Kuukauden ruokahaaste tekee paluun

torstai 31. tammikuuta 2019
Kuukauden ruokahaaste on pala ruokablogien historiaa. Nyt haaste tekee paluun aiempaa rennompana – tule mukaan!



Ruokablogeissa vuodesta 2007 saakka kuukaudesta toiseen vaeltanut haaste jäi talviunille kolmisen vuotta sitten. Nyt on aika herättää haaste henkiin! 

Vuosien varrella moni on haastetta kaivannut – eikä ihme. Yhdeksän vuoden ajan ruokahaaste keräsi kuukausittain yhden teeman ympärille nipun postauksia, joissa pureuduttiin aiheeseen usein reseptin muodossa. Mikä upea tapa saada yhteen reseptejä raaka-aineen, värin, maan tai vaikka musiikkilajin innoittamana. Silloin voittaja äänestettiin ja voittaja keksi uuden haasteen.

Uudistunut, nyt helmikuussa uudelleen starttaava kuukauden ruokahaaste ei ole pelkästään blogien juttu. Se on ihan kaikkien juttu! Ihan kuka tahansa voi osallistua kuukauden ruokahaasteeseen, ja olla mukana rakentamassa uutta ruokahaastekulttuuria. Ja se tekee siitä aiempaa hauskempaa, yhteisöllisempää ja rennompaa. Me otettiin Hannan soppa -Hannan kanssa uudesta startista koppi, ja keksimme ensimmäisen haasteen aiheen. Jatkossa olemme avoinna ehdotuksille, ideoille ja yhteistyölle. Jos siis sinulla on mielessä hyviä aiheita, laita meille viestiä.

Osallistu kuukauden ruokahaasteeseen 

Kuukauden ruokahaasteen teemana on helmikuussa sitrukset. Kokkaa siis jotain sitrusta sisältävää, ja jos haluat, jaa luomuksesti hästägillä #kuukaudenruokahaaste.

Tavoitteena on saada aikaan hyvää mieltä, yhteisiä kokemuksia ja jaettuja ideoita. Voit osallistua kuukauden ruokahaasteeseen Instagramissa, Facebookissa tai vaikka ihan vain omaksi iloksesi omassa keittiössäsi. Uudistuneessa ruokahaasteessa pidetään vain hauskaa. Kun kukaan ei voita, kaikki voittavat.


#kuukaudenruokahaaste
2

Minestronekeitto – helppo ja muunneltava klassikkoresepti

maanantai 28. tammikuuta 2019
Minestronekeiton lämpö saa koko kropan hehkumaan. Keitto onnistuu helposti täysin vegenä – tai sitten sekaan voi laittaa vaikka jauhelihaa.

Minestronekeitto

Täyteläinen tomaattikeitto on jo siltään upea talviruoka. Tomaatin hapokkuus taittuu muilla kasviksilla pehmeäksi mutta raikkaaksi. Ja kun keiton täydentää pastalla ja pavuilla, on luvassa myös täyttävää herkkuruokaa. 

Kun kysyin muutama viikko sitten Insta-stoorissa, millaisia #arjentaklaaja-reseptejä toivoisitte, sain ison nipun vastauksia, joista yli puolessa toivottiin kasvisruokia. Myös kasvisruoat, jotka maistuvat lapsiperheissäkin, olivat monen toiveena. Minestrone on täyttää kaikki nämä toiveet. Pasta tekee siitä lapsille helposti lähestyttävän, eikä kovin moni aikuinenkaan pistä pahakseen tomaattiliemestä makua saaneita pasta-sattumia.

Jos pavut tuntuvat vieraalta ainesosalta, on minestronekeitto helppo tapa opetella niiden käyttöä. Papuja voi lisätä joukkoon maltillisesti tai lusikoida niitä epäilijän lautaselle vain muutaman. Myös chili con carne on muuten hyvä tapa aloittaa papujen käyttö – aika monta pavunvihaajaa olen chilillä kammennut lover-leiriin.

Toisaalta minestronekeitto on niitä ruokia, jotka ovat helposti muunneltavissa, sillä sekaan käy melkein mikä proteiininlähde tahansa. Jauheliha-minestrone on hyvää, samoin keittoon voi laittaa vaikka mifu-jauhista. 

