Vuoden 2018 parhaat reseptit

lauantai 29. joulukuuta 2018
Mitkä resepti jäävät arkirepertuaariin? Ovatko arjentaklaajat hoitaneet hommansa? Tässä tulevat vuoden parhaat reseptit.

Viininlehtikääryleet

Päättyvä vuosi jää mieleen monella tapaa. Se on ollut täynnä tekemistä ja tunnetta, hyppyjä ja asettumista. Se on ollut raskas ja opettavainen, mutta täynnä iloa, kasvua ja onnistumista. Ja onneksi: täynnä herkullista ruokaa, upeita hetkiä ja kohtaamisia, jotka saavat ilon kuplimaan.

Vuoden alussa päätin, että syön enemmän yhteisessä pöydässä ystävien kanssa. Se oli ehkä kaikkien aikojen paras uuden vuoden lupaus – ja aion pitää siitä kiinni jatkossakin. Yhteiset lounaat ja isolla porukalla istutut illat ovat aina ihania. Ne ovat tärkeitä ankkurointikohtia arjessa. Hetkiä, jolloin on tunne, ettei ole kiire minnekään, vaikka kohta pitäisikin jo juosta.

Paistettu camembert

Kun vuotta ja vuoden aikana kirjoittamiani juttuja kurkkaa, on ilo huomata, että kattaus on varsin monipuolinen. Arkiruoka-reseptejä on, vaikka niiden osuus tietysti aivan oikeassa arjessa on vielä paljon suurempi. Mukaan mahtuu myös makeita herkkuja, pikkuruokia, salaatteja, juhlia ja matkoja  – koko elämän ruokakirjo siis.

Punajuuri


Mitkä reseptit jäivät mieleen? Entä mitä reseptit jäivät osaksi arkea? Tässä koontia kuukausittain.

Tammikuussa tein vege-rendangia ja ihastuin. Edelleen, aika monien kokeilujen jälkeen, se on parasta mitä nyhtökaurasta olen tehnyt. Alkuperäinen resepti on Soppahannan, joka saa myös sata sitkeyspistettä. Meillä on nimittäin aina tapana kysellä toisiltamme ruokaideoita, ja vege-rendangia Hanna ehdotti varmasti viidesti, ennen kuin tartuin siihen. Pasta puttanesca on klassikko, joka on lautasella säännöllisesti.

Suklaamoussekakku

Helmikuun helmi on helpot perunanachot, joka on oikaistu versio alkuperäisestä reseptistä. Maistuu hyvin oiottunakin! Lohkoperunat ansaitsisivat muuten olla listalla aivan itsenäänkin. Uunissa paahdetut perunalohkot kuuluu minun turvaruokiin, niihin joita teen silloin, kun en keksi mitään kokattavaa. Helmikuussa ihastutti myös tomaattinen makkarakeitto, joka on maukas ja nopea eli juuri sopivaa soppaa arjen sankareille.

Kevään korvalla, maaliskuussa, on tehty näemmä vain timanttisia ruokia. Sienibolognese kuuluu siihen äsken mainitsemaani turvaruoka-kategoriaan, joka päätyy lautaselle usein. Paahdettua kreikkalaista salaattia tein vuoden aikana ainakin kymmenen kertaa. Ai että, miten paahtaminen tekeekin hyvää melkein kaikelle. Kylkeen sopii vaikka täydellinen focaccia, luottoreseptejä sekin. Maaliskuun herkkuihin kuuluu myös kanarendang, josta sain aivan ihanan paljon palautetta.

Kamado-grilli

Parsakauden alkamisen kunniaksi tein huhtikuussa parsaa ja bolzanolaista kastiketta eli munamajoneesia. Myös paahdettu (hah, mikä yllätys) parsa-fetasalaatti kannattaa pitää mielessä kevättä varten. Sitä vaan, että olisipa jo parsakausi. Huhtikuussa taklattiin arkea halloumi tikka masalalla.

