinaattipannukakku uunissa

sunnuntai 17. helmikuuta 2019
Kun pannukakkutaikinan kaataa tirisevän kuumalle pannulle, tietää saavansa pian jotain ihanaa. 

Pinaattipannukakku uunissa


Pinaattipannari on kahden lapsuusmakumuiston yhdistelmä: pinaattiletut ja mummin tekemä, valurautapannussa paistettu, rapeareunainen pannari, jonka suolaiset reunat saivat pannarin maistumaan taivaalliselta.

En muista paistoiko mummi pannarin uunissa vai pannulla, ja voi itse asiassa olla, että tämä makumuisto on syntynyt yhdellä ikimuistoisella kerralla, mutta suuren vaikutuksen voin rapeuttamat reunat minuun tekivät.

Paistinpannussa paistettua pannukakkua kutsutaan myös nimellä dutch baby. Parhaimmillaan pannari kohoaa kuin pohjoisen tunturit, mutta kuvaan päätynyt pannari päätti pitää matalampaa profiilia – terveisiä vaan Pohjois-Pohjanmaan rannikolta. Makuun se ei onneksi vaikuta; pinaattipannari on ihanaa!

Pannukakun päälle sopii kourallinen rapuja, lusikallinen ranskankermaa ja avokado. Paahdetut tomaatit sopivat siihen myös hyvin, ja ne voi paahtaa uunissa yhtä aikaa pannarin kanssa. Myös paahdettu feta sopii pinaattipannukakun päälle hyvin. Tosin mihinkä se nyt ei sopisi.



Resepti




Pinaattipannukakku

2–4 annosta

  • 3 kananmunaa
  • 1 1/2 dl maitoa 
  • 2 rkl öljyä
  • 150 g pakastepinaattia (valuta iso osa nesteestä pois)
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja tai tattarijauhon ja vehnäjauhon sekoitusta
  • 1 tl suolaa
  • (ripaus muskottipähkinää)
  • 2 rkl voita pannun voiteluun

täytteeksi
  • katkarapuja
  • avokadoa
  • tuoretta pinaattia tai yrttejä
  • ranskankermaa
  • sitruunalohkoja


  1. Sekoita huoneenlämpöisten kananmunien joukkoon maito, öljy ja sulatettu pakastepinaatti. 
  2. Lisää jauhot ja sekoita huolellisesti.
  3. Mausta seos suolalla ja muskottipähkinällä.
  4. Laita paistinpannu kylmään uuniin. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Huom! Voit käyttää yhtä suurempaa pannua (noin 23 cm) tai kahta pienempää pannua.
  5. Kun uuni on kuuma, ota paistinpannu uunista ja laita siihen voi. Valuta voi tasaisesti pannulle ja sen reunoille.
  6. Kaada pannuun taikina ja paista 15–25 minuuttia eli kunnes pannari on kypsää.
  7. Tarjoa katkarapujen, avokadon ja vihreän kanssa. 
  8. Tarjoa lisänä ranskankermaa ja sitruunalohkoja.

6

Äyriäispaella

perjantai 8. helmikuuta 2019
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Paella on kesäruokien klassikko. Mutta kun sitä tekee talvella, tulee aivan erityisen virkistynyt olo. Vähän kuin kävisi kesässä kylässä.

Äyriäispaella

Kesä on kuulkaa ihan kulman takana. Helmikuun aikana, neljässä vilahtavassa viikossa valon lisääntyy jättiläisen loikilla. Ei enää mitään hiirentipsutusta vaan kunnon kirmaisuja kohti kesää – tai jos vähän malttaisin, ja odottaisin ensin kuitenkin kevättä.

Paella on aina ollut minulle kesäruoka. Useimmiten olen tehnyt sitä ulkona, joskus toppatakissa, joskus bikineissä. Joskus paella on siirtynyt sisälle kesken kokkailun, kun sää niin sanotusti yllätti pyytämättä. Nyt totesin kaksi asiaa: Kesäruokia voi tehdä talvellakin ja paellaa sisällä. Äyriäispaellaa syödessä tuli olo, että olisin käynyt kesässä kylässä. 

Äyriäispaella

Paella on vähintään yhtä helppo tehdä kuin risottokin. Koko ruoka valmistuu yhdessä astiassa, onepot-periaatteella, eikä aikaakaan mene juuri puolta tuntia enempää – sopii siis #arjentaklaaja-sarjaan. 

Sain iden äyriäispaellaan K-Supermarketin lohi-äyriäispaellasta, jonka löysin energiaa tuovien kaamosruokien joukosta. Lohen jouduin jättämään pois, sillä sitä kroppani ei ota vastaan, mutta onneksi iso kasa äyriäisiä sopii minulle paremmin kuin erinomaisesti. Voit lisätä lohta tai muuta kalaa paellan joukkoon, jos haluat. Kalasta saa myös hyviä rasvoja.

Hyvät rasvat olivat muuten viimeisten alivireiselle kaamospersoonalle suunnattuissa hyvinvointivinkeissä. Tosi tärkeä aihe! Minun kala-allergisena on aina täytynyt kiinnittää siihen aivan erityistä huomiota. Rypsi- ja oliiviöljyt sekä pähkinät ovat mainioita tapoja saada rasvoja kasvikunnan tuotteista, niillä minä porskutan kohti uusia seikkailuja.