Jos pakastimessasi on soffrittoa, on kuuluu se ehdottomasti minestroneenkin. Mutta ilmankin pärjää, joskin täyteläisen maun saadakseen on aikaa hyvä varata kasvisten kuullottamiseen ja keiton kymppiminsa enemmän. 

Minestronekeiton ohje on kuta kuinkin sama kuin Sydänmerkille, Voimaa keittiöstä -blogiini, tekemäni resepti. Mitä sitä pyörää uudelleen keksimään.



Resepti



Minestronekeitto


noin neljälle

  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 1–2 valkosipulinkynttä
  • 1 iso porkkana
  • 1–2 varsisellerin vartta
  • 6 dl kasvislientä (tai vettä)
  • 400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
  • noin 300 g kidneypapuja 
  • 1 1/2 dl kuivapastaa
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • 1–2 tl sokeria tai hunajaa
  • hieman mustapippuria
  • suolaa

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet sekä raasta kuorittu porkkana. Hienonna tai raasta myös selleri. Jos sinulla on soffrittoa pakastimessa, käytä sitä.
  2. Kuullosta kasviksia öljyssä keskilämmöllä vähintään vartti.
  3. Lisää tomaatimurska tai paseerattu tomaatti, pavut ja pasta.
  4. Keitä kunnes pasta on kypsää.
  5. Mausta etikalla, sokerilla, mustapippurilla ja suolalla.
4

BBQ-paahdettua myskikurpitsaa & jogurttikastiketta

perjantai 25. tammikuuta 2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

BBQ-paahdettu myskikurpitsa on kuin kurkistus tulevaan valon vuodenaikaan. Arjen pikaruokaa, olkaa hyvä!



Yhden astian ruoissa on jotain maagista. Sellaista hykerryttävää helppoutta ja arkeen mukavasti solahtavaa vaivattomuutta, jonka voi viedä mukanaan viikonloppuunkin – ei viikonloppuruoankaan tarvitse vaikeaa olla!

BBQ-maustettu myskikurpitsa tuo myös häivähdyksen kesästä keskelle sydäntalvea. Ja kun samalle pellille laitetaan paahtumaan myös ruokaisia kikherneitä, on ruoka kastiketta vaille valmis. Olen lusikoinut tätä paitsi suoraan pelliltä suuhun myös salaatin päälle. Mainiosti uunissa paahtuneet kasvikset toimivat myös lisäkkeenä vaikka kalalle.


Kalasta tämä ruoka saikin innoituksensa. K-Supermarketin kaamosmenussa oleva paahdettu lohi on nimittäin myös maustettu BBQ-mausteseoksella eli rubilla, ja siitä se kala-allergikon ajatus lähti kieppumaan kohti kasvisvaihtoehtoa. Ruokareviiri-sivut kannattaa muuten tsekata aivan ehdottomasti. Siellä on vaikka miten paljon vinkkejä ja loistavia reseptejä, jotka on tehty meille pakkasessa ja pimeässä taivaltaville. Vaikka jaksan kyllä aina muistuttaa, että menemme hyvää vauhtia valoa päin – ja sen jo huomaa!

Muistatteko, kun viime viikolla kerroin, että tein K-Supermarketin sivuilla olevan testin. Ja vaikka rehellisyyden nimissä myönnän, että suhtaudun nettitestien antamiin tuloksiin aina vähän puoliepäillen, tuntuu tämä testi tietävän mitä tarvitsen. Tyyppi tuntee minut! Kaamospersoonalleni suunnatut hyvinvointivinkit ovat kuin tehtyjä minulle.


Hyvinvointivinkeissä muistutettiin välipalojen tärkeydestä. Bingo! Välipala jää tavattoman usein, hah, väliin. Toinenkin vinkki upposi. Kaltaiseni alavireisen vinkit laittoivat nimittäin pohtimaan oman kehon tarkempaa kuuntelua. Onko väsymys fyysistä, vaikkapa koneen ääressä istumisesta tullutta turtuneisuutta vai henkistä väsymystä, uuvuttavaa oloa. Miten helposti nämä sekoittuukaan arjessa!

Kehon kuuntelu, levon ja liikunnan tasapaino ja armollisuus itseä kohtaan ovat muuten tänä vuonna minulla fokuksessa ihan ilman tätä kaupallista kampanjaakin. Loppuvuodesta huomasin, että voimavarat alkoivat loppua. Akut olivat melko työteliään ja muutossävytteisen vuoden jälkeen tyhjinä. Nyt on tankkaamisen aika. 