Toukokuussa sain kesälainaan ihan täydellisen kamado-grillin ja tein järjettömän hyviä ribsejä grillissä. Muutenkin grillasin kuin viimeistä päivää, niin hyvä grilli oli. Jos viestien määrästä on mitään pääteltävissä, te tykkäsitte suklaamoussekakusta browniepohjalla. Ja onhan se nyt sellainen kakkujen kakku! Salaattien salaatti on puolestaan ranskalainen linssisalaatti, jota tein kesäkuussa.

Fenkoli-pinaattisalaatti

Tai oikeastaan se salaattien salaatti on fenkoli-pinaattisalaatti, joka on niin tajunnanräjäyttävän ihanaa, että sitä on saatava edelleen säännöllisesti. Itse asiassa viimeksi tänään marinoin fenkolia tällä ohjeella. Ensi kesän juhlia ajatellen on hyvä pitää mielessä jäätelökioski-teema. Sitä rakastivat kaikki!

Kesäkurpitsatalkoiden nimissä tein kesäkurpitsatzatzikia, joka on ehkä parempaa kuin alkuperäinen kurkusta tehty kastike. Tässähän tulee aivan ikävä kaikkia kesäjuttuja – onneksi mennään jo valoa kohti.

Kesäkurpitsatzatziki

Koko syksyn ykkösresepti on ehdottomasti tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla. Puolivahingossa syntynyttä ruokaa tarjosin luultavasti kaikille syksyn vieraille. Ja montakohan vuoallista söin sitä itse. En kaiketi liikaa, koska ruoka keikkuu mielessä tuon tuosta. Syyskuun postauksista haluan nostaa vielä soffritton, jota pitäisi olla kaikkien meidän pakastimissa aina. Pussillinen soffrittoa saa aikaan pieniä arjen ihmeitä keittiössä. Ja joo, punajuuririsottoa ei sovi unohtaa!

Lokakuussa jatkettiin italialaisella ruoalla munakoisovuoan merkeissä. Melanzane alla parmigiana on kyllä ehdottomasti yksi lempiruoistani. Ja koska syksy on ruusukaaliaikaa, tein tietysti ruusukaalijuttuja. Ruusukaalikimchi pääsi blogiin saakka (ja on se päässyt kirjaankin, resepti julkaistiin alun perin Suupaloja-kirjassa).

Ruusukaalikimchi

Marraskuun pimeydessä olisin voinut syödä joka toinen päivä paistettua camambertia ja joka toinen päivä ruusukaalicaesaria. Ja ehkä söinkin, kuka tietää.

Ja joulun allahan me mentiin joulukalenterin tunnelmissa. Huomasin tuossa joulun pyhinä, että viimeinen luukku oli jäänyt ilmestymättä – säästän sen sitten ensi vuoden kalenteriin.

Aamiaispizza

Aikamoinen vuosi! Kiitos, että olet ollut mukana. Yhdessä tämä on niin paljon hauskempaa. Jos et vielä seuraa Kokkipotteja Instagramissa, ota tili seurantaan heti, sillä siellä on nopea laittaa viestiä. Sekä feedissä että etenkin stooreissa on vaikka mitä sellaista, joka ei päädy blogiin. Tule mukaan!

Tänään avasin muistivihkon ja kirjoitin otsikoksi uuden vuoden luvut. Alle kokoan ideoita ja teemoja, joita haluan alkavana vuotena toteuttaa. Kaikki toiveet ja ajatukset otan ilolla vastaan – laita viestiä missä tahansa kanavassa.

Ihanaa vuotta 2019!

2 kommenttia

Minna kirjoitti...

Siis tuota vege-rendangia minun on ollut tarkoitus kokeilla ikuisuus! Kiitos muistutuksesta! Ja mukavaa uuttavuotta. :)

Hannele kirjoitti...

Vege-rendang on kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka. Se on ihanaa!
Hyvää uutta vuotta, Minna!

Sisällön tarjoaa Blogger.