Äyriäispaella

Toinen hyvinvointivinkki oli ehkä lempparini: liikunta. Sen merkitystä hyvinvoinnille, myös mielen hyvinvoinnille ei kyllä voi toitotella liikoja. Liikun kyllä paljon – koirat vievät emäntänsä lenkille vaikka taivaalta tulisi veden kaikkia olomuotoja –, mutta sen monipuolisuuteen aion kevään aikana kiinnittää enemmän huomiota. 

Ylipäätään olen tykännyt K-Supermarketin hyvinvointivinkeistä ihan tosi paljon. Aiemmin sanoinkin, että usein suhtaudun tämänkaltaisiin testeihin saati niiden tuloksiin vähän olankohautuksella, mutta nämä vinkit ovat kyllä vieneet mukanaan. 

Hyvinvoinnin miettiminen kokonaisuutena on meille pohjoisen asukeille paitsi tärkeää myös järkevää. Hyvään oloon ja jaksamiseen voi oikeasti itse vaikuttaa paitsi ruoan ja liikunnan myös mielen hyvinvoinnin huomioimisella. Minulle se tarkoittaa sellaista arjen armollisuutta. Että riittävästi on riittävästi. Luotan monessa mutkassa 80-20 ajatteluun. Eli kun 80 prosenttisesti vaikka syö hyvin tai liikkuu riittävästi, saa 20 prosenttia olla melkein mitä vaan. Kultainen keskitie best.



Resepti



Äyriäispaella

neljälle


  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 3 dl risottoriisiä
  • 3 dl valkoviiniä
  • noin 8 dl kasvis- tai kalalientä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1 pss sahramia
  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • suolaa maun mukaan
  • 180 g katkarapuja
  • 300 g venussimpukoita tai sinisimpukoita (keitettyjä)
  • sitruunalohkoja
  • lehtipersiljaa

  1. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. 
  2. Kuullota sipulisilppuja muutama minuutti oliiviöljyssä keskilämmöllä paellapannulla tai laakeassa paistinpannussa. 
  3. Nosta lämpöä ja lisää riisi. Pyörittele riisiä kunnes se on hieman kuultavaa.
  4. Kuumenna valmiiksi kasvisliemi.
  5. Lisää valkoviini ja anna riisin imeä viini.
  6. Lisää noin 5 dl kuumaa kasvislientä, sahrami ja savupaprikajauhe sekä hieman suolaa (tarkista suolan määrä myöhemmin). Sekoita ja anna riisin imeä neste. Voit hieman madaltaa lämpöä.
  7. Lisää nestettä tarpeen mukaan.
  8. Kun riisi alkaa olla kypsää, tarkista suolan ja hapokkuuden suhde. Säädä tarvittaessa. 
  9. Lisää sulatetut katkaravut ja simpukat. Helpoimmalla pääset, jos ostat pakastettuja, valmiiksi keitettyjä simpukoita.
  10. Kun simpukat ovat auenneet ja katkaravut lämmenneet, on ruoka valmista.
  11. Tarjoa sitruunalohkojen ja lehtipersiljan kanssa.
0

Vöner-pitasalaatti

sunnuntai 3. helmikuuta 2019
Vartissa valmistuva, täydellinen vöner-pitasalaatti. Kyllä, luit oikein. Lue seuraavaksi resepti.

Vöner-pitasalaatti

Rapeareunaiseksi paahtuneet pitaleivästä leikatut krutongit, tomaattisalsaa, salaatti ja pannulla tiristettyä Vöneriä – kombo on täydellinen, kun setin kasaa salaattipedille ja viimeistelee kourallisella yrttejä ja muutamalla lusikallisella jogurttia. 

Vöner on kasvisversio döneristä eli kebabista. Seitanpohjainen Vöner on vastikään valittu Vegeawardseissa sekä parhaaksi kasviproteiiniksi että parhaaksi einekseksi. Vihdoin Vöner pääsi testiin myös Kokkipottilassa! En ole isossa mittakaavassa ole ollut kovin innostunut lihatuotteita muistuttavista kasvisversioista, mutta Vöner on ollut jostain syystä poikkeus. Tuote on helppo käyttää ja maku on siltäänkin aika mainio. 

Kun Vönerin paistaa pannulla rapeaksi, on se minusta parhaimmillaan. Paistaessa täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä lastut paistuvat helposti vähän liiankin rapeiksi. Salaatissa rapeutta on muutenkin, joten rakenteiden tasapainoon on hyvä kiinnittää huomiota. 

Ruokaisa Vöner-pitasalaatti maistuu sekä arki-illan ruokana että viikonlopun leffaillan herkkuna. Pitaleivän voi vaihtaa nachoihin, ja salaattiin voi tietysti laittaa juuri sitä mitä kaapista löytyy: maissia, tomaattia, hummusta tai mustapapuja. Just hyvä, kun salaatin tunnelma vaihtuu hyvin pienillä muutoksilla aivan toiseksi. Tästä salaatista taisi tulla uusi suosikkini.

Kurkkaa myös Hannan sopan Vöner gyudon tai överit Vöner-ranskalaiset, molemmat ovat kokkauslistallani.