Resepti



BBQ-paahdettua myskikurpitsaa & jogurttikastiketta

kahdelle, neljälle lisäkkeenä

  • 500 g myskikurpitsaa
  • 1 prk kikherneitä 
  • 2–3 rkl oliiviöljyä
  • noin 2 rkl Pirkka rub BBQ-mausteseosta

kastike
  • 1 1/2 dl paksua maustamatonta jogurttia
  • 1–2 rkl sitruunamehua
  • 1 dl hienonnettua lehtipersiljaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1–2 tl sokeria tai hunajaa
  • suolaa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. 
  2. Pese kurpitsa, halkaise ja poista siemenet.
  3. Leikkaa kurpitsa lohkoiksi. Myskikurpitsaa ei tarvitse kuoria.
  4. Paahda kurpitsalohkoja 15 minuuttia.
  5. Valuta kikherneet.
  6. Sekoita öljy ja rub-mausteseos.
  7. Levitä mausteöljy kurpitsoiden ja kikherneiden päälle. Sekoita.
  8. Paahda vielä 10–15 minuuttia.
  9. Sekoita kastike ja tarjoa se paahtuneiden kasvisten kanssa.

0

Oulun kiinalaiset ravintolat – topit ja flopit

torstai 24. tammikuuta 2019
Mikä on Oulun paras kiinalainen ravintola? 
Testasimme ja pisteytimme neljä keskustan ravintolaa ja 16 annosta. 


Tammikuisesta testikierroksesta alkaa jo tulla perinne. Kaksi vuotta sitten kiersimme neljä oululaista grilliä, viime vuonna tutustuimme kaupungin känkky- eli pizzatarjontaan. Nyt suuntasimme siis neljään Oulun keskustassa sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan. 

Listalle pääsivät Hai Long, Royal Garden eli aseman kiinalainen, Flavor Palace ja Beijing, joka tunnetaan myös rannan kiinalaisena. Oulussa ja aivan lähiseuduilla on toki enemmänkin kiinalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita, mutta neljää enempää ei kierrokseen kannata mahduttaa – suut kyllä söisivät mutta heikot sääret eivät kanna. 

Erityisesti harmitti, että aiemmin kauppahallissa toiminut Pikku Panda ei ehtinyt löytää uusia tiloja kauppahallin mentyä kiinni. Pandassa ruoka – ja erityisesti dumplingit – on ollut nimittäin ihan loistavaa. Niin sanotun tosi vanhan keskustan eli Oulunsalon asukit kertoivat, että Oulunsalon kiinalainen ravintola tarjoaa myös hyvää ruokaa. Myös Merikosken grillillä ja Huonesuolla sijaitsevalla grillillä tarjoillaan kiinalaista ruokaa. 


Jokaisessa ravintolassa tilattavat annokset olivat samat: kevätkääryleitä, kanaa kung pao, härkää mustapapukastikkeessa sekä possua talon tapaan. Myös perinteisesti tarjolla olevaa kaalisalaattia söimme kaikissa neljässä ravintolassa. En ymmärrä mikä hairahdus meille sattui, että mukaan ei päässyt yhtään vege-annosta (kevätkääryleitä lukuun ottamatta). Tosin oman kokemukseni perusteella esimerkiksi tofu on usein valmistettu kiinalaisissa ravintoloissa kauniisti ilmaistuna raaka-ainetta kunnioittamatta, että näin oli hyvä.

Kaikkein eniten pisteitä yksittäisistä annoksista keräsi Royal Gardenin kevätkääryleet (3,9/5), jotka olivat rapeita ja muhkeita, suorastaan erinomaisia. Valitettavasti muut paikan annokset eivät yltäneet lähellekään samaa tasoa. Itse asiassa mustapapukastike ja talon tapaan saivat koko kierroksen pienimmät pisteet.

Toinen selvästi meitä pisteiden valossa miellyttänyt annos oli Hai Longin härkää mustapapukastikkeessa (3,5/5), joka oli maukas eikä kasviksissa oltu säästelty. Hai Long sai muutenkin kehuja kasviksista; ne olivat rapeita ja tuoreita, mikä on aina puoleensavetävä asia. Hai Longissa oli panostettu myös annosten esillepanoon. Ravintolan kevätrulliin kaipasimme sen sijaan selvästi lisäpanostusta, sillä rullat olivat kierroksen huonoimmat.


