DIY Jäätelökioski – juhlien paras jälkiruoka & ohjelmanumero

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kietaisin juhlamekon päälle essun ja tartuin jäätelökauhaan. Ranne tiukaksi ja kauha jäätelölaariin. Lihasmuisti tiesi mitä tehdä, ja jäätelö kiertyi kauniisti palloiksi. Jätskikioskin edessä oli jatkuva jono, ihan niin kuin aikoinaan kesätöissä Kuopion torilla. Tällä kioskilla tosin jätskipallojen päälle sai ladata herkkuja mielin määrin: karkkeja, marjoja, strösseleitä, rouheita ja kastikkeita. Paljon helpompaa – ja parempaa – jälkkäriä ei juhlissa olisi voinut olla.


Idea jäätelön tarjoamiseen rippijuhlien jälkkärinä tuli sankarilta itseltään. Kun tarjottavia suunniteltiin kevättalvella, ja makeat tulivat siskon ja sankarin kanssa puheeksi, kuului kuulokkeiden takaan sohvannurkasta vankkumattomasti: Haluan tarjota jäätelöä. Taputin käsiäni ja tuuletin puolivillisti – jätskihirmuja kulkee suvussamme jokaisessa ikäryhmässä (öhöm).

Siskon keskimmäisen pelimiehen rippijuhlat rakentuivat pihajuhliksi kuten isoveljenkin juhlat kolme vuotta sitten. Juhlien tähti halusi näköisensä juhlat: ihan mielettömän hyvää ruokaa, rento fiilis ja pelailua. Sää, se ainoa asia, johon ei voinut vaikuttaa, jännitti loppumetreille saakka, mutta onneksi saimme juhlia ulkona hellesäässä ja ilman ukkosia. Illalla auringon laskiessa ammuttiin viimeiset jouskarikisat ja taisteltiin pokeriherruudesta. Pingiksen vuorotahtinen ääni raikasi pitkälle iltaan.


Pääruokana oli hodaribuffa meksikolaisella twistillä, joka hurmasi vieraat täysin. Yli kahdeksankymppinen isoisoisäkin söi ihastuneena useamman hodarin, vaikka sanoikin sen olevan nuorisoruokaa. Kyllä sitä kaikki nuortuu, kun toisessa kädessä on överisti täytetty hodari ja toisessa kokista. Lautasia ei tarvittu, joten tiskiä tuli vähemmän. Iso osa juomistakin nautittiin suoraan tölkeistä.

Kun sankari heitti idean jäätelöstä, päätettiin sitä tarjota tyylillä. Pian hommaan oli valjastettu melkein koko klaani. Alunperin vuokrattavaksi suunniteltu, liukukansinen pakastin lopulta ostettiin, sillä niin se saatiin kaikkein edullisimmin. Pakastimen ympärille sankarin isä ja veljessarjan nuorimmainen rakensivat kioskin rungon, jonka he maalasivat taloon sopivilla väreillä. Mamma, siis  isoäiti, ompeli katokset ja myyjän essun. Ja sitten homma olikin jo melkein valmis. Jätskit tukusta ja jätskin päälle laitettavat herkut kulhoihin. Helppoa!

Lisäksi makeana tarjottavana oli kahdenlaista kakkua sekä piispattaren medaljongeja, perheemme juhlaklassikkoja, joita tarjottiin ensimmäistä kertaa isosiskoni rippijuhlissa. Ja joita on siitä lähtien tarjottu kaikissa isommissa juhlissa. Vaikka siskoni bravuurikakut oli ihan järjettömän ihania, nousi kesäpäivän hitiksi jätski. Onhan se nyt aika huikeaa käydä jäätelökioskilla ilmaiseksi. Kukaan ei laske palloja eikä käyntikertoja.


Jäätelökioskin voi rakentaa tietysti ilman katostakin. Eikä kukaan välitä, jos kioskissa ei myydä pallojäätelöä. Kioskista voidaan ihan hyvin tarjota vaikka jäätelöpikareita, eskimoita tai mehujäitä. Lopulta hommaan tarvitaan vain pakastin ja ripaus leikkimieltä. Luulen, että iso osa homman hauskuutta oli kaikille meille kioskiin liittyvä, kaikille tuttu leikki. On myyjä ja ostaja, ripaus lapsuutta ja kauppaleikin hauskuutta.


4 kommenttia

  1. Kuulostaa niin kivalta!!! :) Ihanaa että järjestetään juhlia vähän siitä totutusta kaavasta poiketen. Ja pääasiahan on aina että on juhlakalun näköiset juhlat!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just niin! En olisi voinut kuvitella, että tämä sankari olisi halunnut tarjota juhlissaan voileipäkakkua ja karjalanpiirakoita, vaikka niissä ole yhtään mitään vikaa. Ne ei vaan ole sellaisia tarjottavia kuin sankari on. Hodari ja jätski on!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Siiri!
      Tämä oli niin lysti homma. Ja keittiötiimille varsin helppo ;)

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.