Resepti



Vöner-pitasalaatti

2–4 annosta

  • 1 ruukku rapeaa salaattia
  • kourallinen tuoretta pinaattia
  • 200 g (1 pkt) Vöneriä
  • 1–2 pitaleipää
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • ripaus suolaa
  • kurkkua ja/tai tomaattia
  • tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
  • valmista tomaattisalsaa
  • jogurttia tai kaurafraichea

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa pitaleipä kolmioiksi. Sivele oliiviöljyllä ja mausta pienellä määrällä suolaa. Paahda noin 5–10 minuuttia eli kunnes kolmiot ovat saaneet rapeat reunat.
  2. Paista Vöner pannulla rapeareunaiseksi. Käytä tarvittaessa paistamisessa tilkka öljyä.
  3. Revi salaatti tarjoiluvadille. Laita kurkkuviipaleet tai kuutioitu tomaatti salaatin päälle.
  4. Levitä salaatin päälle Vner ja pitakolmiot.
  5. Viimeistele salsalla, jogurtilla, yrteillä ja pinaatilla.
  6. Tarjoa heti.
0

Vadelmapuuro

perjantai 1. helmikuuta 2019
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Vadelma-kaurapuuro on oikea voimapuuro – se aloittaa aamun pehmeästi ja piristää välipalana.


Kuka muu tykkää tuorepuuroista, mutta niiden tekeminen illalla päivän puuhien jälkeen tuntuu usein ylivoimaiselta muistitehtävältä. Tämä vadelmapuuro on just meille: Se valmistuu hetkessä ja on syötävissä heti. Mutta ei puuro pahastu odottelustakaan, joten sen voi hyvin tehdä valmiiksi vaikka välipalaa ajatellen.



Pinkki voimapuuro on kauran, jogurtin ja vadelmien liitto. Banaani on hyvä lisä, ja makeuttaja, puurolle, mutta välttämätön se ei ole. Silloin kaurajauhetta voi laittaa hieman enemmän, jotta rakenne pysyy puuromaisena. 

Sain idean puuroon K-supermarketin kaamosmenusta, jonka osana on samankaltainen lakkasmoothie. Testasin lakkasmoothienkin ja ihastuin sen raikkauteen. Samaa raikkautta on myös tässä vadelmaisessa, hieman paksummassa puurossa. Jogurttina käytin kaapissa ollutta kaurajogurttia, mutta yhtä hyvin turkkilainen jogurtti tai muu maustamaton jogurtti vattupuuroon sopii.

Voimapuuroksi tätä voi kutsua, sillä kaurajauhe tuo tuhtiutta. Kaurajauhe on nimittäin pullollaan proteiinia ja kuitua. Puuro tekee hyvää siis myös toisille aivoillemme, suolistolle, joka suorastaan rakastaa kuituja. Myös marjat ja hapantuotteet, kuten jogurtti, tekevät silkkaa hyvää. Tämä pinkki ihanuus on siis oikea hyvinvointipakkaus (ja herkkupakkaus, siitä en tingi ikinä).

Suoliston hyvinvointi on osa minunlaiseni alavireisen kaamospersoonan hyvinvointivinkkejä, eikä syyttä: se mitä syömme vaikuttaa suoraan myös vireystilaamme. Eikä vireystilan merkitystä taida voida korostaa liikaa. Ei ainakaan nyt, kun luonto ei anna vireyttä kuin hetkittäin. Toinen hyvinvointivinkki, jonka sain – ja toinen asia, jota ei voi korostaa liikaa – on riittävä uni. Valon lisääntyessä ainakin minun unen tarve hieman vähenee, mutta vielä elän sellaista talviuniaikaa, jolloin riittävään uneen on todentotta kiinnitettävä huomiota. On tähdättävä riittävän aikaisin nukkumaan, jotta on edes kohtalaiset tsäänssit päästä ylös töiden kutsuessa (tai karvaisten vekkareiden vaatiessa).

Onneksi valo alkaa pian ottaa jättiläisenloikkia kohti kevättä. Kohta sitä kuulkaa paistatellaan jo pitkää päivää!




Resepti



Vadelmapuuro

kahdelle

  • noin 200 g kotimaisia vadelmia
  • 1 banaani
  • 2 dl maustamatonta kaurajogurttia
  • 1–1 1/2 dl Alku voimakaurajauhetta (Fazer)
  • noin 2 rkl vaahterasiirappia
  • koristeluun vadelmia ja tuoretta minttua

  1. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai kapeaan kulhoon. Voit käyttää vadelmat joko jäisinä tai sulatettuina.
  2. Aja tasaiseksi. Tarjoa heti tai laita kylmään odottamaan.
  3. Koristele vadelmilla ja tuoreella mintulla.

0

Kuukauden ruokahaaste tekee paluun

torstai 31. tammikuuta 2019
Kuukauden ruokahaaste on pala ruokablogien historiaa. Nyt haaste tekee paluun aiempaa rennompana – tule mukaan!



Ruokablogeissa vuodesta 2007 saakka kuukaudesta toiseen vaeltanut haaste jäi talviunille kolmisen vuotta sitten. Nyt on aika herättää haaste henkiin! 