Flavor Palacessa ilahdutti Kung pao -annos, joskin yksi raatilainen totesi tekevänsä itse parempaa. Kung pao onkin kokkauslistallani, sillä Hanna teki sitä tofusta aivan vastikään. Ja ehdottomasti vertailuun täytyy saada myös Kokkeillaan-Päivin loistoversio ruoasta. Myös talon tapaan oli Flavor Palacessa kivan tasapainoinen.

Beijingiltä odotin enemmän. Olen syönyt ravintolassa maukkaita lounaita ja oletin ilman muuta tason näkyvän ala carte -annoksissakin, mutta ainakaan nyt valitut annokset eivät tehneet vaikutusta. Parhaat pisteet annoksista sai mustapapukastike, jonka arvoa laski lihan huono laatu ja kasvisten niukkuus, kastike oli kyllä maukasta.

Oulun paras kiinalainen ravintola

Neljän ravintolan ja kuudentoista annoksen jälkeen katsoimme kahden desimaalin tarkkuudella täytettyä Excel-taulukkoamme. Flavor Palace tarjosi tasaisesti keskinkertaista ruokaa ja kiri tasaisuudellan nipin napin kierroksen parhaaksi ravintolaksi, kun kaikkien pisteet lasketaan yhteen.

Omalla listallani puolestaan voiton vei Hai Long erityisesti mustapapukastikkeen intensiivisyyden, salaatin hapokkuuden ja jo mainitsemieni rapeiden kasvisten ansiosta. Lisäksi Royal Gardenista kannattaa ehdottomasti hakea mukaan paketillinen kevätkääryleitä.

Parhaaksi kiinalaiseksi ravintolaksi en uskaltaisi kuitenkaan kumpaakaan edellä mainittua tituleerata. Pikku Pandan paluulta odotan paljon ja Oulunsalossa sijaitseva Pieni lohikäärme on ehdottomasti testattava.

Kierroksen ylivoimainen voittaja oli kuitenkin seura. Samalla kun analysoimme ja pohdimme annoksia, kietouduimme keskusteluihin, jotka naurattavat vieläkin. Miten ihanaa on, että yhteisen kiinnostuksenkohteen eli ruoan ympärillä vietetyistä hetkistä jää muitakin vahvoja muistoja kuin makumuistoja. Edelleen muistutan, että #foodblogoulu-joukkoon saa liittyä laittamalla viestiä kenelle tahansa meistä. Luvassa on hyvää ruokaa ja seuraa sekä huonoja juttuja.

Lue myös nämä kierroksesta kirjoitetut jutut:



0

Appelsiini-mozzarellasalaatti

perjantai 18. tammikuuta 2019
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa

Kun aurinkoa tuskin näkee taivaalla, täytyy sen löytyä lautaselta.


Vuoden pimeimmät viikot tuntuvat välillä loputtoman pitkiltä. Joulun jälkeen, kun kalenterin mukaan päivät alkavat jo olla isossa osassa maata pidempiä, alkaa kärsivällisyys loppua. Eikö se valo jo tule?  Kalenteri näyttää jo tammikuun puoliväliä, mutta päivä on tuskin kukonloikan pidempi kuin viime viikolla. Eikä keho vielä ymmärrä, että kyllä se valo sieltä on hiljalleen matkalla kohti pohjoisiakin leveyspiirejä. Utsjoellakin päivä on jo vartin mittainen!


Talvella kroppa huutaa pastaa, leipää ja rasvaa. Luulee mokoma, että sitä muka ollaan talviunia nukkuvia otuksia, jotka tarvitsevat vararavintoa. Toisaalta, melkoiselta horrokseltahan tämä synkkyyden sylissä taapertaminen välillä tuntuu. Valo käy kyllä kurkkaamassa, mutta painuu moikkaamatta mailleen. See you later, pohjoisen asukki! Tasataan puntteja sitten kesällä. 

Välillä tuntuu, että talven pimeät kuukaudet on sellaista taistelua: keho huutaa kaikkea kummaa, mutta mieli tietää, että hyvällä tämäkin taisto voitetaan. Hyvään uskoen viime marraskuussa, jolloin aurinko näyttäytyi tuskin lainkaan, päätin, että en aio lannistua pimeyden voimalle. 