Vuosien varrella moni on haastetta kaivannut – eikä ihme. Yhdeksän vuoden ajan ruokahaaste keräsi kuukausittain yhden teeman ympärille nipun postauksia, joissa pureuduttiin aiheeseen usein reseptin muodossa. Mikä upea tapa saada yhteen reseptejä raaka-aineen, värin, maan tai vaikka musiikkilajin innoittamana. Silloin voittaja äänestettiin ja voittaja keksi uuden haasteen.

Uudistunut, nyt helmikuussa uudelleen starttaava kuukauden ruokahaaste ei ole pelkästään blogien juttu. Se on ihan kaikkien juttu! Ihan kuka tahansa voi osallistua kuukauden ruokahaasteeseen, ja olla mukana rakentamassa uutta ruokahaastekulttuuria. Ja se tekee siitä aiempaa hauskempaa, yhteisöllisempää ja rennompaa. Me otettiin Hannan soppa -Hannan kanssa uudesta startista koppi, ja keksimme ensimmäisen haasteen aiheen. Jatkossa olemme avoinna ehdotuksille, ideoille ja yhteistyölle. Jos siis sinulla on mielessä hyviä aiheita, laita meille viestiä.

Osallistu kuukauden ruokahaasteeseen 

Kuukauden ruokahaasteen teemana on helmikuussa sitrukset. Kokkaa siis jotain sitrusta sisältävää, ja jos haluat, jaa luomuksesti hästägillä #kuukaudenruokahaaste.

Tavoitteena on saada aikaan hyvää mieltä, yhteisiä kokemuksia ja jaettuja ideoita. Voit osallistua kuukauden ruokahaasteeseen Instagramissa, Facebookissa tai vaikka ihan vain omaksi iloksesi omassa keittiössäsi. Uudistuneessa ruokahaasteessa pidetään vain hauskaa. Kun kukaan ei voita, kaikki voittavat.


#kuukaudenruokahaaste
2

Minestronekeitto – helppo ja muunneltava klassikkoresepti

maanantai 28. tammikuuta 2019
Minestronekeiton lämpö saa koko kropan hehkumaan. Keitto onnistuu helposti täysin vegenä – tai sitten sekaan voi laittaa vaikka jauhelihaa.

Minestronekeitto

Täyteläinen tomaattikeitto on jo siltään upea talviruoka. Tomaatin hapokkuus taittuu muilla kasviksilla pehmeäksi mutta raikkaaksi. Ja kun keiton täydentää pastalla ja pavuilla, on luvassa myös täyttävää herkkuruokaa. 

Kun kysyin muutama viikko sitten Insta-stoorissa, millaisia #arjentaklaaja-reseptejä toivoisitte, sain ison nipun vastauksia, joista yli puolessa toivottiin kasvisruokia. Myös kasvisruoat, jotka maistuvat lapsiperheissäkin, olivat monen toiveena. Minestrone on täyttää kaikki nämä toiveet. Pasta tekee siitä lapsille helposti lähestyttävän, eikä kovin moni aikuinenkaan pistä pahakseen tomaattiliemestä makua saaneita pasta-sattumia.

Jos pavut tuntuvat vieraalta ainesosalta, on minestronekeitto helppo tapa opetella niiden käyttöä. Papuja voi lisätä joukkoon maltillisesti tai lusikoida niitä epäilijän lautaselle vain muutaman. Myös chili con carne on muuten hyvä tapa aloittaa papujen käyttö – aika monta pavunvihaajaa olen chilillä kammennut lover-leiriin.

Toisaalta minestronekeitto on niitä ruokia, jotka ovat helposti muunneltavissa, sillä sekaan käy melkein mikä proteiininlähde tahansa. Jauheliha-minestrone on hyvää, samoin keittoon voi laittaa vaikka mifu-jauhista. 

Jos pakastimessasi on soffrittoa, on kuuluu se ehdottomasti minestroneenkin. Mutta ilmankin pärjää, joskin täyteläisen maun saadakseen on aikaa hyvä varata kasvisten kuullottamiseen ja keiton kymppiminsa enemmän. 

Minestronekeiton ohje on kuta kuinkin sama kuin Sydänmerkille, Voimaa keittiöstä -blogiini, tekemäni resepti. Mitä sitä pyörää uudelleen keksimään.



Resepti



Minestronekeitto


noin neljälle

  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 1–2 valkosipulinkynttä
  • 1 iso porkkana
  • 1–2 varsisellerin vartta
  • 6 dl kasvislientä (tai vettä)
  • 400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
  • noin 300 g kidneypapuja 
  • 1 1/2 dl kuivapastaa
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • 1–2 tl sokeria tai hunajaa
  • hieman mustapippuria
  • suolaa

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet sekä raasta kuorittu porkkana. Hienonna tai raasta myös selleri. Jos sinulla on soffrittoa pakastimessa, käytä sitä.
  2. Kuullosta kasviksia öljyssä keskilämmöllä vähintään vartti.
  3. Lisää tomaatimurska tai paseerattu tomaatti, pavut ja pasta.
  4. Keitä kunnes pasta on kypsää.
  5. Mausta etikalla, sokerilla, mustapippurilla ja suolalla.
4

BBQ-paahdettua myskikurpitsaa & jogurttikastiketta

perjantai 25. tammikuuta 2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

BBQ-paahdettu myskikurpitsa on kuin kurkistus tulevaan valon vuodenaikaan. Arjen pikaruokaa, olkaa hyvä!