Siksi olin tosi innoissani, kun K-Supermarket haastoi minut mukaan antamaan vinkkejä synkkyyttä vastaan kaupallisen yhteistyön merkeissä. Tein netissä hauskan kaamospersoona-testin, ja saan viikoittain omalle kaamospersoonalle vinkkejä, jotka antavat lisää virtaa sekä kropalle että mielelle. Vaikka testi on arkeen sopivan lyhyt, sai se napattua kiinni olennaisen: Olen alivireinen. No joo, myönnetään.

Eilen sain ensimmäiset vinkit sähköpostiini. Tykkään vinkkien konkretiasta – liian yleisellä tasolla olevat vinkit jäisivät helposti toteutumatta. Mutta yksinkertaiset, arkeen helposti sulahtavat pienet neuvot toteutuu siinä himppusen laahustavassa arjessakin vaivatta. Yksi vinkki esimerkiksi oli kasvisten lisäämisestä puhuttaessa päättää syödä joka päivä yksi lisää joka päivä. Minä päätin, lisätä aamupalaani aina ektrahedelmän. Heti tänään aloitin!

Väriä ja hedelmiä latasin myös lautaselle, kun tein K-Supermarketin kehittämästä kaamos-menusta aivan ihanan appelsiini-mozzarellasalaatin. Kurkkaapa muutkin helpot herkut linkin takaa, ne on luotu maailmaan, jossa aurinko ei paista.




Resepti



Appelsiini-mozzarellasalaatti

3–4 annosta

  • 2–3 veriappelsiinia
  • 1 mozzarella-pallo
  • ripaus sormisuolaa
  • ripaus mustapippuria
  • tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa
  • 2–3 rkl suolapähkinöitä
  • oliiviöljyä

  1. Kuori appelsiinit huolellisesti. Leikkaa viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille.
  2. Revi mozzarella appelsiiniviipaleiden päälle.
  3. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.
  4. Lisää päälle tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa.
  5. Viimeistele suolapähkinöillä ja oliiviöljyllä.

2

Oliivinpoimintaa Italiassa

tiistai 15. tammikuuta 2019
Oliivilehto eteläisessä Toscanassa kuulostaa juuri niin upealta kuin se onkin. Illalla päivän oliivisaalis viedään läheiselle öljynpuristamolle ja aamupalaleivän päälle kaadetaan vastapuristettua raikkaanvihreää kultaa.


Matkasin oliiviviljelmille eteläiseen Toscanaan vähän vahingossa. Vielä enemmän sattumalta matkaan lähtivät myös ystäväni, jotka ovat samaa sorttia kuin minä: innostuvat lysteiltä kuulostavista asioista helposti. Ja mikä kuulostaisi ihanammalta kuin viisi päivää sydänystävien seurassa Italiassa, ruoan, viinin ja oliiviöljyn paratiisissa.



Sain puolisentoista vuotta sitten yhden ystäväni kautta maisteltavaksi pienen italialaisen luomutilan oliiviöljyä. Tila on ystäväni hyvän ystävän, suomalaisen Annan ja hänen italialais-suomalaisen perheensä tila, jonka öljyä on tilattavissa Suomeenkin. Ihastuin öljyyn ensihörpyllä ja tilasin heti paritusinaa pulloa Toscanan vihreää kultaa. Sen koommin keittiössäni ei ole muuta öljyä juuri käytettykään. Edellisen satsin loppuessa olen tilannut öljyä lisää. Sähköpostilla laitettu tilaus tulee kotiovelle suoraan öljytilalta muutamassa päivässä.

Tilausten, laskujen ja öljyn kehumisen seassa kirjoitin Annalle sivulauseessa, että minulla on pitkään ollut haaveena päästä poimimaan oliiveja, vaikka tiesinkin, että se olisi taatusti kaikkea muuta kuin puoliromanttinen kuvitelmani: nokosia oliivilehdossa, viiniä oliivipuun alla ja leppoisaa poimimista auringonpaisteessa. Kymmenet puut eivät tyhjene oliiveista ilman viikkojen uurastusta. 


Syksyllä sain Annalta viestin: "Oliivinkeräys alkaa marraskuun alussa. Tule käymään!" En ehkä katsonut edes kalenteriani ennen kuin vastasin myöntävästi. Suunnitelmissa oli, että olisin paikalla samaan aikaan kuin alueen erityistarpeisten nuorten ryhmä, jonka kanssa Anna ja Francesco ovat tehneet yhteistyötä tarjoten autistisille, kehitysvammaisille ja muutoin arjessa tukea tarvitseville nuorille onnistumisen elämyksiä ja kokemuksia tilan töistä. 