Yhden astian ruoissa on jotain maagista. Sellaista hykerryttävää helppoutta ja arkeen mukavasti solahtavaa vaivattomuutta, jonka voi viedä mukanaan viikonloppuunkin – ei viikonloppuruoankaan tarvitse vaikeaa olla!

BBQ-maustettu myskikurpitsa tuo myös häivähdyksen kesästä keskelle sydäntalvea. Ja kun samalle pellille laitetaan paahtumaan myös ruokaisia kikherneitä, on ruoka kastiketta vaille valmis. Olen lusikoinut tätä paitsi suoraan pelliltä suuhun myös salaatin päälle. Mainiosti uunissa paahtuneet kasvikset toimivat myös lisäkkeenä vaikka kalalle.


Kalasta tämä ruoka saikin innoituksensa. K-Supermarketin kaamosmenussa oleva paahdettu lohi on nimittäin myös maustettu BBQ-mausteseoksella eli rubilla, ja siitä se kala-allergikon ajatus lähti kieppumaan kohti kasvisvaihtoehtoa. Ruokareviiri-sivut kannattaa muuten tsekata aivan ehdottomasti. Siellä on vaikka miten paljon vinkkejä ja loistavia reseptejä, jotka on tehty meille pakkasessa ja pimeässä taivaltaville. Vaikka jaksan kyllä aina muistuttaa, että menemme hyvää vauhtia valoa päin – ja sen jo huomaa!

Muistatteko, kun viime viikolla kerroin, että tein K-Supermarketin sivuilla olevan testin. Ja vaikka rehellisyyden nimissä myönnän, että suhtaudun nettitestien antamiin tuloksiin aina vähän puoliepäillen, tuntuu tämä testi tietävän mitä tarvitsen. Tyyppi tuntee minut! Kaamospersoonalleni suunnatut hyvinvointivinkit ovat kuin tehtyjä minulle.


Hyvinvointivinkeissä muistutettiin välipalojen tärkeydestä. Bingo! Välipala jää tavattoman usein, hah, väliin. Toinenkin vinkki upposi. Kaltaiseni alavireisen vinkit laittoivat nimittäin pohtimaan oman kehon tarkempaa kuuntelua. Onko väsymys fyysistä, vaikkapa koneen ääressä istumisesta tullutta turtuneisuutta vai henkistä väsymystä, uuvuttavaa oloa. Miten helposti nämä sekoittuukaan arjessa!

Kehon kuuntelu, levon ja liikunnan tasapaino ja armollisuus itseä kohtaan ovat muuten tänä vuonna minulla fokuksessa ihan ilman tätä kaupallista kampanjaakin. Loppuvuodesta huomasin, että voimavarat alkoivat loppua. Akut olivat melko työteliään ja muutossävytteisen vuoden jälkeen tyhjinä. Nyt on tankkaamisen aika. 




Resepti



BBQ-paahdettua myskikurpitsaa & jogurttikastiketta

kahdelle, neljälle lisäkkeenä

  • 500 g myskikurpitsaa
  • 1 prk kikherneitä 
  • 2–3 rkl oliiviöljyä
  • noin 2 rkl Pirkka rub BBQ-mausteseosta

kastike
  • 1 1/2 dl paksua maustamatonta jogurttia
  • 1–2 rkl sitruunamehua
  • 1 dl hienonnettua lehtipersiljaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1–2 tl sokeria tai hunajaa
  • suolaa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. 
  2. Pese kurpitsa, halkaise ja poista siemenet.
  3. Leikkaa kurpitsa lohkoiksi. Myskikurpitsaa ei tarvitse kuoria.
  4. Paahda kurpitsalohkoja 15 minuuttia.
  5. Valuta kikherneet.
  6. Sekoita öljy ja rub-mausteseos.
  7. Levitä mausteöljy kurpitsoiden ja kikherneiden päälle. Sekoita.
  8. Paahda vielä 10–15 minuuttia.
  9. Sekoita kastike ja tarjoa se paahtuneiden kasvisten kanssa.

0

Oulun kiinalaiset ravintolat – topit ja flopit

torstai 24. tammikuuta 2019
Mikä on Oulun paras kiinalainen ravintola? 
Testasimme ja pisteytimme neljä keskustan ravintolaa ja 16 annosta. 


Tammikuisesta testikierroksesta alkaa jo tulla perinne. Kaksi vuotta sitten kiersimme neljä oululaista grilliä, viime vuonna tutustuimme kaupungin känkky- eli pizzatarjontaan. Nyt suuntasimme siis neljään Oulun keskustassa sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan. 

Listalle pääsivät Hai Long, Royal Garden eli aseman kiinalainen, Flavor Palace ja Beijing, joka tunnetaan myös rannan kiinalaisena. Oulussa ja aivan lähiseuduilla on toki enemmänkin kiinalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita, mutta neljää enempää ei kierrokseen kannata mahduttaa – suut kyllä söisivät mutta heikot sääret eivät kanna. 

Erityisesti harmitti, että aiemmin kauppahallissa toiminut Pikku Panda ei ehtinyt löytää uusia tiloja kauppahallin mentyä kiinni. Pandassa ruoka – ja erityisesti dumplingit – on ollut nimittäin ihan loistavaa. Niin sanotun tosi vanhan keskustan eli Oulunsalon asukit kertoivat, että Oulunsalon kiinalainen ravintola tarjoaa myös hyvää ruokaa. Myös Merikosken grillillä ja Huonesuolla sijaitsevalla grillillä tarjoillaan kiinalaista ruokaa. 


Jokaisessa ravintolassa tilattavat annokset olivat samat: kevätkääryleitä, kanaa kung pao, härkää mustapapukastikkeessa sekä possua talon tapaan. Myös perinteisesti tarjolla olevaa kaalisalaattia söimme kaikissa neljässä ravintolassa. En ymmärrä mikä hairahdus meille sattui, että mukaan ei päässyt yhtään vege-annosta (kevätkääryleitä lukuun ottamatta). Tosin oman kokemukseni perusteella esimerkiksi tofu on usein valmistettu kiinalaisissa ravintoloissa kauniisti ilmaistuna raaka-ainetta kunnioittamatta, että näin oli hyvä.

Kaikkein eniten pisteitä yksittäisistä annoksista keräsi Royal Gardenin kevätkääryleet (3,9/5), jotka olivat rapeita ja muhkeita, suorastaan erinomaisia. Valitettavasti muut paikan annokset eivät yltäneet lähellekään samaa tasoa. Itse asiassa mustapapukastike ja talon tapaan saivat koko kierroksen pienimmät pisteet.

Toinen selvästi meitä pisteiden valossa miellyttänyt annos oli Hai Longin härkää mustapapukastikkeessa (3,5/5), joka oli maukas eikä kasviksissa oltu säästelty. Hai Long sai muutenkin kehuja kasviksista; ne olivat rapeita ja tuoreita, mikä on aina puoleensavetävä asia. Hai Longissa oli panostettu myös annosten esillepanoon. Ravintolan kevätrulliin kaipasimme sen sijaan selvästi lisäpanostusta, sillä rullat olivat kierroksen huonoimmat.


Flavor Palacessa ilahdutti Kung pao -annos, joskin yksi raatilainen totesi tekevänsä itse parempaa. Kung pao onkin kokkauslistallani, sillä Hanna teki sitä tofusta aivan vastikään. Ja ehdottomasti vertailuun täytyy saada myös Kokkeillaan-Päivin loistoversio ruoasta. Myös talon tapaan oli Flavor Palacessa kivan tasapainoinen.

Beijingiltä odotin enemmän. Olen syönyt ravintolassa maukkaita lounaita ja oletin ilman muuta tason näkyvän ala carte -annoksissakin, mutta ainakaan nyt valitut annokset eivät tehneet vaikutusta. Parhaat pisteet annoksista sai mustapapukastike, jonka arvoa laski lihan huono laatu ja kasvisten niukkuus, kastike oli kyllä maukasta.

Oulun paras kiinalainen ravintola

Neljän ravintolan ja kuudentoista annoksen jälkeen katsoimme kahden desimaalin tarkkuudella täytettyä Excel-taulukkoamme. Flavor Palace tarjosi tasaisesti keskinkertaista ruokaa ja kiri tasaisuudellan nipin napin kierroksen parhaaksi ravintolaksi, kun kaikkien pisteet lasketaan yhteen.

Omalla listallani puolestaan voiton vei Hai Long erityisesti mustapapukastikkeen intensiivisyyden, salaatin hapokkuuden ja jo mainitsemieni rapeiden kasvisten ansiosta. Lisäksi Royal Gardenista kannattaa ehdottomasti hakea mukaan paketillinen kevätkääryleitä.

Parhaaksi kiinalaiseksi ravintolaksi en uskaltaisi kuitenkaan kumpaakaan edellä mainittua tituleerata. Pikku Pandan paluulta odotan paljon ja Oulunsalossa sijaitseva Pieni lohikäärme on ehdottomasti testattava.

Kierroksen ylivoimainen voittaja oli kuitenkin seura. Samalla kun analysoimme ja pohdimme annoksia, kietouduimme keskusteluihin, jotka naurattavat vieläkin. Miten ihanaa on, että yhteisen kiinnostuksenkohteen eli ruoan ympärillä vietetyistä hetkistä jää muitakin vahvoja muistoja kuin makumuistoja. Edelleen muistutan, että #foodblogoulu-joukkoon saa liittyä laittamalla viestiä kenelle tahansa meistä. Luvassa on hyvää ruokaa ja seuraa sekä huonoja juttuja.

Lue myös nämä kierroksesta kirjoitetut jutut:



0

Appelsiini-mozzarellasalaatti

perjantai 18. tammikuuta 2019
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa

Kun aurinkoa tuskin näkee taivaalla, täytyy sen löytyä lautaselta.


Vuoden pimeimmät viikot tuntuvat välillä loputtoman pitkiltä. Joulun jälkeen, kun kalenterin mukaan päivät alkavat jo olla isossa osassa maata pidempiä, alkaa kärsivällisyys loppua. Eikö se valo jo tule?  Kalenteri näyttää jo tammikuun puoliväliä, mutta päivä on tuskin kukonloikan pidempi kuin viime viikolla. Eikä keho vielä ymmärrä, että kyllä se valo sieltä on hiljalleen matkalla kohti pohjoisiakin leveyspiirejä. Utsjoellakin päivä on jo vartin mittainen!