Soitin matkasta innoissani ystävälleni Johannalle. Noin kolmen sekunnin intoiluni jälkeen Johanna ilmoitti lähtevänsä mukaan. Lennot oli jo melkein buukattu, kun toinen Johanna sattui soittamaan. Ehkä ei edes tarvitse sanoa, että hänkin innostui. Ai että rakastan näitä tyyppejä! Lopulta oliivihommista tehtiin kolme juttua: kaksi lehtijuttua (linkit postauksen lopussa) sekä tämä blogipostaus. 


Olin ihan superinnoissani: kahden intohimoni, ruoan ja erityislasten ja -nuorten, yhdistyminen ykdeksi kokemukseksi oliivipuiden katveessa yhdessä ystävien kanssa kuulosti vastustamattomalta. Lopulta nuorten ryhmän tulo tilalle siirtyi hyvin epävakaisen sään vuoksi toiseen ajankohtaan. Sateella oliiveja ei nimittäin voi poimia – sadepäiville meidänkin piti keksiä muita seikkailuja.

Anna ja Francesco ottivat meidät avosylin vastaan. Sadepäiville he järjestivät ikimuistoisen viinitilavierailun. He myös vinkkasivat ja varasivat pöydät kivoista ravintoloista.  Ja vielä kun Francescon äiti, Nonna, kutsui meidät luokseen pastaoppiin ja lounaalle, olimme ikionnellisia muuttuneista matkasuunnitelmista huolimatta. 

Kuva: Johanna Myllymäki

Oliivista öljyksi

Oliivit kerätään haravamaisella "räpättimellä" puita riipien. Oksa ja oksan osa kerrallaan puu käydään läpi, ja oliivit putoavat puun alla olevalle verkolle. Hätäinen ei auta olla, sillä kaikki oliivit halutaan tietenkin talteen. Tärisevä laite saa tottumattoman kädet vapisemaan hervottomasti hetkessä. Kaksi oksaa ja tauko oli aivan hyvä tahti vasta-alkajalle.

Kaikkia puita ei sentään tarvitse poimia käsin; osaan puista voidaan laittaa ravistin, joka tärisyttää oliivit maahan. Verkoilta oliivit kerätään koreihin ja päivän päätteeksi korit viedään puristamolle.

Kuva: Johanna Myllymäki
Francesco ja Anna tuottavat luomuöljyä ja hoitavat puitaan rakkaudella. Päätökset tehdään puita, luontoa ja jatkuvuutta kunnioittaen, ei volyymin tai myynnin näkökulmasta. Oliivit kerätään silloin, kun ne alkavat vaihtaa väriä. Tällöin oliiveista puristettava öljy on laadukkaita, vaikka sitä ei määrällisesti tulekaan aivan niin paljoa kuin kypsemmistä oliiveista.

Yksi laadun tae onkin nopea puristus. Annan ja Francescon oliivit kuskataan siis joka ilta Pitiglianon keskustan tuntumassa sijaitsevaan öljynpuristamoon. Halvemmaksi tietysti tulisi kerätä oliiveja muutama päivä ja puristuttaa ne vasta sitten öljyksi, mutta vasta poimituista oliiveista tulee paras öljy.

Ja laadun kyllä maistaa. Sen todella maistaa. Tykkään Olio Nonno Mimmo -öljystä erityisesti sen monikäyttöisyyden vuoksi. Öljyssä on riittävästi luonnetta salaatin päälle huiskittavaksi tai leivän dipiksi. Mutta se on sopivan lempeä myös paistamiseen tai melkein mihin tahansa ruoanlaittoon. Esimerkiksi tämä superherkku suklaakakku oliiviöljyllä on tehty Nonno Mimmon öljyyn.


Perheen lapset, Maia, Leo ja Luca, riemuitsivat suomalaisista vieraista ja vaihtoivat tottuneesti kielestä toiseen. Kun lapset kiipesivät syliin kirjan kanssa ja kutsuivat mukaan kiipeilykisaan, tai kun söimme piknik-lounaan koko porukalla oliivipuiden alla, tuli olo, että olen ystävien kanssa ystävien luona. Ja niin siinä taisi käydäkin. Pala meistä jäi näiden upeiden ihmisten luo – ja palan koko hurmaavasta sakista otimme mukaamme Suomeen.


Tammikuun Maku-lehdestä voit lukea lisää L'Olio Nonno Mimmo -öljystä. Annan ja Francescon sykähdyttävästä tarinasta on aiemmin ilmestynyt juttu Apu-lehdessä. Lehtijuttujen tekstit on kirjoittanut ihana ystäväni Johanna Järventaus (April Stories) ja kuvat on ottanut toinen voimanainen, ystäväni Johanna Myllymäki (A-lehdet).

0

Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

lauantai 5. tammikuuta 2019
Paahdettu myskikurpitsa ja maultaan pähkinään vivahtava kvinoa muodostavat talvisalaatin maukkaan rungon. Mausteinen vinaigrette antaa salaatille annoksen auringon makua.

Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

Kvinoapohjaiset salaatit ovat suosikkejani. Kvinoa pitää hyvin nälkää, mutta ei aiheuta kaameaa iltapäivän tunteihin ajoittuvaa aivosumua. Teen salaattia usein reilun satsin ja syön sitä kotitoimistopäivinä pitkin viikkoa. Melkein mikään ei ole ihanampaa kuin valmiina jääkaapissa odottava ruoka. Jääkaappia hyvin kestävä ruoka on oivallista mukaan pakattavaa evästä, ja salaatti sopii hyvin myös illanviettoihin ja buffapöytiin.

Uunissa kuivatetut tomaatit sopivat kvinoan ja myskikurpitsan kaveriksi mainiosti. Ihanan makeat ja hieman hapokkaat tomaatit voi hyvin tehdä etukäteen. Myös kurpitsan voi hyvin paahtaa etukäteen. Ja kun komponentit ovat valmiina, syntyy salaatti nopeasti. Puoli kourallista mausteita sisältävä etikkainen kastike saa ruoan hehkumaan raikkautta.

Tätä salaattia – tai tämänkaltaista salaattia – tein joulun alla nyyttäri-pikkujouluihin sellaisella laitanpa vielä vähän tuota ja ehkä vielä hieman tätä -taktiikalla, joka on se kaikkein tavallisin ja rakkain tapa minulle kokata. Salaatista pidettiin ja sain nipun reseptitoiveita. Tässä tämä tulee!



Resepti



Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

neljälle

  • 2 dl kvinoaa
  • pienehkö myskikurpitsa tai puolikas suuresta myskikurpitsasta
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • noin 200 g kirsikkatomaatteja
  • kourallinen lehtipersiljaa
kastike
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • noin 1 tl suolaa
  • 2–3 tl hunajaa tai agavesiirappia
  • 1 tl jeeraa eli juustokuminaa
  • 1/2–1 tl savupaprikaa
  • mustapippuria myllystä
tarjoiluun
  • lehtipersiljaa
  • tuoretta pinaattia tai esimerkiksi ituja

  1. Kuumenna uuni 220 asteeseen.
  2. Leikkaa pesty kurpitsa puoliksi ja leikkaa noin 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Halutessasi voit leikata siivut vielä hieman pienemmiksi paloiksi. 
  3. Huiski kurpitsalohkojen päälle öljyä ja hieman suolaa. Sekoita. Paahda noin 30 minuuttia eli kunnes kurpitsa on liki kypsää ja saanut hieman paahteista pintaa.
  4. Laske uunin lämpö 120 asteeseen ja laita puolitetut kirsikkatomaatit uuniin leikkauspinta ylöspäin. Laita tomaattien alle joko leivinpaperi tai hieman öljyä. Kuivata noin tunti, ehkä enemmänkin, jotta tomaatit ovat hieman kuivahtaneet. Huiski päälle hieman öljyä ja suolaa.
  5. Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Halutessasi voit keittää kvinoan laimeassa kasvisliemessä tai maustaa keitinveden pienellä määrällä suolaa.
  6. Sekoita kastike.
  7. Yhdistä salaatin ainekset. Maistele ja lisää suolaa, makeutta tai happoa tarpeen mukaan. Voit myös halutessasi tietysti lisätä mausteisuutta.
  8. Tarjoa pinaatti- tai itupedin päällä. Viimeistele lehtipersiljalla

2
Sisällön tarjoaa Blogger.