Talvella kroppa huutaa pastaa, leipää ja rasvaa. Luulee mokoma, että sitä muka ollaan talviunia nukkuvia otuksia, jotka tarvitsevat vararavintoa. Toisaalta, melkoiselta horrokseltahan tämä synkkyyden sylissä taapertaminen välillä tuntuu. Valo käy kyllä kurkkaamassa, mutta painuu moikkaamatta mailleen. See you later, pohjoisen asukki! Tasataan puntteja sitten kesällä. 

Välillä tuntuu, että talven pimeät kuukaudet on sellaista taistelua: keho huutaa kaikkea kummaa, mutta mieli tietää, että hyvällä tämäkin taisto voitetaan. Hyvään uskoen viime marraskuussa, jolloin aurinko näyttäytyi tuskin lainkaan, päätin, että en aio lannistua pimeyden voimalle. 

Siksi olin tosi innoissani, kun K-Supermarket haastoi minut mukaan antamaan vinkkejä synkkyyttä vastaan kaupallisen yhteistyön merkeissä. Tein netissä hauskan kaamospersoona-testin, ja saan viikoittain omalle kaamospersoonalle vinkkejä, jotka antavat lisää virtaa sekä kropalle että mielelle. Vaikka testi on arkeen sopivan lyhyt, sai se napattua kiinni olennaisen: Olen alivireinen. No joo, myönnetään.

Eilen sain ensimmäiset vinkit sähköpostiini. Tykkään vinkkien konkretiasta – liian yleisellä tasolla olevat vinkit jäisivät helposti toteutumatta. Mutta yksinkertaiset, arkeen helposti sulahtavat pienet neuvot toteutuu siinä himppusen laahustavassa arjessakin vaivatta. Yksi vinkki esimerkiksi oli kasvisten lisäämisestä puhuttaessa päättää syödä joka päivä yksi lisää joka päivä. Minä päätin, lisätä aamupalaani aina ektrahedelmän. Heti tänään aloitin!

Väriä ja hedelmiä latasin myös lautaselle, kun tein K-Supermarketin kehittämästä kaamos-menusta aivan ihanan appelsiini-mozzarellasalaatin. Kurkkaapa muutkin helpot herkut linkin takaa, ne on luotu maailmaan, jossa aurinko ei paista.




Resepti



Appelsiini-mozzarellasalaatti

3–4 annosta

  • 2–3 veriappelsiinia
  • 1 mozzarella-pallo
  • ripaus sormisuolaa
  • ripaus mustapippuria
  • tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa
  • 2–3 rkl suolapähkinöitä
  • oliiviöljyä

  1. Kuori appelsiinit huolellisesti. Leikkaa viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille.
  2. Revi mozzarella appelsiiniviipaleiden päälle.
  3. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.
  4. Lisää päälle tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa.
  5. Viimeistele suolapähkinöillä ja oliiviöljyllä.

2

Oliivinpoimintaa Italiassa

tiistai 15. tammikuuta 2019
Oliivilehto eteläisessä Toscanassa kuulostaa juuri niin upealta kuin se onkin. Illalla päivän oliivisaalis viedään läheiselle öljynpuristamolle ja aamupalaleivän päälle kaadetaan vastapuristettua raikkaanvihreää kultaa.


Matkasin oliiviviljelmille eteläiseen Toscanaan vähän vahingossa. Vielä enemmän sattumalta matkaan lähtivät myös ystäväni, jotka ovat samaa sorttia kuin minä: innostuvat lysteiltä kuulostavista asioista helposti. Ja mikä kuulostaisi ihanammalta kuin viisi päivää sydänystävien seurassa Italiassa, ruoan, viinin ja oliiviöljyn paratiisissa.



Sain puolisentoista vuotta sitten yhden ystäväni kautta maisteltavaksi pienen italialaisen luomutilan oliiviöljyä. Tila on ystäväni hyvän ystävän, suomalaisen Annan ja hänen italialais-suomalaisen perheensä tila, jonka öljyä on tilattavissa Suomeenkin. Ihastuin öljyyn ensihörpyllä ja tilasin heti paritusinaa pulloa Toscanan vihreää kultaa. Sen koommin keittiössäni ei ole muuta öljyä juuri käytettykään. Edellisen satsin loppuessa olen tilannut öljyä lisää. Sähköpostilla laitettu tilaus tulee kotiovelle suoraan öljytilalta muutamassa päivässä.

Tilausten, laskujen ja öljyn kehumisen seassa kirjoitin Annalle sivulauseessa, että minulla on pitkään ollut haaveena päästä poimimaan oliiveja, vaikka tiesinkin, että se olisi taatusti kaikkea muuta kuin puoliromanttinen kuvitelmani: nokosia oliivilehdossa, viiniä oliivipuun alla ja leppoisaa poimimista auringonpaisteessa. Kymmenet puut eivät tyhjene oliiveista ilman viikkojen uurastusta. 


Syksyllä sain Annalta viestin: "Oliivinkeräys alkaa marraskuun alussa. Tule käymään!" En ehkä katsonut edes kalenteriani ennen kuin vastasin myöntävästi. Suunnitelmissa oli, että olisin paikalla samaan aikaan kuin alueen erityistarpeisten nuorten ryhmä, jonka kanssa Anna ja Francesco ovat tehneet yhteistyötä tarjoten autistisille, kehitysvammaisille ja muutoin arjessa tukea tarvitseville nuorille onnistumisen elämyksiä ja kokemuksia tilan töistä. 

Soitin matkasta innoissani ystävälleni Johannalle. Noin kolmen sekunnin intoiluni jälkeen Johanna ilmoitti lähtevänsä mukaan. Lennot oli jo melkein buukattu, kun toinen Johanna sattui soittamaan. Ehkä ei edes tarvitse sanoa, että hänkin innostui. Ai että rakastan näitä tyyppejä! Lopulta oliivihommista tehtiin kolme juttua: kaksi lehtijuttua (linkit postauksen lopussa) sekä tämä blogipostaus. 


Olin ihan superinnoissani: kahden intohimoni, ruoan ja erityislasten ja -nuorten, yhdistyminen ykdeksi kokemukseksi oliivipuiden katveessa yhdessä ystävien kanssa kuulosti vastustamattomalta. Lopulta nuorten ryhmän tulo tilalle siirtyi hyvin epävakaisen sään vuoksi toiseen ajankohtaan. Sateella oliiveja ei nimittäin voi poimia – sadepäiville meidänkin piti keksiä muita seikkailuja.

Anna ja Francesco ottivat meidät avosylin vastaan. Sadepäiville he järjestivät ikimuistoisen viinitilavierailun. He myös vinkkasivat ja varasivat pöydät kivoista ravintoloista.  Ja vielä kun Francescon äiti, Nonna, kutsui meidät luokseen pastaoppiin ja lounaalle, olimme ikionnellisia muuttuneista matkasuunnitelmista huolimatta. 

Kuva: Johanna Myllymäki

Oliivista öljyksi

Oliivit kerätään haravamaisella "räpättimellä" puita riipien. Oksa ja oksan osa kerrallaan puu käydään läpi, ja oliivit putoavat puun alla olevalle verkolle. Hätäinen ei auta olla, sillä kaikki oliivit halutaan tietenkin talteen. Tärisevä laite saa tottumattoman kädet vapisemaan hervottomasti hetkessä. Kaksi oksaa ja tauko oli aivan hyvä tahti vasta-alkajalle.

Kaikkia puita ei sentään tarvitse poimia käsin; osaan puista voidaan laittaa ravistin, joka tärisyttää oliivit maahan. Verkoilta oliivit kerätään koreihin ja päivän päätteeksi korit viedään puristamolle.

Kuva: Johanna Myllymäki
Francesco ja Anna tuottavat luomuöljyä ja hoitavat puitaan rakkaudella. Päätökset tehdään puita, luontoa ja jatkuvuutta kunnioittaen, ei volyymin tai myynnin näkökulmasta. Oliivit kerätään silloin, kun ne alkavat vaihtaa väriä. Tällöin oliiveista puristettava öljy on laadukkaita, vaikka sitä ei määrällisesti tulekaan aivan niin paljoa kuin kypsemmistä oliiveista.

Yksi laadun tae onkin nopea puristus. Annan ja Francescon oliivit kuskataan siis joka ilta Pitiglianon keskustan tuntumassa sijaitsevaan öljynpuristamoon. Halvemmaksi tietysti tulisi kerätä oliiveja muutama päivä ja puristuttaa ne vasta sitten öljyksi, mutta vasta poimituista oliiveista tulee paras öljy.

Ja laadun kyllä maistaa. Sen todella maistaa. Tykkään Olio Nonno Mimmo -öljystä erityisesti sen monikäyttöisyyden vuoksi. Öljyssä on riittävästi luonnetta salaatin päälle huiskittavaksi tai leivän dipiksi. Mutta se on sopivan lempeä myös paistamiseen tai melkein mihin tahansa ruoanlaittoon. Esimerkiksi tämä superherkku suklaakakku oliiviöljyllä on tehty Nonno Mimmon öljyyn.


Perheen lapset, Maia, Leo ja Luca, riemuitsivat suomalaisista vieraista ja vaihtoivat tottuneesti kielestä toiseen. Kun lapset kiipesivät syliin kirjan kanssa ja kutsuivat mukaan kiipeilykisaan, tai kun söimme piknik-lounaan koko porukalla oliivipuiden alla, tuli olo, että olen ystävien kanssa ystävien luona. Ja niin siinä taisi käydäkin. Pala meistä jäi näiden upeiden ihmisten luo – ja palan koko hurmaavasta sakista otimme mukaamme Suomeen.


Tammikuun Maku-lehdestä voit lukea lisää L'Olio Nonno Mimmo -öljystä. Annan ja Francescon sykähdyttävästä tarinasta on aiemmin ilmestynyt juttu Apu-lehdessä. Lehtijuttujen tekstit on kirjoittanut ihana ystäväni Johanna Järventaus (April Stories) ja kuvat on ottanut toinen voimanainen, ystäväni Johanna Myllymäki (A-lehdet).

0
Sisällön tarjoaa Blogger.